Ym­pä­ris­tö­po­li­tii­kan professori: ”Teemme tärkeimmät päätöksemme ää­nes­tys­ko­pis­sa”

Vaikka voimme auttaa ympäristöä arkivalinnoillamme, tärkeimmät luontoa koskevat päätökset tehdään eduskunnassa.

Ilmastonmuutos etenee, ja luonto köyhtyy. Siksi ei ole ihme, että yhä useammat ihmiset potevat ympäristöahdistusta ja pohtivat, miten he voisivat omilla kulutusvalinnoillaan vähentää ympäristön kuormittumista.

Yksilöiden kulutusvalinnat ovat tärkeitä. Ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden kannalta on ratkaisevaa esimerkiksi se, kuinka paljon ja minkälaista lihaa syömme. Ruokakaupan lisäksi teemme merkittäviä ympäristöpäätöksiä liikenteessä ja kotona.

Poliitikot ohjailevat näitä valintoja: maatalouspolitiikka ohjaa valintojamme ruokakaupassa, verotuet säätelevät polttoaineiden hintoja. Niinpä teemme tärkeimmät päätöksemme äänestyskopissa, sanoo Helsingin yliopiston ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen.

”Vakavimpien ympäristöongelmien voittamiseksi tarvitsemme syvälle koko yhteiskuntaan ulottuvia rakenteellisia ratkaisuja. Päättäjien on tehtävä sellaista politiikkaa, joka rohkaisee yksilöitä ympäristöystävälliseen käyttäytymiseen”, Hukkinen sanoo.

Hukkisen mielestä seuraavan eduskunnan pitäisi verottaa tuntuvammin muun muassa lentoliikennettä, energian tuottamista fossiilisilla polttoaineilla sekä punaisen lihan syömistä. Sen sijaan sähköautojen, lämpöpumppujen ja aurinkopaneelien ostamista pitäisi hänen mielestään tukea taloudellisesti.

Hukkisen mukaan on ajan hengen mukaista korostaa yksilön valinnanvapautta. Pakottamista esimerkiksi lainsäädännöllä tai kannustamista taloudellisen ohjailun kautta kavahdetaan. Hän pitää tätä ristiriitaisena.

”Arjessahan on valtavasti käskyttämistä jo nyt: ajatellaan vaikka liikennesääntöjä tai turvavyöpakkoa! Tätä ei vain nähdä”, Hukkinen huomauttaa.

Olemme velkaa luonnolle

Siinä missä esimerkiksi punaisen lihan korkeampi verotus vaikuttaisi ympäristöön välillisesti ohjaamalla yksilöiden käyttäytymistä, osa seuraavien neljän vuoden aikana tehtävistä päätöksistä vaikuttaa suoraan suomalaiseen luontoon.

WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkosen mukaan Suomessa ei ole riittävästi luonnonsuojelualueita, mikä johtuu riittämättömistä määrärahoista.

”Luonnonsuojelualueiden hankintaan pitää varata ensi hallituskaudella vähintään 100 miljoonaa euroa vuodessa. Myös muuta luonnonsuojelun rahoitusta pitää lisätä”, Luukkonen sanoo.

Ympäristöhallinnon osuus valtion budjetista on häviävän pieni. Silti päättäjät kertovat olevansa luonnosta huolissaan.

”Tämä on iso ristiriita. Päättäjien näyttää olevan vaikea ymmärtää, missä tilassa esimerkiksi metsäluontomme on. Puhutaan vain siitä, miten metsämme kasvavat, vaikka metsien luontotyypeistä jopa 76 prosenttia on uhanalaisia. Jos vaikkapa työllisyyden tai talouden tunnusluvut olisivat noin kielteisiä, käynnistettäisiin massiivinen pelastusohjelma. Luonto tarvitsee nyt sellaisen”, Luukkonen sanoo.

Lainsäädännön muutoksista Luukkonen mainitsee tärkeimpänä vesilain muutoksen.

”Vesilakia muuttamalla voitaisiin vauhdittaa kalateiden rakentamista moniin patoihin. Kalateiden rakentamisesta hyötyisivät etenkin uhanalaiset vaelluskalat, kuten lohi ja taimen, joiden kulku lukuisissa joissa ja puroissa pysähtyy tällä hetkellä patoihin.”

Nyt valittavan eduskunnan on lisäksi tehtävä ilmastopäätöksiä välittömästi. Nykyiset ilmastotoimet eivät riitä vaan johtavat ilmaston kolmen asteen lämpenemiseen ja katastrofaalisiin seurauksiin ihmisille ja luonnolle. WWF kampanjoi yhdessä kahdeksan muun ympäristö- ja kehitysjärjestön kanssa, jotta ilmastoasiat olisivat vaaleissa tapetilla.

”Haluamme hallitusohjelman, joka varmistaisi poliitikkojen siirtymisen sanoista oikeisiin tekoihin. Esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käyttö pitää lopettaa vuoteen 2035 mennessä, ja ympäristölle haitalliset tuet pitää vihdoinkin lakkauttaa”, Luukkonen toteaa.

Suomen oltava edelläkävijä

Päättäjillä oli Janne Hukkisen mielestä jo kolmisenkymmentä vuotta sitten käytössään tieteellistä tietoa ympäristöongelmien laajuudesta ja vakavuudesta. Silloin olisi ollut Hukkisen mielestä mahdollista aloittaa yhteiskuntien rakenteellinen muuttaminen kestävämpään suuntaan. Nyt on ajauduttu tilanteeseen, jossa kymmenessä vuodessa on saatava aikaan radikaaleja muutoksia.

”Taivas ei kymmenen vuoden kuluttua putoa, mutta olemme silloin ehkä laukaisseet käyntiin prosesseja, joista ei ole paluutta. Niitä ovat vaikkapa merien lämpötilan raju nouseminen tai arktisten alueiden jää- ja lumipeitteen katoaminen, joka kiihdyttää ilmaston lämpenemistä entisestään”, Hukkinen ennustaa.

Poliitikkoja on kuitenkin vaikea vakuuttaa siitä, että on kiire. Suomalaisessakin julkisessa keskustelussa on näkynyt se, että muutosten tielle ei haluta lähteä ensimmäisenä.

”’Emme voi tehdä mitään ennen kuin muutkin tekevät’ -asenne ei johda mihinkään. Aina on ollut edelläkävijöitä, jotka näyttävät muille esimerkkiä. Jos Suomi ei ole tällainen maa, mikä maa sitten on?”

Hukkinen on kaikesta huolimatta optimistinen poliitikkojen ja kansalaisten muutoshalun suhteen. Hän ottaa esimerkiksi viime sodan jälkeisen jälleenrakennuksen, jolloin suomalaiset saatiin puhaltamaan yhteen hiileen ja tuloksia syntyi.

”Nyt kyse on vielä isommasta haasteesta. Meidän on ymmärrettävä, että tarvitsemme ekologista jälleenrakennusta”, Hukkinen sanoo.

”Eduskuntavaalit ovat tulossa. Äänestäjien on löydettävä ehdokkaat, jotka näkevät ison kuvan ja ovat visionäärisiä.”

Listasimme 16 toimenpidettä, joihin seuraavan hallituksen pitää tarttua. Kysyimme puolueilta, mihin niistä ne sitoutuvat.

Vastaukset löytyvät osoitteesta wwf.fi/vaalit

Teksti: Anne Brax