Keinopesillä rakennetaan tulevaisuutta saimaannorpille – riistakamerat ovat tutkijoille ”ainutlaatuinen tilaisuus”
Keinopesät ovat saimaannorpalle kuin pönttöjä linnuille. Ilmastoennusteiden perusteella vaikuttaa siltä, että niille voi tulevaisuudessa olla kova tarve.
Painava keinopesä liikkuu Ismo Marttisen vetämänä nurkka kerrallaan.
Saimaannorppa saattaa uiskennella muutaman kymmenen metrin päässä ja tarkkailla, mitä yläpuolella tapahtuu. Varma ei voi olla: välissä on parikymmentä senttiä paksu jääkerros ja sen päällä vielä senttikaupalla lunta.
Ja onneksi on.
”Norpalle lumi ja jää on talvisin elämän ja kuoleman kysymys”, sanoo WWF:n suojelukoordinaattori Ismo Marttinen hakatessaan tuuralla avantoa jäähän.
Rantakallion liepeille syntyvän avannon on tarkoitus olla saimaannorpalle kulkureitti keinopesään, jota Marttinen on asentamassa Suur-Saimaalla Taipalsaareen kuuluvalla alueella.
”Norppa tosin tekee kynsillään reiän jäähän nopeamminkin kuin minä hakkaan tällä tuuralla”, Marttinen sanoo. ”Norppa laittaa kynnet jään alapintaan ja potkii sitten räpylöillä vauhtia, vähän kuin poranterä, ja tulee tällaisesta jäästä läpi hetkessä.”
Saimaannorppa todella hallitsee niksit, joita talvioloissa eläminen vaatii. Norpat ovat vuosituhansien ajan pesineet Saimaalla jään päälle tekemissään lumipesissä.
Mallia linnunpöntöstä
Pulassa norppa on silloin, kun lunta ei ole. Lumettomina ja jäättöminä talvina kuutit syntyvät avojäälle tai rantakivikkoon, jolloin uhkana ovat ketut.
Marttinen sanoo, että jos lunta ei ole, poikaskuolleisuus on tavallista suurempaa. Vaikka kuutti selviäisi ensimmäisistä viikoistaan, huonojen imetysolojen takia poikaset jäävät heikoiksi ja pieniksi.
Keinopesiä asennetaan vuosittain, oli kinoksia tai ei. Kehitystyötä on tehtävä etukenossa, jotta pesät ovat tarpeen tullen parhaassa mahdollisessa iskussa.
Ihmisen tekemä keinopesä on yksi väline ilmastonmuutoksesta kärsivien norppien suojelussa. Yliopistotutkija Mervi Kunnasranta Itä-Suomen yliopistosta kertoo, että tarpeeseen havahduttiin apukinosten teon yhteydessä, kun jo kasatut kinokset alkoivat lämpöjaksojen aikana sulaa. Pitkän ajan ilmastoennusteissa lunta ja jäätä on yhä vain vähemmän.
Ajatuksena oli Kunnasrannan mukaan ikään kuin alassuin oleva linnunpönttö. Idea voi kuulostaa helpolta, mutta ratkottavaa riittää. Miten pesä kiinnitetään ja miten se kelluu? Miten se kantaa kahta jopa satakiloista eläintä yhtä aikaa turvallisesti mutta on kuitenkin vielä käsiteltävissä ja liikuteltavissa? Miten saada pesästä tarpeeksi yksinkertainen ja kustannustehokas valmistaa, varastoida ja korjata?
Ja tärkein kysymys on, kuten Kunnasranta sanoo:
”Hyväksyykö asiakas asujaimiston?”
Osa keinopesistä asennetaan sulana aikana, osa vasta jään päälle. Kuvan pesä vietiin paikoilleen tammikuussa.
Paikalla on väliä
Marttinen saa pesän liikkumaan lumisella jäällä helpon näköisesti. Niksinä on vetää kummastakin etunurkasta vuorotellen niin, että keskimäärin kurssi kulkee kohti suunniteltua pesäpaikkaa.
”Ei tämä kovin painava ole. Vajaat sata kiloa”, hän sanoo työn touhussa.
Asennettavan pesän malli on nimeltään JP, joka on yksi Itä-Suomen yliopiston kehittämistä kolmesta pesämallista. Mallit on tehty EU:n osin rahoittamissa LIFE-hankkeissa, joissa on eri tavoin yhdistetty saimaannorpan suojelua ja joista jälkimmäinen päättyi vuoden 2025 lopussa. Nyt keinopesät ovat apukinosten tavoin virallinen suojelumenetelmä, ja niistä on vastuussa Metsähallitus.
Panssariautoa muistuttava JP koostuu kuvusta, rungosta ja makuualustasta sekä kahdesta neljämetrisestä puomiputkesta. Se kiinnitetään rannan puihin kahdella harusvaijerilla. Kun päällä oleva luukku suljetaan, ainoa reitti sisään on alapuolelta. Näin pedot eivät pääse sisään.
Marttinen työntää tuuraa läpi avannosta varmistaakseen, että veden syvyys riittää norpan kulkemiselle. Sopivalta asennuspaikalta vaaditaan lisäksi suojaisuutta, soveltuvia kiinnityspaikkoja, riittävää etäisyyttä asutukseen sekä lupa maanomistajalta ja ympäristöviranomaisilta.
Oleellista on sekin, että norpan tiedetään ennestään pesineen alueella. Paikkauskollinen norppa päätyy usein pesimään samoilla nurkilla vuodesta toiseen.
Tänä talvena keinopesiä on koko Saimaan alueella lähes viisikymmentä. Niistä neljä on WWF:n asentamia, kaikki eteläisellä Saimaalla, jossa WWF vastaa myös apukinosten kolaamisesta.
Kamera valvoo norppaa
Keinopesän rakenteiden on kestettävä kahta suurta voimaa eli säitä ja hylkeitä itseään. Asennuksissa on huomioitava myös veden ja jään liikkeet vaihtuvissa säissä.
Testissä on ollut monenlaisia materiaaleja ja niiden yhdistelmiä, ja niistä osa on osoittautunut onnistuneiksi ja osasta luovuttu yhden yrityksen jälkeen. Kunnasranta kertoo, että esimerkiksi liian pehmeistä seinämistä kuutit kaivoivat itsensä näkyviin. Pesän sisustaminen lampaanvillalevyillä puolestaan houkutteli hajullaan muita eläimiä muttei norppia.
Marttinen asentaa pesään myös riistakameran, joka nappaa liiketunnistimen perusteella kuvan 10–20 minuutin välein. Kuvamateriaalista Itä-Suomen yliopiston tutkijat saavat arvokasta tietoa muun muassa norpan lisääntymiskäyttäytymisestä ja synnytystiheydestä.
”Se on tutkijan näkökulmasta ainutlaatuinen tilaisuus”, Kunnasranta sanoo. ”Tiedämme, mitkä eläimet ja kuinka monta yksilöä käyttää pesää, sukupuolet ja ikäluokat, miten pesässä käyttäydytään ja niin edelleen.”
Pesiä käyttävät norppayksilöt voidaan tunnistaa yksilöllisestä kylkikiehkurasta. WWF ylläpitää norppagalleriaa, jota myös Itä-Suomen yliopiston tutkijat tutkimuksessaan hyödyntävät.
Tämä norppa kuvattu 2025 Itä-Suomen yliopiston tutkimustarkoituksiin riistakameralla keinopesän sisältä eli norppia häiritsemättä. Keinopesien asentaminen ja kuvaaminen niiden sisältä on luvanvaraista toimintaa.
Norpan tulevaisuus on suomalaisten käsissä
Tulevaisuudessa keinopesien tarkoituksena on Kunnasrannan mukaan sama kuin apukinosten. Jos talven sää on norpan kannalta surkea, jokaisella kuutilla on toivottavasti mahdollisuus syntyä keinopesään. Myös urokset ja synnyttämättömät naaraat käyttävät keinopesiä lepo- ja suojapaikkoina.
Marttinen on isänsä jalanjäljissä seurannut Saimaan jäätilannetta vuosikymmeniä. Tulokset ovat linjassa virallisen ilmastotutkimuksen kanssa: jäällinen aika on vähenemään päin. Keinopesä voi siis tulevina vuosina olla norpalle ainoa pesäpaikka.
”Tietenkin ensisijaisesti toivotaan, ettei keinopesiä ikinä tarvittaisi”, Marttinen sanoo.
Saimaannorppa tunnustettiin omaksi lajikseen kesällä 2025, ja lajin säilyminen on vain suomalaisten vastuulla. Kunnasranta huomauttaa, että norppa on suomalaisen luonnonsuojelun ja vesiekosysteemin lippulaiva, jonka häviäminen olisi valtava katastrofi muillekin lajeille kuin norpalle.
”Saimaannorppa on elinympäristönsä suhteen sen verran vaatelias, että norpansuojelu suojelee samalla monia muita lajeja, kuten vaikka uhanalaisia lohikaloja. Norpalle suotuisa järviympäristö on iso ilo myös ihmiselle itselleen.”
Verkkokalastus vaarana
Ilmastonmuutoksen ohella norpan akuutein uhka on verkkokalastus. WWF on pitkään vaatinut verkkokalastusrajoitusten pidentämistä heinäkuun loppuun saakka.
Kunnasranta kuvailee verkkokalastusta tappavaksi ja valikoimattomaksi. Sivusaaliiksi jää erityisesti nuoria norppia.
”Verkot ovat suurin uhka, kun kuutit ovat aloittaneet itsenäisen elämänsä ja kuljeskelevat laajoilla alueilla. Verkoton heinäkuu antaisi niille paremmat mahdollisuudet selviytyä”, Kunnasranta kertoo.
Lisäksi maankäyttö pirstaloi norpan elinympäristöä. Kunnasranta sanoo, että Saimaan rannoista 30 prosenttia ei nykyisin sovellu norpan pesintään. Esimerkiksi talvikäyttöisten mökkien käyttö voi olla haitallista pesinnälle, koska norppa on kevättalvella pesimäaikaan altteimmillaan häiriöille.
Siksi asentajakin pakkaa tuuransa ja lapionsa ja poistuu välittömästi, kun pesä on saatu kuntoon, sisään lunta norpan kaivettavaksi ja riistakamera paikalleen. Marttinen kannustaa ihmisiä liikkumaan luonnossa mutta muistuttaa pesärauhasta, jotka kaikki vastuulliset Saimaalla ja sen rannoilla liikkuvat noudattavat.
Ensimmäinen kuva pesään kurkkivasta norpasta saattaa tallentua kameraan jo tuntien kuluessa. Myöhemmin selviää vastaus tärkeimpään kysymykseen: hyväksyykö asiakas asujaimiston?
”Yhtenä vuonna ensimmäinen kuva tallentui neljä tuntia asennuksen jälkeen. Toivottavasti ensimmäinen kurkistelija on täällä katselemassa jo pian”, Marttinen sanoo.
Lumisen jään päällä jalka voi lipsua, kun keinopesää vetää voimalla eteenpäin.
Ismo Marttinen varmistelee, että keinopesää ollaan siirtämässä oikeaan kohtaan. Paikkauskolliset norpat pesivät vuosittain samoilla alueilla, ja siksi myös keinopesät sijoitetaan paikkoihin, joissa norppien tiedetään pesineen ennenkin.
Keinopesä kiinnitetään paikoilleen harusvaijereilla, jotta se ei lähde matkoihinsa.
Koska norpalle on luontaista kaivaa pesää, sisusteeksi lisätään lunta.
Riistakameran avulla norpasta voidaan kerätä tietoa pesintää häiritsemättä.
Norppa kulkee pesään jäähän tekemänsä aukon kautta. Marttinen aloittelee avantoa tuuralla norpan avuksi.
Kun riistakamera on asennettu ja pesä sisustettu lumella, luukku pannaan kiinni ja pesä jätetään rauhaan.
Mukana olevat välineet on pakattava moottorikelkkaan napakasti.
Auta Saimaannorppa-kummina
Jos norppa katoaa Saimaalta, se katoaa koko maailmasta. Saimaannorppa on yhä erittäin uhanalainen ja tarvitsee suojelua vielä pitkään. Sinun tukesi on tärkeää.