Palojen taltuttaja

WWF:n projektipäällikkö Okta Simon taistelee joka syksy metsäpaloja vastaan Indonesian Borneolla. Palojen jäljiltä sademetsistä on löytynyt kuolleina jopa erittäin uhanalaisia muurahaiskäpyjä.

”Metsäpalot ovat Indonesiassa jokasyksyinen ongelma. Tänä vuonna metsää poltettiin erityisesti Borneon saarella, jota me indonesialaiset kutsumme Kalimantaniksi. Palot levisivät muun muassa Sebangaun kansallispuistoon, joka sijaitsee melko lyhyen ajomatkan päässä kotikaupungistani. Sebangaun kansallispuisto on tunnettu uhanalaisista orangeistaan. Pahimmillaan palopesäkkeitä on ollut kansallispuiston ja sen suojavyöhykkeen alueella tuhansia.

Kenttätyöntekijämme ovat raportoineet palojen jäljiltä kuolleista villieläimistä, kuten käärmeistä ja muurahaiskävyistä. Tämä on erittäin surullista, sillä malaijinmuurahaiskäpy on äärimmäisen uhanalainen, ja sen määrää rokottaa palojen lisäksi myös laiton villieläinkauppa. Emme vielä tiedä, miten metsäpalot ovat vaikuttaneet kansallispuiston orankeihin.

Asun Keski-Kalimantanilla, jossa on laajoja palmuöljyviljelmiä. Viljelmiä laajennetaan edelleen ja metsää poltetaan niiden tieltä. Suurin osa Keski-Kalimantanin luonnontilaisista metsistä on suosademetsiä. Metsiä on ojitettu ja kuivattu historian saatossa, mikä on aiheuttanut kuivuutta ja edesauttanut palojen leviämistä. Suosademetsiin on varastoitunut valtava määrä hiiltä, joka vapautuessaan kiihdyttää ilmastonmuutosta.
Olen auttanut sammutustöissä Keski-Kalimantanilla. Työ on välillä todella vaikeaa. Partioimme säännöllisesti sekä kansallispuistossa että sen lähistöllä. Minun ja muiden kenttätyöntekijöidemme tehtävä on auttaa ja tukea paikallisyhteisöjä ja vapaapalokuntia metsäpalojen ehkäisyssä ja sammuttamisessa.

Metsäpalot ja sankka savusumu ovat haitaksi myös ihmisille. Esimerkiksi kotikaupungissani Palangkarayssa kaikki asukkaat ovat käyttäneet savusumun takia hengityssuojaa, ja koulut ovat olleet kiinni pahimpien palojen aikaan. Osa työnantajista, myös omani eli paikallinen WWF-toimisto, ovat tarjonneet kannettavia happisäiliöitä pahimpien päivien varalle.

Kun metsäpalot riehuvat, tärkeintä on saada sammuttajille varusteita, ruokaa ja vettä, jotta he voivat tehdä sammutustöitä. Olemme toimittaneet alueen vapaapalokuntalaisille turvavarusteita, kuten kypäriä sekä paloturvallisia kenkiä ja käsineitä. Olemme varustaneet joukkoja myös radiopuhelimilla ja palojen sammuttamiseen tarvittavilla varusteilla, kuten pumpuilla ja varaosilla. Lisäksi olemme hankkineet tietoa palojen leviämisestä drooneilla.

Tärkeintä on kuitenkin ennaltaehkäistä metsäpaloja nyt ja tulevaisuudessa. WWF tekee tätä työtä Indonesiassa vuoden jokaisena päivänä.”