© Martin Cathrae / Flickr
METSÄNHOITO-OPAS
Päivitetty

Lahopuu

Luonnonmetsissä on aina ollut runsaasti kuolleita puita, noin neljännes koko puustosta. Lahopuu on tärkeää metsän elämän kirjolle, sillä metsälajeistamme neljännes, yhteensä noin 5 000 lajia, on riippuvaisia lahopuista. Lahopuusta riippuvaisia lajeja on lähes kaikissa eliöryhmissä.

Tavallisesti talousmetsissä kuolleen runkopuun määrä on alle viisi prosenttia luontaisesta lahopuurunkojen määrästä. Tämä on keskeinen syy satojen metsälajien uhanalaistumiselle. Lahopuuta hyödyntävät eliöt ovat usein spesialisteja, omien olosuhteidensa erikoisosaajia. Esimerkiksi rusokäävän voi nähdä vain sellaisilla pitkään lahonneilla kuusilla, joita kantokääpä on ensin lahottanut.

Lahopuu muuttuu lahotessaan ja se tarjoaa tietylle lajille elinympäristön vain rajalliseksi ajaksi. Siksi lahopuueliöiden kannalta on tärkeää, että metsäalueella esiintyy eri puulajien eri lahoamisen vaiheessa olevia puunrunkoja: lähiympäristöstä pitäisi löytyä uusi korvaava elinympäristö, kun entinen muuttuu soveltumattomaksi.

Myytti:

Kuollut puu on riski metsän terveydelle.

Todellisuus:

Kuolleet puut eivät ole terveysriski. Terveessä, luonnoltaan rikkaassa metsässä on kuolleita puita. Ne ovat oleellinen osa metsän elämää. Metsätuholain velvoitteet koskevat vahingoittuneita havupuita, joissa on tuoretta nilaa. Vain tällaiset puut voivat aiheuttaa riskin kaarnakuoriaisten lisääntymiselle.

WWF:n Metsänhoito-opas on tehty yhteistyössä kestävän metsätalouden asiantuntijaorganisaatio Tapion kanssa Suomen Kulttuurirahaston tuella.