Kan­sain­vä­li­seen il­mas­to­po­li­tiik­kaan saatiin viimein konkretiaa fos­sii­li­sis­ta polt­toai­neis­ta luo­pu­mi­sek­si – Suomi voisi ottaa isomman roolin

Konfliktit ja suurvaltasuhteiden kiristyminen vaikeuttavat yhteisten ilmastoratkaisujen löytämistä ja kiristävät ilmapiiriä, mutta on huojentavaa huomata, että kehitys ei silti ole pysähtynyt. Päinvastoin: halukkaiden maiden joukko hakee nyt aktiivisesti yhteistä suuntaa fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseksi.

Suomi on tässä työssä mukana. Tällä hetkellä yhteensä 57 maata neuvottelee strategiasta, jolla irtautuminen fossiilisista polttoaineista voidaan toteuttaa hallitusti ja oikeudenmukaisesti. Tämä on vahva signaali: kyse on poliittisesta tahdosta tarttua energiantuotantoon, joka on ilmastokriisin ytimessä.

Santa Martan kokous oli tärkeä uusi alku fossiilisiin polttoaineisiin keskittyvälle ilmastotyölle. Fossiilisista polttoaineista luopuminen on viime vuosina junnannut paikoillaan YK:n ilmastoneuvotteluissa, jossa päätökset vaativat konsensusta. Santa Martassa sovittiin prosessin jatkosta, mikä on nykytilanteessa jo merkittävä saavutus. Ensi vuonna kokoonnutaan Tuvalun ja Irlannin isännöimään kokoukseen, mikä kertoo myös siitä, että aihe kiinnostaa sekä ilmastokriisin eturintamassa olevia pieniä saarivaltioita että EU-maita.

WWF pitää tervetulleena sitä, että kunnianhimoinen koalitio vie asiaa eteenpäin. Samalla on kuitenkin selvää, ettei fossiilisten polttoaineiden alasajo voi jäädä vain edelläkävijämaiden hankkeeksi. Lopulta keskustelu ja päätökset on tuotava YK:n ilmastoneuvottelujen ytimeen, jotta siirtymästä tulee aidosti globaali ja vaikuttava.

Suomelle fossiiliriippuvuuden purkaminen ei ole vain ilmastokysymys, vaan kyse on oleellisesti myös kansallisesta turvallisuudesta. Energiaomavaraisuus ja riippumattomuus epävakaista tuontipolttoaineista ovat keskeisiä tekijöitä kansallisessa huoltovarmuudessa. Tässä valossa vihreä siirtymä ei ole uhraus vaan strateginen toimenpide.

Suomella onkin vain voitettavaa. Investoinnit puhtaaseen energiaan, uusiin teknologioihin ja kestävään talouteen vahvistavat kilpailukykyä, luovat työpaikkoja ja parantavat huoltovarmuutta. Suomen kannattaisi ottaa merkittävämpää roolia Santa Martan prosessissa. Voisiko Suomi, esimerkiksi seuraavan hallituksen ympäristöministerin johdolla, toimia vuoden 2028 kokouksen toisena puheenjohtajana?