Pohjanlahden silakan kalastuskiintiö kutistuu merkittävästi – taantuneen kannan elpyminen vaatii yhä pitkäjänteisiä toimia

EU:n kalastusneuvosto on päättänyt pienentää Pohjanlahden silakan kiintiötä noin 40 prosenttia. Pohjanlahden silakkakanta on taantunut lähes yhtäjaksoisesti 1990-luvulta asti ja on nyt ennätyksellisen pieni.

WWF on aiemmin kritisoinut Suomen kantaa, jonka mukaan kiintiötä olisi leikattu vain 6–16 prosenttia. Tämä Suomen esittämä maltillinen leikkaus kiintiöön ei olisi edistänyt riittävällä varmuudella Pohjanlahden silakkakannan elpymistä. Lisäksi riskitaso silakkakannan romahtamiselle olisi ollut korkeampi kuin Itämeren kalakantojen monivuotinen hoitosuunnitelma edellyttää.

“Tilanne oli erittäin vaikea, sillä komission esitys ja Suomen kanta olivat todella kaukana toisistaan. Nyt saavutettu kompromissi asettuu näiden väliin. Päätetty kiintiötaso on edelleen korkeampi kuin monivuotisen hoitosuunnitelman turvarajat edellyttävät. Nyt täytyy vain toivoa, että silakan ravintotilanne Pohjanlahdella säilyy hyvänä ja kannan tila saadaan käännettyä kasvuun”, sanoo WWF:n johtava kalastuksen asiantuntija Matti Ovaska.

Neuvosto päätti kasvattaa Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden silakkakiintiötä 15 prosentilla. Suomi ajoi neuvostossa pääaltaan ja Suomenlahden silakalle huomattavasti suurempaa korotusta.

“Varovaisesta elpymisestä huolimatta pääaltaan ja Suomenlahden silakkakanta on edelleen vain niukasti kriittisen tason yläpuolella. Näin ollen olisi ollut erittäin perusteltua välttää kiintiön nostamista ja pitää kalastus komission ehdotuksen mukaisesti kuluvan vuoden tasolla”, Ovaska toteaa.

Silakan ja kilohailin määrä Itämeressä on vähentynyt noin 40 prosenttia 1990-luvun puolivälin tasosta, eikä Itämeren kalakantojen monivuotisen hoitosuunnitelman nykyinen toimeenpano ole edesauttanut kantojen elpymistä.

“Ymmärrämme hyvin, että yhteisen kalastuspolitiikan ja monivuotisen hoitosuunnitelman tavoitteisiin ja soveltamiseen liittyy kansallisista tarpeista kumpuavia tulkintaeroja ja epäselvyyksiä. Sen vuoksi olisi erittäin toivottavaa, että Suomi pyrkisi omilla toimillaan selkiyttämään tulkintaeroja ja toimimaan siten, että kalakannat saadaan elpymään. Valitettavasti tänä vuonna Suomi toimi enemmänkin jarrumiehenä.”

Lohikantojen elpyminen edelleen epävarmaa

Itämeren lohikannat ovat kärsineet, kun kalat ovat selviytyneet heikosti merivaelluksesta. Näin jokiin palaavien kutulohien määrä on kääntynyt jyrkkään laskuun. Koska lohen selviytymistä merivaiheessa ei voida ennustaa etukäteen, on lohikantojen elpyminen edelleen epävarmalla pohjalla.

Neuvosto päätti vähentää pääaltaan lohikiintiötä 27 prosentilla ja piti voimassa kaupallisen kalastuksen kiellon pääaltaalla. Suomenlahdella kiintiötä nostettiin yhdellä prosentilla.

“Pohjanlahdelle päätetty lohikiintiö on historiallisen pieni, mutta ei ole mitään varmuutta siitä, turvaako se lohikantojen elpymisen. On ensiarvoisen tärkeää, että Suomi ja Ruotsi säätelevät omilla toimillaan kalastusta siten, että turvataan aikaisin vaeltavien suurten lohien pääsy lisääntymään”, Ovaska sanoo.