Näkökulma: Suomi ajaa EU:n pääs­tö­kau­pan uu­dis­tuk­ses­sa muutaman ison yrityksen ta­lou­del­lis­ta intressiä

Petteri Orpon hallitus ajaa kummallista muutosta EU:n päästökauppalainsäädäntöön. Käytännössä Suomi haluaa, että biomassaa energianlähteenä käyttävät teollisuuslaitokset tulee palauttaa päästökauppaan. 

Mitä ihmettä? Biomassan polttoonhan ei tarvita päästöoikeuksia. Miksi ihmeessä sellutehtaat ja kaukolämpölaitokset haluavat päästä takaisin päästökauppaan, josta ne vapautettiin vuoden 2026 alussa? 

Kyse on tietenkin rahasta, mutta kuvion ymmärtämiseksi on syytä palata päästökaupan perusteisiin.  

Päästökauppajärjestelmän perimmäinen tarkoitus on luoda fossiilisille hiilidioksidipäästöille hinta, joka kannustaa yrityksiä vähentämään päästöjään. Samalla se tuottaa valtioille tuloja ilmastotoimien edistämiseen. Tämä niin sanottu saastuttaja maksaa -periaate toteutuu kuitenkin täysimääräisesti vain silloin, kun oikeudet huutokaupataan niitä tarvitseville. 

EU:n päästökaupassa on hyvin merkittävä valuvika, nimittäin päästöoikeuksien ilmaisjako. Merkittävä osa EU:n päästöoikeuksista jaetaan ilmaiseksi yrityksille tiettyjen kriteerien mukaan. Yritys, joka ei itse tarvitse näitä päästöoikeuksia, esimerkiksi koska käyttää biomassaa energianlähteenä, voi myydä niitä markkinoilla. Näiden myyntikelpoisten oikeuksien arvo voi yksittäisen suomalaisen metsäalan yrityksen kohdalla nousta jopa yli sadan miljoonan euron. 

WWF on johdonmukaisesti esittänyt, että ilmaisjaosta pitää luopua nopealla aikataululla. Alun perin ilmaisjaon poliittisena perusteluna oli hiilivuodon ehkäiseminen. Ilmaisjaolla on haluttu ehkäistä teollisuuden siirtymistä pois EU:sta alueille, jossa ei ole yhtä tehokasta hiilen hinnoittelua kuin EU:n yleinen päästökauppa. Hiilirajamekanismi (CBAM) on kuitenkin parempi vastaus tähän riskiin. Voimassa olevan EU-lainsäädännön mukaan ilmaisjaosta luovutaan vuoteen 2034 mennessä ja samalla CBAM otetaan vaiheittain käyttöön joidenkin tuotteiden osalta. Euroopan komissio on kuitenkin ehdottanut, että ilmaisjako jatkuisi vielä pitkään sen jälkeen, mutta ehdollisena. Suomi vastustaa ilmaisjaon jatkoa, mistä WWF antaa lämpimät kiitokset. 

Sen sijaan Suomi on ryhtynyt ajamaan muutosta 95 prosentin sääntöön, mikä on mielestämme kummallista ja tuomittavaa. On ihan normaalia ja ymmärrettävää, että teollisuusyritykset yrittävät lobata taloudellisia etuja itselleen. Sen sijaan hallituksen tulisi huomioida yhteiskunnan kokonaisetu. Ilmaisjako yli 95-prosenttisesti biomassaa käyttäville laitoksille on perusteeton julkinen tuki. On myös syytä muistaa, että puubiomassan liikakäyttö aiheuttaa isoja nieluhäviöitä Suomessa ja sen aiheuttamista kustannuksista vastaavat muut kuin biomassaa raaka-aineenaan käyttävät yritykset.  

Onneksi Suomi on WWF:n tietojen mukaan lähes yksin vaatimassa muutosta 95 prosentin sääntöön. Toivottavasti muut jäsenmaat ja EU-parlamentti eivät lähde Suomen kelkkaan tässä asiassa.