Saimaannorpalle kahdeksan uutta kotia – vapaaehtoinen Anu Korpikallio nautti apukinoskolausten yhteisöllisyydestä
Saimaan rannalla asuva Anu Korpikallio osallistui viikonloppuna apukinoskolauksiin saimaannorpan pesinnän turvaamiseksi. Hänestä paikallisten osallistaminen konkreettiseen suojelutyöhön vahvistaa asukkaiden sidettä uhanalaiseen eläimeen.
”Ilmoittauduin jo vuosia sitten vapaaehtoiseksi apukinoskolauksiin, mutta juuri ilmoittautumistani seuraavana talvena Saimaan jää- ja lumitilanne oli niin vaarallinen ja vetinen, että apukinoksia ei voitu tehdä ollenkaan. Tänä vuonna pääsin onneksi mukaan.
Olen asunut koko ikäni Saimaan Luonterin kupeessa, ja meillä on mökkikin keskellä Luonteria. Lapsuuteeni kuului, että näimme joskus saimaannorppia luodolla makoilemassa mökkimme lähellä. Isälläni oli höyrylaiva, ja norppa tuli usein laivan perävanaan katselemaan ja varmaan saalistamaan. Kiinnostus luontoon alkoi sieltä, ja olen elämässäni yrittänyt vaalia luonnonsuojelua tukevia arvoja. Nuorena pohdin biologian opiskelemista, mutta päädyin eläinlääketieteelliseen. Olen saanut eläinlääkärinä hoitaa muutaman kerran saimaannorppiakin, mutta teen mielelläni myös vapaaehtoistyötä. Apukinosten kolaaminen on konkreettinen asia, jota voin tehdä luonnonvaraisen eläimen hyväksi.
Kolasimme kahden päivän aikana yhteensä kahdeksan apukinosta. Se oli todella yhteisöllinen kokemus. Minusta on hienoa, että kolausurakkaa ollaan siirtämässä yhä vahvemmin paikallisten käsiin, sillä juuri tämänkaltainen konkreettinen suojelutyö vahvistaa asukkaiden sidettä uhanalaiseen eläimeen. Haluaisin innostaa muitakin paikallisia, etenkin kalastajia, mukaan kolauksiin. Tuntuisi varmasti henkilökohtaisemmalta, jos itse kolattuun apukinokseen syntyisi kuutti. Kuka sen jälkeen haluaisi laskea vesille vaarallisen kalastusverkon, johon tämä sama kuutti saattaisi takertua?
Mielestäni suurin osa paikallisista suhtautuu saimaannorppiin myönteisesti, ja söpöt norpat nähdään Saimaalla vetonaulana. Toki aina löytyy ihmisiä, jotka ovat eri mieltä. Olen kuullut kommentteja, kuten ”miksi sitä norppaa hyysätään” tai että ”nyt menee taas hyvä mökkipaikka sivuun norpan suojelun takia”. Moni saattaa moittia, miten Aasiassa tai Afrikassa ei ole saatu suojeltua jotain harvinaista eläintä, eikä tule ajatelleeksi, että meillä itsellämme on oma uhanalainen eläin, jota me voisimme suojella.
Kolaamamme apukinokset ovat viikonlopun jäljiltä jo maastoutuneet maisemaan niin, että niitä ei erottaisi ihmisen kolaamiksi. Olisi sykähdyttävää, jos johonkin niistä syntyisi kuutti. Se tarkoittaisi, että on ihan oikeasti voinut edesauttaa saimaannorpan säilymistä.”
Apukinosten kolaus on osa Metsähallituksen Luontopalveluiden johtamaa Yhteinen saimaannorppamme LIFE -hanketta.
Auta Saimaannorppa-kummina
Jos norppa katoaa Saimaalta, se katoaa koko maailmasta. Saimaannorppa on yhä erittäin uhanalainen ja tarvitsee suojelua vielä pitkään. Sinun tukesi on tärkeää.