Saimaannorppa on Ismo Marttiselle sukuvika
WWF:n suojelukoordinaattori ja hallituksen jäsen Ismo Marttinen liikkuu kotinurkillaan Saimaalla syvissä vesissä, veden pinnalla ja jäitä pitkin.
”Saimaannorppa on meille sukuvika. 1960-luvulla lastenhoito järjestyi käytännössä niin, että joko jäin itsekseni leikkimään tai lähdin isän mukaan järvelle. Siitä jäi kipinä opetella, miten jäätä ja muutenkin luontoa luetaan.
Isäni Kaiku Marttinen oli mukana, kun WWF perusti saimaanhyljetyöryhmän norpan suojelutyön aloittamiseksi 1970-luvun lopulla. Nykyään poikani Jukka tekee vapaaehtoisena pesälaskentoja eteläisellä Saimaalla. Sama pyörä pyörii edelleen.
Suojelutyössä teen oikeastaan kaikkea. En ole tutkija, vaan tutkijoiden apulainen ja mahdollistaja. Vien asioista paremmin ymmärtäviä järvelle ja osoitan, että ’tuossa on norppa’. En yritäkään päteä tiedolla, vaan keskityn siihen, mitä olen itse nähnyt ja viisaammilta kuullut.
Usein unohdetaan, että suojelutyö on kädet saveen -hommaa, jossa pitää opetella tekemään monenlaista ja osata tarttua työhön. Norpansuojelussa olen muun muassa lennättänyt droonia, ajanut ilmatyynyalusta, veneillyt ja moottorikelkkaillut. Sukeltaminen on iso osa elämääni, ja aloin tehdä pesäpohjien tarkastussukelluksia jo 1980-luvulla. Silloin työ ei ollut vielä järjestelmällistä, vaan siitä tuli osa suojelututkimusta paljon myöhemmin. Joskus täytyy käydä sukeltamassa kuolleita kuutteja tai verkkoihin hukkuneita norppia tutkimustarkoituksiin.
Rakastan ansalaistutkimusta ja kansalaisten osallistamista. Ei tarvitse olla akateemista pätevyyttä, että voi tuottaa luonnonsuojeluun merkityksellistä dataa.
Sotien jälkeen isäni alkoi pitää kirjaa siitä, milloin tietty paikka Suur-Saimaan selkävesialueella jäätyy ja sulaa. Se oli yksinkertaista, tavallisen maanviljelijä-kalastajan seurantaa, mutta menetelmä on sama kuin Suomen ympäristökeskuksella.
Kun isän askel alkoi lyhentyä, hän näytti seurantansa minulle. Sanoin, että minä voin jatkaa tätä, jos et enää ensi vuonna jaksa. Nyt olen kirjannut päivämääriä vuosikymmenten ajan. Käyrä on samanlainen kuin virallisissa tilastoissa, eli ilmaston lämpenemisen myötä jäällinen aika lyhenee Saimaallakin.
Lyhyellä aikavälillä norpan tulevaisuus näyttää suojelun onnistumisen ansiosta jopa myönteiseltä. Pitkällä aikajänteellä se kauhistuttaa. Iso kysymys on, onko laji riittävän elinvoimainen sopeutumaan tulevaisuuden Saimaaseen. Heinäkuun verkkokalas-tusrajoitus olisi nyt tarpeen.
Työ tuntuu tärkeältä ja merkitykselliseltä, ja on hienoa, kun oma ääni tulee kuulluksi tärkeän asian puolesta. Vaikka olen nähnyt norpan lukemattomia kertoja, joka kerta siitä syntyy lapsenomainen riemu. Vau-elämys ei varmaan häviä ikinä.”
Auta Saimaannorppa-kummina
Jos norppa katoaa Saimaalta, se katoaa koko maailmasta. Saimaannorppa on yhä erittäin uhanalainen ja tarvitsee suojelua vielä pitkään. Sinun tukesi on tärkeää.