Liito-orava

Pteromys volans
Suomessa vaarantunut laji
Suomessa noin 70 000–140 000 naarasta

Liito-orava on suomalaismetsien myyttinen laji, joka on ahdingossa lisääntyvien hakkuiden takia. Liito-oravien lukumäärä on pienentynyt Suomessa 1900-luvun puolivälistä lähtien.

Tietoa lajista

Tiesitkö, että...

Naaras hieman koirasta isompi, mutta kokoeroa ei voi havaita silmin.

Liito-orava on mystinen liitelijä, jonka vain harva on päässyt näkemään luonnossa. Se on suurisilmäinen ja harmaa yöeläin, joka liikkuu valoisaan aikaan ulkona vain harvoin. Liito-orava on kooltaan hiukan tavallista oravaa pienempi.

Liito-oravan etu- ja takaraajojen välissä on poimu, jonka avulla se pystyy liitämään jopa useita kymmeniä metrejä. Se käyttää häntäänsä peräsimenä ohjatakseen liitoa ja väistelläkseen oksia. Laskeutuessaan liito-orava kääntyy pystyyn ja jarruttaa vauhtia vartalollaan ja hännällään.

Liito-orava on Euraasian taigavyöhykkeen laji. Sitä tavataan Suomesta aina Tyynenmeren rannikolle ja Japaniin asti. EU:ssa liito-oravia on vain Suomessa ja Virossa. Suomessa niitä elää maan eteläisemmissä osissa: Länsirannikolla esiintymisen pohjoisraja kulkee Kokkolan pohjoispuolella, mutta idässä liito-oravia elää harvakseltaan Kuusamon eteläosissa asti. Liito-orava ei esiinny suurimmassa osassa saaristoa.

Liito-orava luokitellaan Suomessa vaarantuneeksi, koska sen kanta on pienentynyt aina 1900-luvun puolivälistä lähtien. Vuosien 2006 ja 2016 välillä kannan arvioidaan taantuneen yli kolmanneksen. Tarkan yksilömäärän arviointi on vaikeaa, ja arvioinnissa käytettäviä menetelmiä on kritisoitu epäluotettaviksi.

Liito-orava elää, liikkuu, ruokailee, pesii ja lisääntyy alueella, joka on uroksella keskimäärin 60 hehtaaria ja naaraalla 5 hehtaaria. Liito-orava on paikkauskollinen: se valitsee asuinseutunsa synnyinkesänsä syksyllä. Urosten elinpiirit voivat olla päällekkäisiä, eivätkä ne puolusta niitä toisia uroksia vastaan. Naaraat sen sijaan elävät kukin omalla alueellaan.

Liito-orava tekee pesänsä mieluiten käpy- tai pohjantikan aiemmin rakentamaan koloon, mutta se ei vierasta puutarhojen kottaraispönttöjäkään. Se voi poikia myös oravan risupesään tai rakennuksen suojiin. Se sisustaa pesänsä naavalla tai katajankuorella. Turvallisuuden kannalta on tärkeää, että pesästä voi poistua ja sinne voi palata mahdollisimman huomaamattomasti.

Liito-oravan kiima-aika alkaa Etelä-Suomessa maaliskuun lopulla. Toinen kiima on huhtikuun jälkipuoliskolla. Kiima-ajan lähestyessä liito-oravat merkkaavat pesimäpaikkojaan ahkerasti: ne käyvät varta vasten ulostamassa pesäpaikan ulkopuolella ja palaavat välittömästi koloonsa. Usein asutun kolon lähistön puut ovat myös virtsan kastelemia.

Liito-oravanuorukaiset aloittavat kiipeilyn jo pesäkolossa. Reilun kuukauden ikäisinä ne alkavat tutkia pesän ulkopuolista maailmaa, ja pian tämän jälkeen emo johdattelee ne liitoharjoituksiin. Emo hyppää oksalta liitoon näyttäen esimerkkiä. Se toistaa saman monta kertaa. Poikanen uskaltautuu ensimmäiseen liitoonsa muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Vähitellen harjoitus tuottaa tulosta: muutamassa päivässä hypyt muuttuvat pitkiksi liidoiksi, ja pian nuorenkin elinpiiri ulottuu kotipuun oksilta lähimetsään.

Voit oppia lisää liito-oravan ravinnosta, lisääntymisestä ja elintavoista selaamalla alla olevaa kuvagalleriaa.

Uhat

Merkittävin syy liito-oravakannan taantumiseen on metsätalous. Liito-orava liikkuu puusta toiseen eikä mielellään ylitä suuria avomaita. Se suosii vanhoja kuusivaltaisia sekametsiä, joissa on kolopuita pesäpaikoiksi ja lehtipuita ravinnoksi. Suomalainen metsämaisema pirstoutuu kuitenkin nopeasti, ja lajille sopivat metsiköt ovat usein eristyneitä ja liian pieniä saarekkeita hakkuuaukkojen ja taimikoiden keskellä.

Mitä WWF tekee?

Olemme suojelleet liito-oravaa ja sen elinympäristöä, suomalaista metsää, jo vuosikymmenten ajan. Vuonna 1984 perustimme liito-oravatyöryhmän, jonka tavoitteena oli lisätä tietämystä lajista ja edistää sen suojelua. Työryhmä lakkautettiin vuonna 1996, mutta suojelemme liito-oravaa edelleen monipuolisin keinoin.

  • Suojelemme monipuolisesti metsiä

    Tavoitteemme on, että vuoteen 2025 mennessä Suomen metsäluonnon monimuotoisuus on turvattu suojelemalla Suomen metsäpinta-alasta vähintään 17 prosenttia ja harjoittamalla talousmetsissä ekologisesti kestävää metsätaloutta.

  • Edistämme luonnon monimuotoisuuden turvaamista talousmetsissä

    Edistämme jatkuvan kasvatuksen yleistymistä. Olemme myös julkaisseet Metsänhoito-oppaan, joka esittelee suuren valikoiman keinoja, joiden avulla luonnon monimuotoisuuden, mukaan lukien liito-oravan, turvaaminen onnistuu metsän käsittelyssä. Teemme lisäksi töitä muun muassa metsiä koskevan lainsäädännön ja metsänhoidon käytäntöjen kehittämiseksi, jotta liito-oravan elinpiirit ja lajille tärkeät piirteet metsissä huomioitaisiin jatkossa aiempaa paremmin metsänhoidossa.

  • Teemme lajia tunnetuksi

    Olemme tehneet liito-oravaa ja sen elintapoja tutuksi suurelle yleisölle esimerkiksi WWF:n Luontoliven kautta.

Haluatko auttaa?

Näin voit auttaa liito-oravaa!

Liito-orava voi elää sinunkin pihallasi.

5 + 1 helppoa tapaa auttaa liito-oravaa, joka saattaa elää sinunkin pihallasi

Näin voit auttaa liito-oravaa!

Liito-orava voi elää sinunkin pihallasi.

PYSY KARTALLA LUONNONSUOJELUN KUULUMISISTA - TILAA WWF SUOMEN UUTISKIRJE

WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.

Tilaa uutiskirje

PYSY KARTALLA LUONNONSUOJELUN KUULUMISISTA - TILAA WWF SUOMEN UUTISKIRJE

WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.