Petoaita nousi talkoovoimin lampaiden ja susien väliin Salossa

Syksyn väreihin puhjenneen metsätien päästä kantautuu rakentamisen rytmikkäitä ääniä ja porakoneen tasaista surinaa. Vaikka eletään syyskuun loppua, avautuu mutkan takaa runsas, vehreä peltolaidun, jolle Mikkolan tilan lampaat pääsevät vielä laiduntamaan ennen talven tuloa. Pellon reunoille rakentuu parhaillaan upouutta petoaitaa.

Salossa sijaitsevalle Mikkolan tilalle on kokoontunut kymmenkunta WWF:n vapaaehtoista aidanrakentajaa. Riistakeskuksen rahoittaman petoaidan toivotaan suojaavan tilan lampaita alueella liikkuvilta susilta ja muilta suurpedoilta.

Tehokkaan suojan tarjoavalle petoaidalle on Mikkolan tilalla suuri tarve, sillä tilan läheisyydessä tiedetään liikkuvan kaksi susilaumaa ja lisäksi alueella on havaittu ilveksiä. Viime kesänä lampaita vartioivat jo toista kesää peräkkäin laamat Jingo ja Timotei. Lampaita ja laitumia on kuitenkin paljon, maasto on kumpuilevaa ja ulottuu kauas, joten tilalla tarvitaan monipuolisesti erilaisia keinoja monisatapäisen lammaslauman turvaamiseksi.

Tilaa pitävä Peppi Laine kertoo susihavaintojen yleistyneen Salon seudulla räjähdysmäisesti viime vuosien aikana.

”Viime kesänä tapahtui tilamme historian pahin susivahinko, jossa menetimme useita lampaita ja yöunet viikoiksi. Susi on viisas eläin ja oppii nopeasti, mistä ravintoa kannattaa hakea,” Laine kertoo.

Tapahtuneen jälkeen alueella partioitiin ympäri vuorokauden ja laamat siirrettiin heti vartioimaan lammaslaidunta, jolla sudet olivat käyneet. Sudet yrittivätkin pian palata alueelle, mutta vaihtoivat määränpäätä huomattuaan tehostuneet turvatoimet. Laineen mukaan vastaavaa on tapahtunut myös naapuritiloilla. Petoaitoja rakennetaankin nyt kasvavissa määrin juuri Länsi-Suomeen alueille, joilla susia tiedetään liikkuvan.

Työlästä tehokkuutta

Syksyisessä lauantaissa on vielä kesän tuntua. Talkoolaiset rehkivät T-paitasillaan pellon ympärille pylväsjuntan avulla yli puolen kilometrin matkalta puisia, lähes kahden metrin korkuisia tolppia. Niiden ympärille kierretään viisi tarkoin sijoiteltua sähkölankaa. Ensimmäinen vaijeri on vain kahdenkymmenen sentin päässä maasta, vaijerin jälkeen tulee paksumpi punavalkoinen lanka ja sitä seuraa taas kaksi vaijeria. Ylimmäiseksi vedetään vielä yksi värikäs lanka, ja näin tilan ensimmäinen petoaita on kiristyksiä vaille valmis. Värikkäiden lankojen tarkoituksena on herättää riistaeläinten huomio. Aidassa kiertävä 4000 voltin sähköjännite puolestaan pitää pedot loitolla.

WWF:n suojeluasiantuntija Teemu Niinimäen mukaan petoaita on yksi varmimmista keinoista pitää kotieläimet suojassa. Se kuitenkin vaatii tarkan rakentamisen lisäksi myös jatkuvaa ylläpitoa, sillä aidan teho perustuu sähköiskuun. Mikäli aidassa ei esimerkiksi liian pitkäksi kasvaneen kasvillisuuden vuoksi kierrä sähkö, oppii ei-toivottu vieras nopeasti kulkemaan sen lävitse.

Viime viikolla julkaistun Luonnonvarakeskuksen raportin mukaan Suomessa on liian vähän susia ja eri susipopulaatioiden välistä muuttoliikettä, jotta susikanta voisi säilyä geneettisesti elinvoimaisena.

Niinimäki kertoo, että suden suojelun onnistuminen edellyttää toimivien keinojen löytämistä ihmisten ja susien rauhaisaan rinnakkaiseloon.

”Jos esimerkiksi lammastiloille löydetään toimivat ratkaisut ehkäistä susivahinkoja, vähenee samalla tarve vahinkoperusteisiin poikkeuslupiin susien tappamiseksi,” hän sanoo.

Laineelle petoaita tuo helpotusta, mutta autuaaksi se ei häntä vielä tee. Mikkolan tilan lampaat laiduntavat haastavissa maastoissa, jyrkillä jokirannoilla ja vaihtelevissa notkoissa. Niihin aidan rakentaminen on monimutkaisempi projekti, ja valmiin aidan huoltotoimet vaativat useita lisätyötunteja.

”Petoaidan lisäksi tarvitsemme jatkossakin esimerkiksi vilkkuvia valoja ja muita pelotteita etenkin laidunalueiden haastaviin kohtiin, joissa aita ylittää joen ja riski susien aitaukseen päätymiseen on suuri.”

Uusien keinojen kartoitus ei pääty petoaitaan

Tilan tämänhetkiset päätähdet Jingo ja Timotei ovat Laineen mielestä suoriutuneet tehtävästään lammasvahteina kunnialla. Kaksivuotisen laumanvartijahankkeen päättyessä tänä vuonna ne muuttavat pian takaisin omalle kotitilalleen. Seuraavat toimenpiteet siintävät kuitenkin jo Laineen mielessä.

”Olen pyöritellyt jo pitkään ajatusta petoaidan ja laumanvartijakoirien yhdistelmästä. Toteutus vaatii vielä hieman lisää pohdintaa. On sulateltava ajatusta, että koirat olisivat lampaiden kanssa koko pitkän kesän etäällä tilakeskuksesta”, hän kertoo rapsuttaen samalla bordercollie-rotuista paimenkoiraansa.

Tuoreen petoaidan takana kohoavan metsäkaistaleen läpi kantautuu lampaiden määkimistä. Työt on tämän päivän osalta saatu purkkiin. Viikonlopun mittaisen talkooleirin tavoitteena oli saada valmiiksi liki kaksi kilometriä petoaitaa. Yhteensä tilan laajoille laidunalueille aitaa on suunnitteilla noin viiden kilometrin matkalle. Kaikkea ei kuitenkaan ole tarkoitus saada tämän syksyn aikana tehtyä, vaan työt jatkuvat keväällä ennen seuraavaa laidunkautta.

Mikkolan tilan petoaita rakennetaan elokuussa kuolleen, vihreiden pitkäaikaisen kansanedustajan Erkki Pulliaisen WWF:lle ohjattujen muistolahjoitusten turvin. 

Laamakokeilu Mikkolan tilalla on ollut osa WWF:n johtamaa ja ympäristöministeriön rahoittamaa kaksivuotista laumanvartijahanketta, jonka avulla etsitään keinoja rinnakkaiseloon suurpetojen kanssa.