Kuka auttaisi järvilohta?

Äärimmäisen uhanalaisen järvilohen salakalastus rehottaa Joensuun seudulla. Kalastuksenvalvojat yrittävät kitkeä ongelmaa.

Kevään ensimmäisten tulvien aikaan järvilohi aloittaa vaelluksen kohti lisääntymisalueitaan, jokien ja purojen sorapohjaisia virtapaikkoja. Pohjois-Karjalan Pielisjoessa lohen matka kuitenkin tyssää ennen kuin se ehtii edes alkaa, sillä se ei lukuisista yrityksistään huolimatta pääse nousemaan voimalaitoksen padon yli. Myös salakalastajat tietävät tämän ja ottavat tilanteesta ilon irti.

Kyseinen pato säätelee Kuurnan voimalaitoksen turbiineihin virtaavan veden määrää. Voimalaitos sijaitsee Joensuun lähellä, ja se on ollut jo vuosia salakalastajien suosikkipaikka. Meno on ollut villiä: järvilohi on haluttu saalis ja voimalan alueelle on tultu aitojen läpi kielloista ja kameroista huolimatta. Salakalastajat ovat suhtautuneet kiinnijäämiseen välinpitämättömästi tai vedonneet tietämättömyyteensä. Eräskin nuori jääkiekkoilijalupaus kalasti alueella toistuvasti.

Salakalastusta on yritetty hillitä lisäämällä valvontaa, siistimällä rantoja ja jopa valotaiteen avulla.

”Kulunut kesä oli aiempaa rauhallisempi, koska rakennustöiden takia alueella liikkui työntekijöitä ympäri vuorokauden. Rakennustöiden on määrä valmistua lokakuussa, ja epäilen, että ongelma pahenee jälleen”, Pohjois-Karjalan Kalatalouskeskuksen kalastuksenvalvoja Pauli Sorsa sanoo.

Viime kesänä Kuurnalta napattiin kolme epäiltyä salakalastajaa, joilta takavarikoitiin vavat ja joista tehtiin tutkintapyynnöt poliisille.
Järvilohia pyydetään Kuurnan luona myös luvallisesti: Luonnonvarakeskus siirtää emokaloja kutemaan Kuurnan ja Kaltimon voimalaitosten yläpuolelle. Koska osa järvilohista pääsee ohittamaan padon ihmisen avustuksella, valvojien ja salakalastajien hippaleikki jatkuu joen yläjuoksulla.

Kuurnan voimalaitos: Kalastuskieltoalueet on merkitty selkeästi kylteillä.

Kalastuskieltoalueet on merkitty selkeästi kylteillä.

Laiton saalis kiinnostaa

Pauli Sorsa ja Matti Pasanen kiertävät valvomassa Pielisjoen ja Ala-Koitajoen suosituimpia kalastuspaikkoja pari kertaa viikossa. Kierros kestää 8–10 tuntia, ja osassa paikoissa käydään illan ja yön aikana kahteen kertaan.

Kesän alussa Pasasen ja Sorsan työ on lähinnä valistamista ja rutiinikierroksia: he kiertävät kalastajien suosiossa olevia paikkoja ja tarkistavat, että kaikilla on kalastusluvat kunnossa. Elokuun alusta lähtien heidän tärkein tehtävänsä on valvoa, ettei kukaan kalasta rauhoitettua järvilohta.

Pielisjoella rehottava salakalastus nousi valtakunnalliseen julkisuuteen pari vuotta sitten. Sen jälkeen kalastuksenvalvojat ovat saaneet runsaasti lahjoituksia, ja myös WWF on tukenut valvojien työtä.

Kalastuksenvalvojien valtuudet ovat kuitenkin rajalliset: esimerkiksi Kuurnan alueella liikkunutta salakalastajaa ei voida syyttää, ellei viehe ole sillä hetkellä vedessä tai henkilö tunnusta tekoaan.

”Monesti tullaan Kuurnalta päin virvelit olalla, mutta jos tekijät eivät tunnusta olleensa kalassa, emme voi tehdä mitään”, Sorsa tuhahtaa.

Salakalastuksen suosiota on saattanut selittää myös rangaistusten keveys. Tähän kesään asti suurin rangaistus oli kalastusvälineiden menetys.

Tänä vuonna tilanteeseen tuli parannus. Sen lisäksi, että rauhoitetun järvilohen kalastaneen henkilön kalastusvälineet takavarikoidaan, päälle voi rapsahtaa 7 510 euron sakko. Se on summa, jonka maa- ja metsätalousministeriö asetti keväällä rauhoitetun järvilohen suojeluarvoksi. Yhtäkään sakkoa järvilohen pyynnistä ei ole vielä kirjoitettu, mutta yksi tapaus on jo edennyt syyteharkintaan, kun Lieksanjoella järvilohen kalastanut mies oli jakanut kuvan saaliistaan sosiaalisessa mediassa.

Kalastajia valvotaan Pielisjoella ja Ala-Koitajoella myös kameroilla, joiden sijaintia vaihdetaan tasaisin väliajoin. Kun alueella havaitaan liikettä, kamera lähettää kuvat useammalle kalastuksenvalvojalle. Ongelma on, että yhteydet ovat hitaat. Lisäksi jos kamerassa havaitaan jotain epäilyttävää, on paikalle lähes mahdotonta ehtiä ajoissa kymmenien kilometrien päästä.

Joskus valvojat soittavat poliisipartion paikalle, jos sellainen sattuu olemaan vapaana. Valvontakameran tuhruisista kuvista on kuitenkin vaikea ottaa selvää. Onko kalastajan tavoitteena napata rauhoitettu järvilohi vai luvallinen kala? Nytkin Sorsan puhelimeen kilahtaa kuva, jossa henkilöllä on selvästi kala yhdessä kädessä ja vapa toisessa. Mutta suttuisesta kuvasta ei saa selvää eikä partiota viitsi turhaan juoksuttaa. On vain jatkettava seuraavaan paikkaan.

Kuurnan voimalaitos

Kalat eivät pääse Kuurnan padon ohitse.

Voimalat vastaan kalat

Tänä iltana kalastuksenvalvojien kierros sujuu rauhallisesti. Muutaman kilometrin päässä Joensuun keskustasta sijaitsevilla Utran saarilla ei ole kuin lokkeja, joiden äänet rikkovat hiljaisuuden.

Sorsa ja Pasanen ovat itsekin kalamiehiä: Sorsa on intohimoinen perhokalastaja, ja Pasanen nauttii kalastamisen lisäksi kalojen ”pyydystämisestä” kameralla.

”Ihmiset eivät ymmärrä, miten älyttömän vähän näitä kaloja on vesistöissämme jäljellä!” Pasanen ja Sorsa sanovat.

Kaikki Suomen vaelluskalat ovat nykyään uhanalaisia. Vaelluskalojen, esimerkiksi lohien, taimenien ja ankeriaiden, elämää vaikeuttaa erityisesti jokien ja purojen patoamiset. Padot ja muut vesiin rakennetut esteet, kuten siltarummut, estävät kalojen paluun synnyinjokiinsa kutemaan. Vielä 1900-luvun alussa lohi lisääntyi Suomessa yli 30 joessa, mutta tätä nykyä lähes kaikki niistä on padottu tai muuten tuhottu.

Sorsa ja Pasanen intoutuvat muistelemaan, miltä Utran saarilla näytti ennen kuin saarten ohi virtaavan kosken tilalle kaivettiin syvä kanava.

”Nyt koski on tuhottu eikä lohi voi kutea enää täälläkään”, Pasanen toteaa surullisena.

Sorsa kiihtyy muistellessaan erään voimalaitoksen johtajan kommenttia, kun voimalaa syytettiin siitä, että kalat eivät pääse sen patojen ohi vaeltamaan ja kutemaan.

”Johtaja sanoi, että kyllä niitä kaloja riittää muuallakin. Tuollainen on niin raivostuttavaa!”

”Paljon on pahaa saatu aikaan”, Pasanen jatkaa.

Suurin osa Suomen vesivoimaloista on energiantuotannon kannalta mitättömiä. Myös WWF kannattaa niin sanottujen minivesivoimaloiden purkua ja kalateiden rakentamista isompiin voimaloihin.

”Virtavesien arvo muunakin kuin energian tuottajina pitäisi nähdä nykyistä paremmin. Vaelluskalojen vapaa liikkuminen on turvattava, ja tilaa pitäisi antaa sähköntuotannon lisäksi myös esimerkiksi matkailulle ja ihmisten oikeudelle nauttia luonnosta”, Pasanen sanoo.

Miltä järvilohen tulevaisuus heidän mielestään näyttää? Mitä tulisi tehdä, jotta arvokas kalalaji voidaan pelastaa?

”Paljon on tehtävä, jos järvilohi halutaan pelastaa: kunnostaa jokia, ohittaa patoja, säädellä ja valvoa kalastusta, torjua kalatauteja ja hillitä ilmastonmuutosta”, Pasanen luettelee.

”Uskoa ja toivoa on niin kauan kuin on järvilohia ja asioille omistautuneita toimijoita”, hän lisää.

Ilta pimenee, kun kaksi asialleen omistautunutta kalamiestä jatkaa valvontakierrostaan.

Pauli Sorsa (edessä) ja Matti Pasanen ovat huolissaan järvilohen tulevaisuudesta.

Pauli Sorsa (edessä) ja Matti Pasanen ovat huolissaan järvilohen tulevaisuudesta.

  • Järvilohi

    Vesistöissämme on sekä villejä että istutettuja järvilohia. Luonnonlohen tunnistaa siitä, että sen selkäevän ja pyrstön välissä sijaitseva pieni rasvaevä on tallella. Istutetun järvilohen rasvaevä puolestaan on leikattu. Luonnonlohi on rauhoitettu tiukemmin kuin istutettu lohi. Rauhoitetun järvilohen kalastamisesta voi saada 7510 euron sakon.

Järvilohi

PYSY KARTALLA LUONNONSUOJELUN KUULUMISISTA - TILAA WWF SUOMEN UUTISKIRJE

WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.

Tilaa uutiskirje

PYSY KARTALLA LUONNONSUOJELUN KUULUMISISTA - TILAA WWF SUOMEN UUTISKIRJE

WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.