kosteikko © Sampsa Vilhunen / WWF
Päivitetty

Kosteikot

Kosteikot ovat luonnon aarreaittoja, joiden runsas kasvisto tarjoaa ravintoa ja elinympäristön monille lajeille. Kosteikko on kuin pesusieni, joka pidättää veden kulkua ja suodattaa ravinteita. Myös ihmiset hyötyvät kosteikoista monin tavoin.

WWF:n kosteikkotyö on osa Itämeren suojelemiseksi ja rehevöitymisen estämiseksi tehtävää työtä. Se on myös työtä sisävesiemme ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Toimiva kosteikko voi pidättää yli puolet sinne kulkeutuvasta ravinnekuormasta, joten kosteikon perustamisella voi olla erittäin merkittävä vaikutus paikallisesti esimerkiksi lähijärven tilaan. Lisäksi kosteikkojen perustamisen yhteydessä pyritään usein myös luonnontilaistamaan aikoinaan suoraksi ruopattuja uomia ja näin parantamaan kalalajien elinoloja.

Maatalousympäristön luontaisia kosteikkoja on kuivatettu, mikä on lisännyt muun muassa ravinteiden huuhtoutumista pelloilta sekä maaperän eroosiota. Kuivattaminen köyhdyttää myös luonnon monimuotoisuutta lajien elinympäristöjen pienentyessä. 

Maatalouden monivaikutteisilla kosteikoilla tarkoitetaan maatalousympäristöön tehtäviä kosteikkoja, joiden tarkoituksena on vähentää pelloilta huuhtoutuvien ravinteiden määrää, lisätä luonnon monimuotoisuutta, kaunistaa maisemaa ja lisätä alueen virkistysarvoja.

Kosteikot ovat yksi kustannustehokkaimmista pellon ulkopuolisista toimista maatalouden vesiensuojelun edistämiseksi.

Kosteikkoja esiintyy myön luontaisesti ympäri maapalloa.

Lue Active Wetlands -kosteikkoprojektista (englanniksi)

Lue artikkeli Torppalanoja kasvaa kosteikoksi.

Lataa esite Kosteikko vesiensuojelun apuvälineenä (pdf-tiedosto, 1,54Mt)

Kosteikon perustajan muistilista

Kosteikon perustaminen on kauaskantoinen ratkaisu, joten se kannattaa suunnitella hyvin. Kosteikon perustaminen muuttaa valuma-alueen hydrologiaa, joten jo suunnitteluvaiheessa lähialueen maanomistajille on hyvä kertoa hankkeesta. Muutamaa nyrkkisääntöä noudattamalla saadaan helposti aikaan toimiva kosteikko. Voit aina myös pyytää neuvoja alueen ympäristöviranomaisilta tai WWF:ltä.

1. Selvitä alueen sopivuus ja keskustele naapurien kanssa

Kosteikkoja perustetaan alueille, jotka ovat usein vuosikymmeniä aiemmin olleet kosteikkoja, märkiä painanteita ja helposti vettyviä alueita. Tällaisia alueita on kuivatettu, mutta ne ovat siitä huolimatta heikon tuottavuuden ja vaikean viljeltävyyden vuoksi pusikoituneet usein joutomaaksi.

Kosteikon perustamisesta kannattaa puhua hyvissä ajoin naapurien ja muiden lähialueen asukkaiden kanssa. He saattavat innostua laittamaan myös omaa aluettaan mukaan kosteikkoon. Joka tapauksessa olisi hyvä, että lähialueen asukkaat ovat myötämielisiä hankkeelle.

2. Ota yhteyttä suunnittelijaan tai alueellisen ELY-keskukseen

Jos kohde tuntuu sopivalta, voi perustiedot kohteesta kysyä ympäristökeskukselta tai suunnittelijalta. WWF:n kosteikkoprojektin aikana voit ottaa yhteyttä WWF:n kosteikkotyöstä vastaavaan suojeluasiantuntija Elina Erkkilään, 050 522 4540, elina.erkkila@wwf.fi.

3. Selvitä kosteikon rahoitusmahdollisuudet

Selvitä voiko kosteikon perustamiseen hakea siihen tarkoitettua ei-tuotannollista investointitukea. Jo alkuvaiheessa on hyvä miettiä, miten kosteikon perustamisesta aiheutuvat kulut katetaan. Jos kosteikko ei täytä tuen vaatimuksia, voi rahoitusta hakea myös erilaisten hankkeiden kautta.

4. Mieti miksi kosteikko perustetaan

WWF ohjeistaa perustamaan kaikki kosteikot monivaikutteisiksi kosteikoiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kosteikon suunnittelussa ja toteuttamisessa huomioidaan kosteikon vaikutus vesiensuojeluun, luonnon monimuotoisuuteen sekä virkistys- ja maisema-arvoihin. Jotta kosteikoista olisi hyötyä vesiensuojelussa, tulee se mitoittaa riittävän suureksi suhteessa valuma-alueeseen.

5. Selvitä kosteikon oikea koko ja rajaavat tekijät

Selvitä, mitkä ovat kosteikon muodostamiseen tarvittavan alueen rajaavat tekijät. Toisin sanoen kuinka paljon vedenpintaa voidaan nostaa, kuinka laajalle alueelle vesi voi levittäytyä. Tällaisia rajaavia tekijöitäovat usein esimerkiksi tiet, salaojat, kaivot ja peltojen kuivatusjärjestelmät.

Toinen tärkeä asia on kosteikon oikeanlainen mitoitus. Jotta kosteikolla olisi vesiensuojelullista vaikutusta, tulisi sen olla vähintään 0,5 % yläpuolisen valuma-alueen koosta. Kosteikon tulisi kestää myös tulva-ajat, sillä muuten sen pohjaan kerääntyneet ravinteet hulahtavat valtavien vesimäärien myötä uudestaan takaisin vesistöön. Kosteikkoalue voi kuitenkin muodostua useammasta erillisestä kosteikosta valuma-alueella.

6. Selvitä luvat hyvissä ajoin

Ennen kosteikon perustamista kannattaa selvittää hyvissä ajoin rajoittavatko lait kosteikon perustamista. Kosteikon perustaminen tapahtuu luonnollisesti aina vain maanomistajan luvalla ja myös naapureita kannattaa kuulla. Vesilaki rajoittaa kosteikon perustamista silloin, kun kyseessä on vesistö tai pieni luonnontilainen uoma. Pohjavesialueella tehtävistä kaivuutöistä ja muista kosteikon perustamiseen liittyvistä toimista on aina keskusteltava ympäristöviranomaisten kanssa.

Natura-alueella kosteikon perustamista säätelee muun muassa luonnonsuojelulaki. Lisäksi on selvitettävä alueen uhanalaiset lajit ja huomioitava laki muinaismuistoalueista. Luvanvaraisuudesta kannattaa keskustella alueellisen ELY-keskuksen kanssa. Ilmoitus vesirakennustyöstä kannattaa tehdä kunnalle ja alueelliselle ympäristöviranomaisille pienissäkin vesistökunnostuksissa

7. Urakoitsijaa valitsemaan

Ammattitaitoinen urakoitsija on kullan arvoinen. Urakoitsija kannattaa ottaa mukaan suunnittelemaan hyvissä ajoin. Urakoitsijaa valittaessa on mietittävä vaatiko kosteikon perustaminen erityistyökaluja esimerkiksi pitkäpuomia, kouraa, jääpiikkiä tai dumppereita. Käytettävällä urakoitsijalla olisi hyvä olla mittaamiseen ja korkeuserojen selvittämiseen tarkoitettuja välineitä kuten laser- tai vaaituslaitteita.

8. Ja suunnittelemaan!

Kun rajaavat tekijät ja mahdollisuudet on huomioitu, voidaan aloittaa kosteikon varsinainen suunnittelu. Katso Metsästäjäin keskusjärjestön sivuilta lista, mitä kosteikon suunnittelussa on otettava huomioon. Listan mukana on myös taulukko, johon suunnitelmatietoja voi täyttää. Jos kosteikko perustetaan muulla kuin tukirahoituksella ja kohde on pienehkö, voi suunnitelma olla löyhempi. Yllä mainittua listaa kannattaa kuitenkin hyödyntää, sillä tärkeintähän on saada aikaan kaunis ja toimiva monivaikutteinen kosteikko.

9. Mittasuhteet oikeiksi

Kosteikon tulisi olla vähintään 0,5 % yläpuolisesta valuma-alueesta vesiensuojelullisen vaikutuksen aikaansaamiseksi. Kosteikon laskennallinen teho paranee pinta-alan kasvaessa suhteessa valuma-alueeseen. Veden viipymää voidaan lisätä tekemällä kosteikkoon syvempiä osia. Pienemmätkin kosteikot edistävät luonnon monimuotoisuusarvoja ja yhdessä muiden valuma-alueelle sijoitettujen kosteikkojen kanssa voivat edistää myös vesiensuojelua.

Kosteikkoon kannattaa tehdä mahdollisimman monenlaisia osuuksia. Kosteikon syvä osa kannattaa sijoittaa heti kosteikon alkupäähän. Lisäksi kosteikkoon tehdään saarekkeita, niemekkeitä, tulva-alueita, loivia luiskia, pohjaharjanteita, syvänteitä ja matalan veden alue. Vesitilavuuden lisäämisellä voidaan pidentää viipymää, mutta turhaa kaivamista tulisi välttää.

Maatalouden monivaikutteiset kosteikot tulisi vesiensuojelullisen toimivuuden säilyttämiseksi mitoittaa huippuvirtaamien mukaan eli kerran 20 vuodessa tapahtuvien tulvien mukaan. Näin kosteikkoon kertynyt ravinteikas liete ei lähde huipputulvien mukana uudelleen liikkeelle vesistöön. Riskiä voidaan pienentää myös aktiivisella kosteikkojen hoidolla.

Kosteikon mitoituksessa voidaan käyttää myös laskennallisia ja teoreettisia lukuja kuvaamaan vesimääriä huippuvirtaamien aikana. Lounais-Suomen uomissa käytettävä luku on 200 l/s / km². Jos siis valuma-alueen pinta-ala on 60 hehtaaria on laskennallinen vesimäärä / aikayksikkö (200:100) *60 = 120 l /s. Esimerkiksi savimaalle perustetussa kosteikossa viipymän olisi hyvä olla useita päiviä, sillä savihiukkaset ja niihin sitoutuneet ravinteet laskeutuvat karkeaa ainesta hitaammin pohjaan.

10. Luonnon monimuotoisuuden huomioiminen

Syvyysvaihteluiden ja muiden erilaisten olosuhteiden luominen kosteikkoon on tärkeää paitsi veden laadun parantamisen vuoksi, myös lajiston elinolojen parantamiseksi. Lajiston kannalta on tärkeää, että kosteikosta löytyy niin avovesimäisiä osuuksia kuin suojaisiakin alueita. Esimerkiksi lintujen kannalta olisi suositeltavaa, että kosteikon vesiosuus kattaisi pinta-alasta noin puolet. Sopiva vesisyvyys on noin puoli metriä, mutta kosteikossa on hyvä olla myös syvempiä osia.

Kosteikon reunat on syytä tehdä mahdollisimman loiviksi ja rantaviiva mutkittelevaksi. Saarekkeita kannattaa tehdä paljon ja niitä on hyvä suosia niemekkeiden sijaan: pienpedot osaavat toki uida, mutta saarekkeessa pesivät linnut ovat huomattavasti paremmassa turvassa. Kosteikkoalueelle kannattaa jättää myös puustoa, johon voi laittaa linnunpönttöjä. Korkeiden yksittäisten puiden jättämistä kosteikkoalueelle tai sen läheisyyteen kannattaa kuitenkin välttää, sillä ne vaihtuvat nopeasti petolintujen kyttäyspaikoiksi.

11. Pato kestäväksi

Toisinaan kosteikot voidaan perustaa pelkästään patoamalla, mutta yleensä kaivutyötä tarvitaan ainakin kosteikkojen syvempien osien luomiseen. Patoratkaisuja on erilaisia: pohjapatoja, pintapatoja, munkkeja ja säännöstelypatoja. Patoa tehtäessä tärkeää on huolehtia sen kestävyydestä. Vesi liikkuu 24 tuntia vuorokaudessa ja sen kuluttava vaikutus on suuri.

Lisäksi patoratkaisuissa olisi hyvä miettiä jo valmiiksi kosteikon hoitoa – useimmissa tapauksissa suositeltavaa olisi, että kosteikon voisi tarvittaessa myös tyhjentää, jolloin esimerkiksi rakenteiden kunnostaminen ja kertyneen lietteen tyhjentäminen on helpompaa.

Patoratkaisuja valittaessa on huomioitava kalat. Jos uoma on kalojen luontainen vaelluspaikka, on pohjapatoratkaisu ainoa vaihtoehto. Pohjapatojen patoluiskat tehdään loiviksi ja niihin voidaan tehdä kalatiet. Suodatinkankaita kannattaa käyttää. Jos alueella ei ole kaloja, kannattaa niiden suosimista kosteikossa harkita kahdesti. Kalat kilpailevat muiden kosteikon eläinlajien kanssa ja saattavat vaikeuttaa huomattavasti esimerkiksi sorsanpoikasten elinolosuhteita.

12. Huomioita rakentamiseen

Kosteikot kannattaa perustaa silloin, kun vettä on liikkeellä mahdollisimman vähän ja on kuivaa. Jos kosteikot perustetaan kaivamalla, parasta olisi, jos työ saataisiin ainakin suurimmaksi osaksi tehtyä kuivana. Kaikkia olemassa olevia rakenteita kuten savikuopppia sekä kastelu- ja laskeutusaltaita kannattaa hyödyntää ja kosteikon perustamisen yhteydessä kunnostaa toimivammiksi.

Jos kosteikko on pieni ja nopeatöinen ja uoman vesimäärät pienet, voidaan uomaan tehdä väliaikainen pato. Muissa tapauksissa voidaan uoman ja kosteikkoalueen väliin jättää kangas, joka avataan vasta, kun kosteikkoalue patoineen on saatu valmiiksi. Edellä mainittujen keinojen avulla, kaivutyö on nopeampaa, helpompaa ja tarkempaa. Lisäksi kaivutyöstä aiheutuvat hetkelliset sameus- ja ravinnepiikkihaitat jäävät mahdollisimman pieniksi.

Jos kosteikolle joudutaan tuomaan paljon materiaalia, ajokertoja raskailla koneilla on useita eikä kohteelle pääse tietä pitkin, on työ hyvä suorittaa roudan aikaan. Usein kosteikot perustetaan myös alueille, jotka ovat valmiiksi vettyviä, jolloin maan on oltava jäässä, jotta se kestää koneiden painon.

Jos kosteikon perustamiseen on haettu ei-tuotannollista investointitukea, voi rakentamisen aloittaa vasta, kun myöntävä päätös tukihakemuksesta on tullut. Tukea maksetaan syntyneitä kuluja vastaan.

WWF:n kosteikkoprojekteissa WWF tarjoaa vinkkejä ja asiantuntemusta maanomistajille monivaikutteisen kosteikon perustamisessa. Jos jokin mietityttää, kannattaa kysyä!