Työpaikkana sademetsä – Näin Madagaskarin kyläyhteisöt suojelevat saaren ainutlaatuista luontoa

Metsiensuojeluun osallistuvat paikalliset kertovat työstään Madagaskarin vaikeakulkuisissa ja pökerryttävän monimuotoisissa metsissä. 50-vuotias WWF Suomi tukee suojelutyötä Madagaskarilla.

Afrikan mantereesta miljoonia vuosia sitten erkaantuneen Madagaskarin luontoa on helppo kutsua ainutlaatuiseksi. Saarivaltion kasvikunnasta 89 prosenttia, nisäkkäistä 92 prosenttia ja matelijoista 95 prosenttia on sellaisia, joita ei tavata missään muualla maapallolla.

Lajien kirjo maailman viidenneksi suurimmalla saarella on hykerryttävä. Pelkästään erilaisia kotoperäisiä eli vain Madagaskarilla eläviä kasvilajeja on yli 11 000. Harvinaisten kasvien lisäksi saarivaltion luontoon kuuluvat esimerkiksi persoonallisen näköiset makit, kameleontit, kilpikonnat ja gekot.

Madagaskarin sankoista sademetsistä löytyy yhä myös täysin uusia lajeja, kuten vuonna 2021 löydetty minikokoinen kameleontti Brookesia nana. Sormenpäälle sopiva siemenen suuruinen matelija on nyt perusteellisten tutkimusten jälkeen varmistunut paitsi ennen tuntemattomaksi lajiksi, myös maailman pienimmäksi kameleontiksi. Vuonna 2020 taas löydettiin pikkuruinen, vain juomalasin kokoinen makilaji. Uusi kädellinen kirjattiin uhanalaiseksi heti sen löydyttyä.

Uhanalaisia ovat myös monet muut saarivaltion luonnon asukkaat. Se johtuu muun muassa metsäkadosta, joka on Madagaskarilla mittava ongelma. Saari on viimeisten kymmenen vuoden aikana menettänyt joka vuosi 90 000 hehtaaria metsää – melkein Päijänteen kokoisen alueen verran.

Tämän kaiken ovat nähneet lähietäisyydeltä WWF:n haastattelemat Misna ja Maharofy, jotka kuuluvat paikalliseen kyläpartioon. He partioivat saarivaltion ainutlaatuisissa metsissä ja vastaavat niiden turvallisuudesta ruohonjuuritasolla. Heidän työnsä on valvoa, että toiminta metsissä pysyy kestävän ja laillisen rajoissa.

”Näin surullisen todellisuuden heti ensimmäisillä partioillani: metsät olivat jatkuvasti huonommassa kunnossa”, Misna kertoo.

(juttu jatkuu kuvakarusellin jälkeen)

Kyläpartiot valvovat luonnon aarteita ja valistavat viljelijöitä

Yhteensä Madagaskarin metsiä valvoo 15 000 kyläpartioiden jäsentä. Määrä on vähäinen suhteutettuna metsien pinta-alaan: hieman Espanjaa suuremmalla saarella on metsää melkein Irlannin kokoisen alueen verran. Partioitavat metsät ovat usein myös vaikeakulkuisia ja pitkien kulkumatkojen päässä.

Työn haastavuudesta ja vakavuudesta huolimatta Misnan ja Maharofyn puheista paistaa lämpö. Molempia motivoi aito kiinnostus ja kiintymys ympäröivään luontoon.

”Rakastan kulkea metsässä, hengittää puhdasta ilmaa ja kuulla lintujen laulua puiden lomasta. Minun on helppo työskennellä samalla, kun kuulen muiden eläinten ääniä metsästä”, Maharofy kertoo.

Partioiden jäsenet tekevät tarkistuskierroksia yleensä kahdesti kuussa, joskus useita päiviä kerrallaan. Kulkiessaan suojelluilla alueilla he tekevät havaintoja ihmistoiminnan jäljistä ja pitävät kirjaa kasvi- ja eläinlajeista. Havaitsemistaan laittomuuksista, kuten laittomista hakkuista, he raportoivat viranomaisille.

Partioinnin lisäksi heidän työtään on jututtaa paikallisia, lisätä tietoisuutta ja vaikuttaa asenteisiin. Iso osa Madagaskarin metsäkadosta johtuu nimittäin sinänsä pienimuotoisista mutta laajalti toteutettavista hakkuista, joissa metsää raivataan polttopuiksi, myyntiin ja viljelyn tieltä.

Jotta tähän saadaan muutos, on metsistä eläville paikallisille oltava tarjolla vaihtoehtoja. WWF Suomen metsiensuojelutyö Madagaskarilla keskittyy juuri laittoman puukaupan ehkäisyyn ja siihen, että paikalliset voivat tienata elantonsa kestävin keinoin. WWF:n tuella esimerkiksi vaniljanviljelyä on kehitetty kestävämmäksi. Samalla paranee viljelyn tuottavuus: sadoista tulee suurempia ja laadukkaampia.

Haastava työ palkitsee mitä kauneimmalla tavalla

Nimensä mukaisesti kyläpartioiden jäsenet ovat usein paikallisia kyläläisiä, jotka partioivat kotiseuduillaan. Kun vastuualueena on oma yhteisö, jossa kaikki tuntevat toisensa, työ vaatii erityistä päättäväisyyttä ja rohkeutta.

”Kollegani joskus arastelevat, mutta itse en epäröi puhutella epäiltyjä ja laatia raporttia, kun löydän metsästä tuhotun tilkun. Silläkään uhalla, että saisin tuttujen vihat niskaani”, Misna sanoo.

Siinä missä kyläpartioiden jäsenet joutuvat työssään kohtaamaan surullisia näkyjä, kuten hakkuita, he saavat myös todistaa työnsä hedelmiä eturivistä. Molemmat haastatellut kuvailevat, kuinka tuhoja nykyään tulee vastaan selvästi aiempaa vähemmän.

Maharofy kertoo esimerkin: hänen vastuualueellaan ei enää harjoiteta kaskiviljelyä. Muutoksesta on kiittäminen kyläpartioiden tekemää valistustyötä, jonka ansiosta viljelijät ovat aiempaa tietoisempia ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja rikkaan luonnon merkityksestä. Kun he lisäksi ovat saaneet osaamista kestävistä ja tuottavammista viljelymuodoista, ei metsää enää tarvitse polttaa viljelysten alta.

Tulos on mitä kaunein:

”Metsät ovat taas vihreämpiä. Aamu-usva, jonka luulimme menettäneemme vuosia sitten, on palannut.”

Kyläpartioiden jäsenten Misnan ja Maharofyn haastattelut teki Naomy Ratsimiseta WWF Madagaskarista. WWF Suomi tukee WWF Madagaskaria erityisesti Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin ja kummien tuella.

Juttua korjattu 14.11.2022: Madagaskarilla elää 11 000 endeemistä kasvilajia, ei 11 miljoonaa, kuten jutussa aiemmin väitettiin.

Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje

WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.

Tilaa uutiskirje

Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje

WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.