Vanhan metsän uudistaja on talousmetsän pirulainen
Kirjanpainajasta ja sen aiheuttamista kuusimetsien tuhoista kirjoitetaan paljon, mutta millaisesta lajista oikeastaan on kyse? Ja ovatko kuusikkomme tuhoon tuomitut?
Tiesitkö, että...
Voit myös kuunnella jutun. Klikkaa tästä.
“Nyt ne pirulaiset ovat täällä, kirjanpainajat! Kirjanpainaja uhkaa kuusikoita, kirjanpainaja on sotkenut Euroopan puumarkkinat, kirjanpainaja iski kuninkaan metsään…”
Kirjanpainaja on pieni ja punaruskea kaarnakuoriainen, joka näyttää siltä, kuin se olisi vetänyt munkinhupun päähänsä. Se on sopeutunut ryömimään puun ja kuoren välissä, millä tavoin se synnyttää lahopuuta satojen muiden lajien ravinnoksi ja suojapaikaksi.
Kirjanpainaja nousee toistuvasti otsikoihin aiheuttamiensa metsätuhojen vuoksi. Ne ovat merkittävästi lisääntyneet ilmastonmuutoksen tuomien kuumien ja kuivien kesien myötä. Esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa kirjanpainaja on aiheuttanut taloudellisesti merkittäviä metsätuhoja.
Suomessakin metsiä on jouduttu ennenaikaisesti avohakkaamaan kirjanpainajan takia. Suurin riski kirjanpainajatuhoille on tasaikäisissä, varttuneissa kuusikoissa erityisesti kuivilla kasvupaikoilla, kuten mäkien päällä, rinteissä ja aukkojen reunassa.
Emme kuitenkaan ole kirjanpainajan edessä täysin voimattomia. Metsänomistaja voi itse vaikuttaa siihen, kuinka laajoja tuhoja kuoriainen pääsee aiheuttamaan talousmetsässä.
Ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta metsiin on esimerkiksi lisättävä muitakin puulajeja kuin kuusta, neuvoo WWF:n johtava metsäasiantuntija Mai Suominen.
”Tuhojen ehkäisemiseksi on tärkeää lisätä sekapuustoisuutta. Tämä on arvokasta myös metsälajiston monimuotoisuudelle, sillä useat lajit tarvitsevat lehtipuita”, Suominen kertoo.
Purukasoja kuusen juurella
Kirjanpainajan runsaat esiintymät voi huomata alkukesästä, kun aikuiset kuoriaiset kuoriutuvat isäntäpuistaan kuusista. Kirjanpainaja syö itsensä ulos puusta jättäen jälkeensä pienen purukasan.
Yksittäisistä puista ei tarvitse olla huolissaan, mutta jos kirjanpainajan vioittamia kuusia on paljon, ne on paras kerätä pois metsästä.
Tuhon leviämisen estämisen kannalta tärkeintä on, että poistetaan puita, joihin kirjanpainaja on juuri iskenyt. Ne voidaan tunnistaa esimerkiksi pihkavuodoista. Tätä vanhemmista puista kirjanpainaja on jo kuoriutunut ja lentänyt pois.
Aikuiset eivät muni kuolleeseen lahopuuhun, sillä kirjanpainajan toukat pystyvät käyttämään ravintonaan vain elävää puuta. Kuolleet puut kannattaa kuitenkin säästää, sillä niissä voi yhä elää kirjanpainajan luontaisia vihollisia ja muita lahopuun lajeja. Lahopuun säästäminen myös elvyttää ja ylläpitää talousmetsän monimuotoisuutta.
Säällä on vaikutusta
Toukokuun lämpötilat vaikuttavat siihen, milloin kirjanpainajat aloittavat parveilun. Parveillessa aikuiset kuoriaiset parittelevat, minkä jälkeen naaraat munivat uuden sukupolven.
Aikainen parveilu mahdollistaa toukille aikaisen startin elämään. Jos kesä jatkuu lämpimänä, toukat kasvavat vauhdilla ja aikuistuvat varhain.
Lämmin alkukesä olisi kirjanpainajalle ihanteellinen, mutta viime kesä alkoi viileästi.
“Kesä oli kirjanpainajalle huono, eli metsänomistajalle hyvä”, sanoo erikoistutkija Tiina Ylioja Luonnonvarakeskuksesta eli Lukesta.
Jos kesä on lämmin, kirjanpainaja ehtii lisääntyä kahdesti. Tämä lisää kuusikuolemien todennäköisyyttä – varsinkin, jos kuivuus ja helle heikentävät puiden pihkantuottoa. Pihka on kuin kärpäspaperia ja toimii puiden luontaisena keinona puolustautua tuhohyönteisiltä.
Yhteistyö kiinnostaa metsänomistajia
WWF teetti yhdessä vakuutusyhtiö LähiTapiolan ja Päijänteen metsänhoitoyhdistyksen kanssa kyselytutkimuksen, jossa selvitettiin metsänomistajien tietoja kirjanpainajasta, halukkuutta sen torjuntaan sekä millaista neuvontaa heille on tarjottu.
Kysely paljasti, että metsänomistajista miltei kolme neljästä haluaisi varautua kirjanpainajaan yhteistyössä muiden lähiseudun metsänomistajien kanssa, mikäli yhteistyö järjestyisi helposti.
”Halukkuus on ymmärrettävää, sillä kirjanpainaja ei kunnioita metsäpalstan rajoja. Vaikka yksittäinen metsänomistaja tekisi kaikkensa kirjanpainajatuhojen ehkäisemiseksi, se ei auta, jos valtaosa alueen muista metsänomistajista ei osaa torjua kirjanpainajatuhoja”, Suominen sanoo.
Kyselyn mukaan miltei puolet metsänomistajista oli uudistanut suositusten mukaisesti metsänsä sekametsäksi, mikä ennaltaehkäisee tuhoja. Hieman yli puolet kyselyyn vastanneista oli poistanut kirjanpainajan vioittamia kuusia.
Metsänomistajille hyvä uutinen on, että kuusikoiden laajat kirjanpainajatuhot eivät ole ensi kesänäkään todennäköisiä. Tänä vuonna helteet tulivat kirjanpainajan lisääntymisen kannalta liian myöhään, joten kuoriaisia talvehtii nyt melko vähän.
”Kirjanpainajatuhot ovat toistaiseksi hyvin paikallisia”, sanoo Luken Ylioja. Ennusteita pelkkien kirjanpainajamäärien perusteella laajoille alueille on mahdotonta antaa. Kirjanpainajan runsauteen vaikuttavat paikallisesti myös isot ryhmät tuulenkaatamia kuusia.
Kirjanpainajan tappama kuusi, jonka kaarna on alkanut irtoilla.
-
Kirjanpainaja ei leviä luonnonsuojelualueilta talousmetsiin
Koska kirjanpainajat ovat tappaneet kuusia myös suojelualueilla, on herännyt pelko, että suojelualueilta leviäisi kirjanpainajia ympäröiviin talousmetsiin. Luonnonvarakeskus tutki asiaa, mutta ei selvityksessään löytänyt kirjanpainajan aiheuttamia metsätuhohakkuita sen enempää suojelualueiden läheisyydestä kuin muistakaan metsistä.
Aikuinen kirjanpainaja löytyy kuusen kaarnan alta.
-
Kirjanpainaja – pieni kuoriainen, jolla on suuri vaikutus
- Kirjanpainaja (Ips typographus) kuuluu kaarnakuoriaisiin ja Suomen luontaiseen lajistoon. Se elää varttuneiden kuusten kaarnan alla.
- Koko noin puoli senttiä.
- Esiintyy koko maassa, pohjoisessa harvinaisempi. Kirjanpainaja aiheuttaa metsätuhoja eniten Nurmes–Kristiinankaupunki-linjan eteläpuolella.
- Kirjanpainajan sisarlajit pikkukirjanpainaja ja kiiltokirjanpainajat käyttävät ravintonaan nuorempia kuusia, mutta aiheuttavat harvoin yhtä laajoja vahinkoja kuin kirjanpainaja.
- Ilmastonmuutoksen myötä kuumat ja kuivat hellejaksot yleistyvät ja pitenevät. Se lisää kuusten kuivuusstressiä ja heikentää niiden kykyä puolustautua.
- Kirjanpainajan iskemän kuusen tunnistaa siitä, että sen rungolle ilmestyy pieniä purukasoja, kun aikuinen kuoriainen on kaivautunut ulos kuusen rungosta. Myöhemmin kuusi vuotaa pihkaa, sen neulaset kellastuvat ja latva kuolee.
- WWF teetti Luonnonvarakeskuksella metsänomistajille suunnatun yleistajuisen oppaan kirjanpainajasta, sen aiheuttamista metsätuhoriskeistä sekä torjuntakeinoista. Oppaan voi ladata WWF:n verkkosivuilta.