Saimaannieriän emokalapyynnit tältä vuodelta päätökseen
Äärimmäisen uhanalaisen saimaannieriän emokalojen pyynti onnistui tänä syksynä Saimaan Luonterilla. Rysäpyynneillä onnistuttiin pyydystämään yhteensä 36 saimaannieriää, joista kerätään talteen saimaannieriän mätiä ja maitia.
Lokakuussa Saimaan syvänteissä elävä saimaannieriä ui rantavesiin kutemaan. Se etsii sopivan kivikkoisen ja soraisen paikan, johon laskea mätinsä, josta kevään ja jäiden lähdön koittaessa kuoriutuu kalanpoikasia. Tänä vuonna osa Saimaan Luonterilla elävistä saimaannieriöistä pyydystettiin rysillä, jotta niiden mäti ja maiti voisivat auttaa tulevia saimaannieriän sukupolvia.
Saimaannieriän kantoja elvyttävän Pro Saimaannieriä -hankkeen puitteissa Luonterille lasketuista rysistä saatiin lokakuussa yhteensä 36 saimaannieriää, joiden mädin ja maidin Luonnonvarakeskus kerää talteen. Koska saimaannieriä on äärimmäisen uhanalainen laji, kaikki toimenpiteet tehdään varoen ja sukutuotteiden keräämisen jälkeen saimaannieriät vapautetaan takaisin tutuille vesille.
”Emokalapyynneillä saadaan tärkeää tietoa nieriän esiintymisestä ja nieriän lisääntymisalueista. Tämän syksyn tulos on erittäin rohkaiseva ja jo tämän perusteella voidaan sanoa, että Luonterilla elää luontaisesti lisääntyvä nieriäkanta. Kannan koosta ja alkuperästä meillä ei tosin vielä ole tarkkaa tietoa”, sanoo WWF:n johtava kalastuksen asiantuntija Matti Ovaska.
Saimaannieriästä selviää uutta tietoa
Saimaannieriän emokaloja on pyydetty läntisellä Saimaalla jo kolmena peräkkäisenä syksynä. Yövedellä ja Ruokovedellä tehtyjen saimaannieriän emokalapyyntien yhteydessä otetuista näytteistä selvisi viime vuonna, että näillä alueilla elääkin oma, alkuperäinen ja geneettisesti Kuolimon saimaannieriöistä poikkeava kanta. Suurin osa saimaannieriän istutuksista on peräisin Kuolimon saimaannieriäkannasta, joten tieto Yöveden ja Ruokoveden saimaannieriöiden geneettisestä poikkeavuudesta yllätti tutkijat.
Tämän vuoden lokakuussa Luonterilta pyydetyistä emokaloista otetaan sukutuotteiden keruun yhteydessä geeninäytteet, joiden avulla selvitetään, elääkö Luonterilla istutuksista peräisin olevaa saimaannieriäkantaa vai onko kyseessä oma, alkuperäinen kantansa.
”Nyt tietenkin odotamme jännityksellä, mitä Luonterilta pyydettyjen saimaannieriöiden geeninäytteistä selviää”, sanoo Ovaska.
Saimaannieriästä saattaa selvitä lisää kiinnostavaa tietoa myös viime syksynä Luonterilla, Yövedellä ja Ruokovedellä sekä tänä keväänä Kuolimolla kaloihin kiinnitettyjen lähettimien ansiosta. Lähettimien avulla seurataan esimerkiksi kutevatko saimaannieriät joka vuosi samoilla paikoilla.
”Lisäksi tutkimme, vaeltavatko kalat järvenselältä toiselle vai ovatko enemmän paikallaan. Alustavien tulosten mukaan ainakin osa yksilöistä vaeltaa jonkin verran, mikä voisi edesauttaa saimaannieriäkannan leviämistä laajemmallekin Saimaalle. Näin voi ainakin toivoa”, sanoo kalastuksen erityisasiantuntija Teijo Hyytiäinen Metsähallituksesta.
Hyviä uutisia saimaannieriän suojelusta
Saimaannieriä oli vielä yli sata vuotta sitten runsaslukuinen kalalaji, mutta viime vuosikymmeninä sen kannat ovat taantuneet voimakkaasti ja saimaannieriä on ollut vaarassa kadota kokonaan. Saimaannieriästä tuli vuonna 2014 Suomen ensimmäinen rauhoitettu kalalaji. Tuolloin saimaannieriöitä arvioitiin uiskentelevan Saimaalla ja Kuolimolla vain muutamia kymmeniä yksilöitä.
Niin kalastusrajoitukset kuin muutkin suojelutoimet ovat tuottaneet toivottua tulosta. Metsähallitus tiedotti lokakuun puolivälissä, ettei saimaannieriää voida pitää enää Suomen uhanalaisimpana kalakantana. Rauhoituksen ja muiden suojelutoimien ansiosta kanta on elpynyt ja lisääntyy ainakin Luonterilla, Yövedellä, Ruokovedellä ja Kuolimossa ilman ihmisen apua.
”Nämä uutiset ovat erinomaisia ja osoitus siitä, miten suojelutoimilla on todella vaikutusta”, sanoo Matti Ovaska.
Emokalapyynnissä käytettävät rysät ovat norppaystävällistä mallia.
Metsähallituksen Teijo Hyytiäinen nostaa nieriät rysästä.
WWF:n Matti Ovaska on tyytyväinen emokalapyyntiin.
Saimaannieriä lasketaan sumppuun.
