Mursimme tusinan myyttejä – Onko en­nal­lis­ta­mi­nen taistelua luon­non­voi­mia vastaan, liian kallista eikä se tuo lisää työ­paik­ko­ja­kaan?

Ennallistaminen ei oikeasti paranna luonnon tilaa. Parempi luottaa luonnon omiin prosesseihin!

Suomessa ihmisen toimet ovat muuttaneet esimerkiksi metsiä ja vesistöjä niin paljon, että joka yhdeksäs laji ja lähes joka toinen luontotyyppi ovat uhanalaisia. Suunta on huolestuttava erityisesti siksi, koska lainsäädäntö luonnon ja ympäristön suojelemiseksi on vuosikymmenten saatossa tiukentunut, sekä luonnonsuojelualueita on perustettu lisää. Luonnon tilan elvyttäminen edellyttää ripeitä ja aktiivisia toimia. Luonto kyllä toipuu itsekseenkin, mutta se kestää liian kauan, sillä lajit tarvitsevat apua jo nyt. Passiivista ennallistamista, eli luonnon toipumista omassa aikataulussaan, tarvitaan erityisesti metsissä, joissa muutokset kestävät vuosikymmeniä ja jopa vuosisatoja.

Ennallistaminen on liian kallista

Mikäli ennallistaminen lykätään pidemmälle tulevaisuuteen, ovat kustannukset koko ajan kalliimpia. Toisaalta keskustelussa on korostunut kulujen suuruus, mutta ennallistamisen hyödyt ovat kuitenkin taloudellisesti moninkertaiset kustannuksiin verrattuna. Sitra on tuoreessa raportissaan arvioinut, että metsäluonnon ennallistamisen hyödyt ovat 2,3-kertaiset verrattuna ennallistamisen kustannuksiin. Ennallistamistoimien tekemättä jättäminen on hyvin kallista, ja nämä kustannukset jäisivät tulevien sukupolvien maksettavaksi vielä nykyistä paljon suurempina. Muuttuvassa ilmastossa luonnon monimuotoisuus takaa esimerkiksi maa- ja metsätalouden tuotannon varmuutta. Ennallistamalla suoluontoa ja pienvesiä toteutetaan tulvasuojelua, mikä on arvokasta niin viljelyn kuin taajamien asutustenkin näkökulmasta. Lisäksi soiden ja pienvesien ennallistaminen parantaa vesistöjen tilaa metsäpuroista Itämereen saakka.

Ennallistaminen ei oikeasti tuo työtä maakuntiin, vaan pelkästään suunnittelijoiden pöydille Ruuhka-Suomeen

Ennallistaminen tapahtuu nimenomaan kaikkialla Suomessa ja sen toteuttamiseen tarvitaan monenlaisia osaajia.  Suunnittelijoiden työ on yksi osa ennallistamista ja myös suunnittelijoita asuu Ruuhka-Suomen ulkopuolella. Suunnittelutyön tueksi tarvitaan luontokartoituksia ja esimerkiksi vesiensuojelussa insinööritietoon perustuvia teknisiä mittauksia. Varsinaisia aktiivisia toimenpiteitä varten palkataan muun muassa kaivinkoneen kuljettajia, metsureita ja esimerkiksi lammastilallisia perinnemaisemien hoitoon. Tulevaisuudessa luonnonarvoilla tullaan käymään kauppaa ja sitä myöten yksityisen rahoituksen merkitys ennallistamisen toteutuksessa kasvaa. Jotta kauppa syntyisi, luontoarvon myyjän ja ostajan välillä tarvitaan toimijoita, jotka tuntevat kohteita ja voivat avustaa kaupan syntymisessä. Ennallistamisen lisääntyessä avautuu mahdollisuuksia uusille tavoille hyödyntää luontoalueita muuhunkin kuin ruoan ja puun tuotantoon. Jo nyt näköpiirissä on luonnon merkityksen kasvu terveysvaikutusten näkökulmasta sekä kehitystä uusien luonnontuotteiden kaupallistamiseksi. Ennallistettuja soita voidaan hyödyntää metsätalouden vesistökuormituksen vähentämiseksi, eli ennallistamisen myötä pystytään myös yhdistämään luonnon tilan parantamista ja metsätalouden kestävyyttä.

Ennallistaminen on kertaluontoista eikä siten luo työtä pidemmäksi aikaa

Tietyissä elinympäristöissä tarvitaan rakenteiden ylläpitoa ja elinympäristöjen toistuvaa hoitoa, jolloin samalle kohteelle pitää palata toistuvasti. Esimerkiksi kosteikot täyttyvät pikkuhiljaa maalta tulevasta kiintoaineksen kuormituksesta, jolloin niitä pitää kaivaa auki. Myös perinneympäristöjä, eli niittyjä ja ketoja, tulee hoitaa säännöllisesti. Luonnonarvomarkkinoilla myydään toivottavasti tulevaisuudessa sellaisia luonnonarvoja, joiden laatu koko ajan paranee ajan myötä. Näin tapahtuu esimerkiksi perinnemaisemissa, joissa kohteen laiduntamisen tai niittämisen myötä lajisto monipuolistuu ajan saatossa. Toinen esimerkki on luonnonmetsät, joissa lajiston rikkaus kasvaa puuston ikääntymisen ja eri-ikäisen lahopuun lisääntymisen myötä. Tällöin olisi mielekästä maksaa luonnonarvojen myyjälle korvausta pidemmällä ajalla kertakorvauksen sijaan.

Ennallistaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa

Ennallistamisen taloudellisen kannattavuuden arvioimiseksi on tärkeää hahmottaa, kuka ennallistamisesta hyötyy ja kenen toimenpiteistä tulisi maksaa.

Ennallistamisen myötä ilmastonmuutokseen sopeutuminen vahvistuu useissa elinympäristöissä. Jos esimerkiksi rakennettu kosteikko tai monimuotoisena säästetty metsikkö hyödyttää myös naapurimaanomistajaa, voisi olla mielekästä jakaa kustannukset rajanaapureiden kesken. Kosteikot esimerkiksi tasaavat tulvia ja niistä voidaan ottaa vettä viljelyksille kuivina kausina. Monimuotoinen metsä on palautumiskykyinen esimerkiksi hyönteistuhon iskiessä puustoon.

Yksityiset maanomistajat joutuvat lopulta ennallistamisen maksajiksi

Kulut eivät saa jäädä yksin maanomistajalle. WWF kannattaa ennallistamisen kulujen reilua jakautumista aiheuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti. Siten esimerkiksi teollisuus ja tuotteiden kuluttajat maksaisivat osan ennallistamisen kuluista raaka-aineen tai valmiin tuotteen hinnassa.

Suomessa on jo useamman vuoden toiminut useampi valtion rahoittama ennallistamisohjelma. Näitä ovat Helmi-, Sotka-, Nousu-, Ahti- ja vesiensuojelun tehostamisohjelmat. Näissä ohjelmissa ennallistamisen toimenpiteet on rahoitettu yhteisesti valtion ja yksityisten toimijoiden kesken. Maanomistajat eivät ole saaneet korvausta maa-alasta, jolla ennallistamista on toteutettu, mutta maksuttomien toimien myötä maanomistajille kertyvät ennallistamisen hyödyt.

Kun ennallistamisasetuksen toimeenpanon myötä luonnonympäristöjen piirteitä aletaan palauttamaan laajoille metsä- ja suoaloille, on tärkeää selvittää, missä määrin maanomistajille voidaan jyvittää kustannusten maksamista suhteessa hyötyihin, jotta taloudelliset kustannukset eivät ole kohtuuttomat. Osa ennallistamisen hyödyistä realisoituu saman tein (esimerkiksi kosteikkojen tulvia ja eroosiota hillitsevä vaikutus), mutta osassa kestää pidempään (esimerkiksi metsäluonnon monimuotoisuuden lisääntyminen).

On mahdotonta palauttaa luontoa sellaiseksi kuin se on joskus ollut

Ennallistamisen tavoitteena ei ole palauttaa luontoa alkuperäiseen tilaansa, vaan parantaa luonnon tilaa siten, että elinympäristön ekologiset prosessit ovat toimivat. Esimerkkinä näistä välttämättömistä ekologisista prosesseista ovat pölyttäjien merkitys ruoan tuotannossa sekä metsätuholaisten luontaiset viholliset, jotka pitävät tuholaisten määrän kurissa.

Ennallistamisella ei ole väliä, koska ilmastonmuutos kuitenkin muuttaa luontomme perustavanlaatuisella tavalla

Ennallistamisella on väliä, sillä monimuotoinen luonto ja elinvoimaiset lajit kykenevät paremmin sopeutumaan ilmastonmuutoksen tuomiin muutoksiin. Muutokset luonnossa ilmastonmuutoksen myötä ovat isoja. Juuri siksi ennallistaminen on välttämätöntä. Jos lajisto on kovin yksipuolista ja ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat haitallisesti juuri näihin lajeihin, voi viedä pitkään ennen kuin samalla alueella palautuu elinvoimainen eliöyhteisö. Esimerkkinä tästä voidaan pitää istutettua kuusimetsää, jota on istutettu laajoille aloille Suomessa havupuusellun tuottamiseksi. Ilmastonmuutoksen myötä kesien kuivuusjaksot ovat lisääntyneet, mikä luo otolliset olosuhteet kuusen tuholaisen, kirjanpainaja-kuoriaisen, lisääntymiselle. Lisäämällä sekametsäisyyttä voimme hajauttaa metsätuhon riskiä: puusta saatava tulo ei ole vain yhden puulajin kasvusta kiinni.

Soiden ennallistaminen tuhoaa puiden kasvun, ei paranna vesistöjen tilaa ja lopulta vain lisää ilmastopäästöjä

Soiden ennallistaminen mahdollistaa vesien pidättymisen metsien ja soiden luomassa mosaiikkimaisessa maisemassa. Suot pidättävät metsistä valumavesien mukana tulevia ravinteita ja näin vähentävät vesistöjen rehevöitymistä ja tummenemista. Suomessa soita on ojitettu valtavasti puuston kasvun parantamiseksi. Ilmastonmuutoksen myötä osa tällaisista turvemaiden metsistä kuivuu liikaa, jolloin puun tuotantokin kärsii. Veden pinnan laskiessa soilta vapautuu ilmakehään hiiltä ja muita kasvihuonekaasuja. Suon ennallistamisen yhteydessä on todettu ilmastopäästöjä vapautuvan myös, mutta soiden ennallistamisen hyötyjen voi katsoa ylittävän pistemäisen ilmastohaitan syntymisen. Soiden ennallistamisen monihyötyjen, ekosysteemipalveluiden, lisäksi ennallistetulla suolle palaa monimuotoinen lajisto.

Lintuvesien ennallistamisesta ei ole hyötyä muille kuin lintubongareille

Lintuvesien ennallistamisella on valtavan tärkeä merkitys valuma-aluetasoisessa vesiensuojelussa. Ne pidättävät ylipuolisilta maa-alueilta valuvia ravinteita, humusta ja kiintoainesta, eli hillitsevät vesistöjen rehevöitymistä. Lisäksi lintukosteikot auttavat tasaamaan tulvia ja helpottavat viljelymaiden kosteuden säätelyssä.

Ennallistaminen on ihan turhaa, kun samaan aikaan luontoa tuhotaan muualla

Luonnon ennallistamisen tarkoitus ei ole oikeuttaa arvokkaan luonnon tuhoamista toisaalla.

Samaan aikaan ennallistamisen kanssa tulee purkaa ympäristölle haitalliset tuet sekä varmistaa, ettei uusia luontoalueita enää tuhota. Suomessa on esimerkiksi ennallistettu soita valtion Helmi-ohjelmassa vuosina 2021–2025 noin 20 000 hehtaaria. Kuitenkin samaan aikaan uusia luonnontilaisia soita on ojitettu vuoden 2008 jälkeen vähintään 3800 hehtaaria. Uudisojitusten määrä perustuu osittaiseen tarkasteluun, jossa iso osa Suomea on vielä tarkastelun ulkopuolella.

Luonnonarvomarkkinat ovat vain viherpesun uusi muoto

Ilman uusia rahoitusmekanismeja luonnon köyhtymistä on vaikea pysäyttää. Luonnonarvomarkkinat voivat tuoda ennallistamiseen sellaista rahoitusta, jota muuten ei olisi. Jotta kyse ei olisi viherpesusta, niiden on perustuttava mitattaviin ja riippumattomasti varmennettuihin luontohyötyihin.

Luonnonarvomarkkinoiden ei tule korvata haittojen vähentämistä, vaan täydentää sitä ja lisätä yritysten vastuuta luonnosta. Samalla ne tuovat luonnon arvon paremmin taloudellisiin päätöksiin ja voivat kannustaa luonnon ennallistamiseen sekä palkita maanomistajia luonnon hoidosta.