Mekongin salatut elämät – näin uusia lajeja löydetään yhä

Onneksi otsalamppu hajosi.

Tämä ei varsinaisesti ollut Luan Thanhin ajatus, kun hänen lamppunsa hyytyi sysipimeässä yössä pohjoisen Vietnamin vaikeakulkuisella vuoristoseudulla. Ympäröivä pimeys oli syvää sellaisella perustavanlaatuisella tavalla, jonka esimerkiksi viidakossa yöaikaan ilman valoja kulkeneet tuntevat. Sankat lehväkerrokset peittävät näkyvistä jopa kaikkein kirkkaimman kuutamon.

Luan tiimeineen oli miltei kolme kilometriä merenpinnan yläpuolella sademetsässä tutkimassa sammakkoeläimiä ja matelijoita, mutta nyt matka tyssäsi. Oli lähetettävä kaksi maaston hyvin tuntevaa paikallista kantajaa lähimpään kylään korjauttamaan lamppu.

Kaksikko palasi erikoinen tuliainen mukanaan.

Onneksi otsalamppu hajosi, Luan ajatteli nyt. Hänelle ojennettiin käärme, jollaista hän ei ollut koskaan ennen nähnyt, vaikka oli alueen lajistoon perehtynyt tutkija.

Rakenne- ja dna-tutkimukset vahvistivat, että kantajien polulle sattumalta osunut tumma, sileä olento oli tieteelle tuntematon. Kukaan ei ollut aiemmin kuvaillut tai kuvannut samanlaista. Luan tiimeineen oli löytänyt uuden lajin.

Maailma on täynnä lajeja, joita tiede ei vielä tunne. Joka vuosi osa niistä löydetään.

Mekongin alueelta Kaakkois-Aasiasta uusia lajeja löytyy niin tiuhaan, että WWF raportoi niistä säännöllisesti. Viimeisin, vuoden 2023 raportti esittelee 234 uutta lajia: 173 kasvia, 26 matelijaa, 17 sammakkoeläintä, 15 kalalajia ja kolme erilaista nisäkästä.

Myanmarin, Kambodžan, Thaimaan, Laosin ja Vietnamin läpi virtaavan Mekong-joen ympäristö sademetsineen on yksi maailman monimuotoisimmista alueista. Vuodesta 1997 uusia lajeja on löydetty yli 3 000. 

Myös muualta maailmasta löydetään uutta elämää jatkuvasti. Esimerkiksi Kongon altaalta Keski-Afrikasta on viimeisten kymmenen vuoden aikana löydetty 742 uutta lajia.

Jokainen löytö tarkentaa kuvaa maapallon monimuotoisesta luonnosta. Iloisiin uutisiin liittyy kuitenkin usein myös huolta ja surua.

”Uuden lajin löytyminen innostaa, mutta vie myös vaikeiden tunteiden äärelle, jos paljastuu, että vasta löytynyt laji on jo uhanalainen ihmisen toiminnan vuoksi. Valitettavasti näin usein on”, sanoo WWF:n kansainvälinen metsäasiantuntija Maija Kaukonen. 

Vaarassa jo löytyessään

Laosin, Kambodžan ja Thaimaan karut karstimaisemat ovat kuin toiselta planeetalta. Kalkkikivestä muodostuneet rosoiset tornit ovat kuitenkin täynnä liikettä. Seinämien koloissa elää juuri tähän ympäristöön sopeutuneita pikkuruisia lajeja.

Eräs tornitalon asukas vietti vuosikaudet salattua elämää, kunnes vaijeriliukuretkeä korkeuksissa vetänyt opas huomasi sen. Lisko tunnetaan nyt nimellä Laodracon carsticola. Edelleen siitä on vain harvoja havaintoja – ja ainoastaan 50–70 metrin korkeudesta.

Tutkijat uskovat, että Kaakkois-Aasian kalkkikivitorneissa elää vielä paljon toistaiseksi tuntemattomia lajeja.

”Niitä täytyy ehdottomasti tutkia lisää, ja nopeasti”, Kaukonen sanoo.

Karstimaisemat kiinnostavat muitakin kuin tutkijoita, ja uuden liskon elinympäristö oli uhattuna jo ennen kuin liskosta edes tiedettiin. Vain kahdeksan kilometrin päässä sen löytöpaikasta on valtava louhos. 

”Lajilöydöt osoittavat, että Mekongin kalkkikiviympäristöjen asianmukaiselle hoidolle ja suojelulle on kiireellinen tarve, jotta niin uudet, tutut kuin vielä löytymättömät lajit, kaikki se piilossa oleva monimuotoisuus, voidaan turvata.” 

Yhteistyötä ja sattumankauppaa

Uuden lajin löytyminen on monen tekijän summa ja usein ainakin osittain sattumaa. Yhden ihmisen ponnistus se ei ole, vaan vaatii yhteistyötä tutkimuslaitosten, valtioiden ja järjestöjen, tutkijoiden ja paikallisten, joskus jopa menneisyyden ja nykyisyyden välillä.

Kuten silloin, kun Kambodžan koilliskulman koskemattomasta maastosta löytyi erikoinen vedenalainen saniainen.

Kasvia verrattiin satoihin näytteisiin jo tunnetuista saniaisista, mutta tuloksetta. Tarvittiin jotain tavallista mikroskooppia järeämpää. Tyhjiötä hyödyntävällä ja atomitason tarkkuudelle menevällä elektronimikroskoopilla päästiin käsiksi saniaisten pienenpieniin itiöihin ja hiuksenhienoihin eroihin sulkamaisten lehtien suonissa ja kuvioissa.  

Vuonna 2023 selvisi, että Kambodžan löytö vastasi Malesiassa jo vuonna 1915 dokumentoitua kasvia. Yli sadan vuoden aikaerolla löydetyt saniaiset saatettiin nyt todeta saman lajin edustajiksi – ja tunnistaa aiemmin tuntemattomiksi.

Lindsaea kohkongensis kyllä oli olemassa myös ennen tieteellistä nimeään. Mutta sitä, mitä ei tunneta, on vaikea suojella.

Tutkimus on suojelutyötä

Oli laji sitten tunnettu tai vielä löytämättä, siihen kohdistuvat uhat ovat todellisia.

Mekongin lajeja uhkaavat varsinkin metsäkato, ilmastonmuutos, kaivostoiminta ja patojen rakentaminen. Alueella asuu kaksi kolmasosaa maailman ihmisistä, ja paine muokata luontoa pelloiksi, laitumiksi, louhoksiksi ja vesivoimaksi on suuri.

Koko maailmassa yli 42 000 lajia on luokiteltu uhanalaisiksi, ja hallitustenvälisen luontopaneeli IPBESin mukaan yli miljoonaa kasvi- ja eläinlajia uhkaa sukupuutto.

Silti yhä vain pieni osa maailman lajeista tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuutta voidaan ylipäänsä arvioida. Sitä, miten moni laji ehtii kadota ennen löytymistään, ei tiedetä.

Tiedon lisääminen onkin tärkeää suojelutyötä. Tutkittu tieto lajeista ja niiden elinympäristöistä on pohja, jolle kaikki muu perustuu.

WWF tukee Mekongilla muun muassa metsien suojelua, ennallistamista ja kestävää käyttöä sekä kehittää kestäviä elinkeinoja paikallisten kanssa. WWF myös tekee ja tukee tutkimusta, koostaa löytöjä raporteiksi ja viestii niistä.

”Jokainen lajilöytö kannustaa tekemään lisää tutkimusta, ja ymmärrys seudusta ja sen monimuotoisuudesta kasvaa. Mitä enemmän tiedetään lajeista ja niiden elinympäristöistä, sitä paremmin voidaan suunnitella ja toteuttaa suojelutoimia, kuten rajata lajin elinalueita pois maankäytöstä tai huomioida lajiesiintymät rakentamisessa”, Kaukonen sanoo.

Tieto ei lisääkään tuskaa, vaan suojelua.

Kongon hyppyhämähäkki on pieni mutta suuri löytö

WWF raportoi hiljattain myös Keski-Afrikan uusista lajeista.

Kongon altaan alueelta löydettiin vuosina 2013–2023 yhteensä 742 uutta lajia: 430 kasvia, 140 selkärangatonta, 96 kalaa, 22 sammakkoeläintä, 42 matelijaa, kaksi lintua ja kymmenen nisäkästä.

Eräs tutkimusryhmä vietti loppuvuoden 2022 Salongan kansallispuistossa Kongossa etsimässä pientä elämää. Norsun ja bonobon sijaan keskityttiin vähemmän tunnettuihin ja näyttäviin lajeihin, ja mukana oli sammakkoeläinasiantuntijoita, lintutieteilijöitä ja hämähäkkiasiantuntija.

Viimeksi mainittu pääsi tositoimiin, kun hätkähdyttävän kirkas oranssi väri kiinnitti tutkijoiden huomion. Löytyi muurahaista muistuttava pienenpieni hämähäkki, jonka oranssit raidat saivat tutkijan heti epäilemään, ettei laji vielä kuulunut tieteen kirjoihin. Geenitutkimus vahvisti asian, ja uusi hämähäkki sai nimekseen Myrmarachne salongensis.

Se on pieni mutta suuri osoitus alueen monimuotoisuudesta, josta iso osa on vielä piilossa.

Ilman paikallisten työpanosta tutkijat tuskin olisivat päässeet lähellekään hyppyhämähäkin jälkiä. Paikallisia toimi oppaina, etsijöinä ja kantajina, ja heidän tietonsa metsästä ja maastosta oli korvaamatonta.

”Tämäkin kenttämatka osoitti, miten tärkeää on palkata tutkimustiimiin paikallisia. Ylipäänsä yhteistyö valtioiden, tutkimuslaitosten, järjestöjen ja paikallisten yhteisöjen välillä on avain onnistuneeseen tutkimus- ja suojelutyöhön”, WWF:n kansainvälinen metsäasiantuntija Maija Kaukonen sanoo. 

WWF toimii Kongossa ja Mekongilla luonnon suojelemiseksi. Työtä tehdään myös suomalaisten WWF-kummien tuella ja Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroilla.