Helsingissä kipattu Itämereen yli 18 000 kiloa roskaa lumen mukana – aurauslumien käsittelyyn täytyy saada kestävämpiä ratkaisuja
Helsingin kaupungin mereen kaatamat aurauslumet herättävät joka talvi runsaasti kritiikkiä, sillä lumen mukana mereen päätyy paljon muovia ja muuta roskaa. Ongelmaan ollaan kehittämässä ratkaisuja, joista yksi on jokaisen omissa käsissä.
Helsingin Hernesaari on Suomen ainoa paikka, jossa kaduilta aurattua lunta kipataan suoraan mereen. Tänä talvena mereen on kaadettu ainakin reilut 15 000 rekkakuormallista lunta. Runsaslumisena talvena määrä on saattanut nousta jopa 50 000 lumikuormaan.
Helsingin kaupunki on perustellut lumen mereen kippaamista sen tehokkuudella. Lumen kauemmas kuljettaminen olisi hitaampaa, mikä hidastaisi kaupungin toimintakykyisenä pitämistä, maksaisi enemmän ja kuormittaisi myös ilmastoa enemmän. Lumenkuljetusrekat kulkevat fossiilisilla polttoaineilla.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Tämä kuutti on päätynyt keskelle roskaista rantaa Pohjanlahdella.
Mereen heitetyillä lumikuormilla monenlaisia ympäristöhaittoja
Lumen mereen kippaamisen ympäristöhaitat ovat kuitenkin moninaiset ja siksi se tulisi lopettaa. Lumikuormien mukana mereen päätyy runsaasti roskaa, josta iso osa on muovia.
“Muovijäte on suuri ongelma meriluonnolle”, sanoo Iiris Kokkonen, WWF Suomen meriasiantuntija.
Kokkosen mukaan muovin hajoaminen meressä kestää jopa useita satoja vuosia, joiden aikana muovi ehtii tehdä meressä paljon hallaa. Lumikuormien seassa mereen uppoaa kaikenkokoista muovia, myös mikromuovia. Mikromuovilla tarkoitetaan alle viisi millimetriä läpimitaltaan olevia muovipartikkeleita, joita syntyy isommista muovinkappaleista hajoamalla. Aurauslumen mukana mereen kulkeutuvaa mikromuovia on esimerkiksi autonrenkaiden kulumisesta syntyvä kumirouhe.
“Kaloja, merilintuja, kilpikonnia ja merinisäkkäitä, kuten hylkeitä tarttuu ja tukehtuu isokokoiseen muoviroskaan, esimerkiksi muovipusseihin, pulloihin ja pakkauksiin. Pienempiä muovinpaloja, kuten tupakantumppeja, päätyy eläinten ruuansulatukseen. Mikromuovia puolestaan on löydetty jopa merenpohjan eliöistä. Ihmiseen muovi kulkeutuu erityisesti mikro- ja nanomuovina esimerkiksi ruokaketjun ja juomaveden kautta. Muovin vaikutuksista ihmiselle tiedetään vasta rajallisesti”, Kokkonen summaa.
Maailmanlaajuisesti muoviroskan negatiiviset vaikutukset näkyvät jo useimmissa lajiryhmissä, ja ne uhkaavat useita maailman merkittävimpiä meriekosysteemejä. Muovijätteen on arvioitu tappavan jopa 100 000 merinisäkästä vuosittain ja yli 900 mereisen lajin on todettu sotkeutuneen muoviin tai nielleen sitä. Mitkään eliöt eivät pysty sulattamaan muovia. Muovi voi tukkia eläimen ruuansulatuskanavan ja aiheuttaa valheellista kylläisyyden tunnetta, jolloin eläin kuolee ravinnon puutteeseen. Kärsijöiden joukossa on myös uhanalaisia lajeja.
Roska on vain osa mereen päätyvästä kiintoaineesta. Valtaosa kiintoaineesta on katujen hiekoitussepeliä. Se painuu meren pohjaan, josta sitä poistetaan vuosittain keväisin ruoppaamalla. Näin saadaan pois myös osa pohjaan vajonneista roskista. Myös ruoppaamisella on ympäristövaikutuksia. Se muun muassa samentaa vettä.
Roskan osuuden yhden lumikuorman kiintoaineksesta on arvioitu olevan noin 1,2 kiloa. Näin ollen pelkästään tänä talvena Hernesaaresta on kulkeutunut lumenkaadon seurauksena Itämereen reilut 18 000 kiloa roskaa. Roskan leviämistä merelle on pyritty estämään verkkopuomilla sekä keräämällä sitä pois vedestä. Kaikkea roskaa ei kuitenkaan saada poistettua ja varsinkaan mikromuovin kulkeutumista mereen ei voida estää nykyisellään mitenkään.
Itämeren suojelukomission HELCOMin mukaan Itämeren roskista noin 70 prosenttia on muoviroskaa. Suomen rantojen on arvioitu olevan Itämeren roskaisimpia.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
WWF:n ja Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijat ottamassa mikromuovinäytteitä Itämeren rannalta.
Lumen kaato mereen halutaan lopettaa, mutta aikajänne huolestuttaa
Sekä Helsingin kaupunginvaltuusto että ympäristöjärjestöt ovat ilmaisseet haluavansa lopettaa lumen mereen kaatamisen. Nykytilanteessa ympäristönsuojelulaki sallii lumen mereen kaatamisen, eikä se edellytä ympäristölupaa. Keväällä 2022 Uudenmaan ELY-keskus kuitenkin vaati Helsingin kaupunkia hakemaan lumen mereen kaadolle ympäristölupaa. Kaupunki haki ympäristölupaa syksyllä 2022 Etelä-Suomen aluehallintovirastolta, mutta lupahakemus on edelleen käsittelyssä. Uudenmaan ELY-keskuksen valvoja ei ole katsonut tarpeelliseksi kieltää toimintaa, vaikka lupahakemusprosessi on vielä kesken.
Helsingin kaupunki on jo useampaan otteeseen ilmoittanut, että lumen mereen kaatamisesta aiotaan luopua. Tätä varten kaupunki on kertonut tarvitsevansa korvaavia ratkaisuja, joiden toteutusta valmistellaan. Helsinki on jo pidempään etsinyt vaihtoehtoista lumensijoituspaikkaa ja aiempina talvina on myös kokeiltu jo muun muassa erilaisia lumensulatusratkaisuja, mutta nämä ovat olleet yksinään riittämättömiä. Nyt kaupungilla on valmisteilla kymmenvuotinen hankekokonaisuus, jolla on tarkoitus parantaa lumenhallintaa Helsingissä esimerkiksi lyhentämällä lumen kuljetusmatkoja.
Runsaslumisina talvina kaupunki aikoo kuitenkin pitää lumenkaatoa mereen vararatkaisuna tulevaisuudessakin, mikäli muut korvaavat ratkaisut eivät riitä pitämään kaupunkia toimintakykyisenä. Onkin yhä epäselvää, miten pian lumen mereen kaato Helsingissä tulee oikeasti tiensä päähän. Ympäristölupahakemuksen ratkaisulla tulee varmasti olemaan vaikutusta asiaan.
“Jos ympäristölupa Helsingin kaupungin lumen kaadolle myönnetään, toivomme sen olevan lyhytaikainen ja asettavan ympäristöhaittoja rajoittavia ehtoja kuten esimerkiksi lumenkaadon määrän rajoittamista. Toivottavasti ei kestä ainakaan 10 vuotta ennen kuin lumenkaato mereen loppuu Helsingissä”, sanoo Iiris Kokkonen.
Ongelman juuret ovat roskaamisessa
Aurauslumen kippaaminen mereen ei ole kuitenkaan ainoa tilanne, kun lumen mukana kulkeutuvaa roskaa ja hiekoitussepeliä päätyy luonnon ja vesistön riesaksi. Kaikkialla Suomessa aurauslumia kerätään erityisille lumenvastaanottopaikoille ja kinostetaan pihoille sekä katujen varsille. Lumien sulettua ne jättävät jälkeensä sepeli- ja roskakasoja. Lumenvastaanottopaikkoja siivotaan yleensä keväisin ja kesäisin lumien sulamisen jälkeen, mutta kaikkea roskaa ei saada pois tai se ehtii levitä vesistöihin ja ympäristöön esimerkiksi tuulen ja lumen sulamisvesien mukana.
Lumenvastaanottopaikkojen sulamisvesiä puhdistetaan vaihtelevasti. Ne saatetaan ohjata suoraan alueelliseen viemäri- ja hulevesiverkostoon, joista vedet menevät yleensä sellaisenaan vesistöihin ilman jätevedenpuhdistusta, jolloin pienet roskat pääsevät leviämään vesistöön tätäkin kautta. Hulevedet, eli rakennetuilta alueilta poisjohdettavat sade- ja sulamisvedet, onkin tunnistettu yhdeksi mikromuovien kulkeutumisreitiksi. Joillain vastaanottopaikoilla on käytössä myös erilaisia puhdistusaltaita. Helsingissä kahdella vastaanottopaikalla lunta sulatetaan puhdistetun jäteveden avulla sulatusaltaissa. Ne nappaavat talteen kooltaan yli 5 millimetrin kokoiset roskat, mutta eivät tätä pienempiä.
Aurauslumen roskaongelman ytimessä on lopulta se, että kaduilla ylipäätään on roskaa. Lumessa olevan roskan määrä riippuu monesta tekijästä, kuten auratun alueen maankäytöstä sekä ihmisten toiminnasta siellä.
“Erityisesti teiltä ja kaupungeista kerätyn lumen seassa on niin suurempaa kuin pienempääkin roskaa. Roskaantumista tulisikin vähentää merkittävästi kaikkialla”, WWF:n Kokkonen muistuttaa.
Onneksi roskaantumiseen tullaan puuttumaan YK:n kansainvälisellä oikeudellisesti sitovalla roskasopimuksella, joka on paraikaa tekeillä. Sen tavoitteena on on luoda kansainväliset säännöt ja velvoitteet muovin koko elinkaarelle tuotannosta kulutukseen ja jätehuoltoon. Jokainen voi tehdä jo nyt osansa esimerkiksi välttämällä roskaamista, kierrättämällä roskansa oikein, sekä siivoamalla roskia ympäristöstä aina niitä nähdessään.
Katso WWF:n tapahtumakalenterista tulevat roskatalkoot!
Auta Itämeri-kummina
Itämeri on yksi maailman herkimmistä ja saastuneimmista meristä. Suojelemme Itämerta ja sen lajeja pitkäjänteisesti sisävesistämme saakka. Sinun tuellasi se on mahdollista.