Ronja Salmen kolumni: Luottamusta ei tarjoilla osissa
En tiedä onko tämä totta, mutta hauska video.
Pysähdyin tutun Instagram-päivityksen kohdalla. Ukrainan sota oli alkanut vain viikkoa aiemmin, ja some oli täyttynyt solidaarisuutta, myötätuntoa ja taistelutahtoa huokuvasta materiaalista. Oli selvää, että iso osa videoista ja kuvista oli myös muokattuja, valheellisia ja alkuperäisestä kontekstista irrotettuja. Tuttuani se ei näyttänyt haittaavan.
Hänen ajatuksensa taisi olla, että tarkoitus pyhitti keinot. Video symppasi ukrainalaisia hädässä, joten oliko väliä, oliko videolla kuvattu tapahtuma totta.
Niin, onko sillä väliä?
Paljonkin. Valetiedon ja tahallisesti harhaanjohtavan tiedon eli disinformaation levittäminen on osa Venäjän sodankäyntiä. Kohteita olemme me kaikki maailman kansalaiset. Valemedioiden yksi taktiikoista on julkaista ”harmitonta” materiaalia, kuten sympaattisia videoita, sekä kantaaottavampia julkaisuja sekaisin. Kun tuttuni jakoi videon, hän tuli samalla lainanneeksi omaa luotettavuuttaan epämääräisen lähteen käyttöön. Jos sivusto jatkossa julkaisi jotain raflaavampaa, tuttuni ja ehkä hänen seuraajiensa kynnys tutustua uuteen julkaisuun oli nyt matalampi, koska aiemmin sivustolta oli tullut mukava video.
Tuskin kukaan meistä ajattelee haksahtavansa valemedioiden juoniin, mutta siirtymä ei tapahdu äkillisesti. Kukaan ei tipu valetiedon valtamereen kertarysäyksellä, vaan rannalla käydään ensin moneen otteeseen kastelemassa varpaita.
En useinkaan ole elämässä ehdottomuuden kannalla, mutta luotettavissa lähteissä linjani on tiukka. Lähde joko on luotettava, tai se ei ole. Kaikkien artikkelien on oltava totta, tai mihinkään niistä ei voi luottaa. Journalistista luotettavuutta ei voi käydä valikoimassa itselleen sopivissa osissa kuin irtokarkkeja hyllystä. Siksi Venäjän hallinnon rahoittamalta valemediasivulta ei tule jakaa minkäänlaista artikkelia, vaikka kuinka yksittäisessä artikkelissa voisi omasta mielestä olla hyvä pointti tai näkökulma.
Venäjän kohdalla tuo uusi näkökulma on usein myös tarkoituksella harhaanjohtava, niin sanotun whataboutismin edustaja. Whataboutismissa alkuperäisen keskustelun aihetta yritetään vaihtaa kysymällä entäs sitten niiden ja noiden asiat, tai sen ja sen oikeudet? Whataboutismin taktiikka on tuttu myös ilmastokriisiä koskevissa keskusteluissa, kun joku kysyy, mitä väliä Suomen päästöillä on, kun Kiina edelleen investoi kivihiileen. Venäjä käyttää whataboutismia yrittäessään ohjata maailman huomiota muihin konflikteihin Ukrainan sodan sijasta.
Ukrainan sota on jälleen muistuttanut siitä, kuinka mitään erillisiä kriisejä ei ole olemassa. Maailma on perustavanlaatuisella tavalla kytkeytynyt itseensä. Ukrainalaisten sota on meidänkin sotamme, venäläisten valemedioiden viestit ovat meidänkin puhelimissamme ja kriisin suonissa pumppaavat fossiiliset polttoaineet.
Ei ole olemassa myöskään mitään erillistä ilmastokriisiä, johon Suomella voisi olla omat ratkaisunsa. Euroopassa käytävän sodan tavoin seuraukset ja vaikutukset ovat valtavia kaikkialla maailmassa. Ratkaisut Ukrainan sotaan ja ilmastokriisiin ovat samanlaisia. Tarvitaan päättäjien selkärankaa, vastuuta yrityksiltä sekä meidän kansalaisten valppautta. Ennen kaikkea vaaditaan koko totuuden näkemistä ja tunnustamista.
Totuudessa, ja ilmastokriisissä, vain palanen ei riitä.
Ronja Salmi on toimittaja ja yrittäjä, joka vuorottelee WWF-lehden kolumnistina Jani Kaaron kanssa.
LIITY KUMMIKSI - SAAT WWF-LEHDEN KOTIISI!
Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä WWF-lehti on täynnä inspiroivia tarinoita ja upeita kuvia luonnonsuojelusta. Liittymällä kummiksi tuet työtämme ja saat lehden kotiin toimitettuna.