YK:n luon­to­ko­kous alkaa pian Armeniassa – WWF: Luon­to­lu­pauk­set on viimein lu­nas­tet­ta­va

Lähes neljä vuotta sitten maailman maat sopivat yhteisistä tavoitteista, joilla luontokato pyritään pysäyttämään ja luonnon tila kääntämään elpymisuralle vuoteen 2030 mennessä. Nyt tavoitteiden saavuttamiseen on aikaa enää neljä vuotta.

COP17 on tärkeä välietappi. Kokouksessa arvioidaan, miten vuonna 2022 hyväksytyn Kunming–Montrealin biodiversiteettikehyksen toimeenpano on edennyt. Arvio tehdään maiden tekemien kansallisten raporttien pohjalta. Toimeenpano on alkanut, mutta vauhti on riittämätöntä. WWF:n mukaan huomio on nyt ripeästi siirrettävä lupauksista käytännön tekoihin.

”Me tiedämme, miten luontokato pysäytetään. Nyt ratkaisevan tärkeää on saada sovitut tavoitteet muuttumaan teoiksi, eivätkä poliittiset päättäjät saa olla tässä jarruna”, sanoo WWF:n kansainvälisen ohjelman johtaja Anne Tarvainen.

Suomelta puuttuu edelleen biodiversiteettistrategia

Suomi ei ole vieläkään saanut valmiiksi kansallista biodiversiteettistrategiaansa, vaikka sitä on valmisteltu jo vuosia. Strategia on YK:n biodiversiteettisopimuksen toimeenpanon keskeinen työkalu. Siinä tulisi määrittää Suomen kansalliset tavoitteet, toimenpiteet sekä eri toimijoiden roolit luontokadon pysäyttämisessä.

”Kansainvälisesti Suomi on samassa veneessä monien kehittyvien maiden ja Itä-Euroopan maiden kanssa. Ilman kansallista strategiaa meiltä puuttuvat yhteiset tavoitteet ja selkeä suunnitelma siitä, miten koko yhteiskunta osallistuu luontokadon pysäyttämiseen”, Tarvainen sanoo.

Suomi raportoi sopimuksen mukaisesti kansallisesta toimeenpanosta kattavasti tänä vuonna. Ympäristöministeriön julkaisema maaraportti antaa kokonaiskuvan toimeenpanosta Suomessa. Tavoitteista ollaan jäljessä niin Suomen kansallisella kuin globaalillakin tasolla. Suomi on esimerkillisesti ottanut yhteiskunnan eri toimijoita mukaan raportointiin ja toimeenpanoon. Tätä laaja-alaista toimeenpanoa edelleen tehostaisi se, että maahamme saataisiin viimein kansallinen biodiversiteettistrategia, joka on jo vuosia myöhässä.

Luontokadon juurisyihin on puututtava

WWF:n mukaan COP17-kokouksen onnistuminen edellyttää, että maat puuttuvat nykyistä voimakkaammin luontokadon juurisyihin. Se tarkoittaa muutoksia esimerkiksi ruoantuotantoon, luonnonvarojen kuluttamiseen ja rahoitusjärjestelmiin. Luonnon monimuotoisuuden elvyttäminen tulisi huomioida läpileikkaavasti yhteiskunnan kaikessa päätöksenteossa, eikä tavoitteen toimeenpano voi jäädä yksin ympäristöhallinnon vastuulle.

Rahoitus on luontokadon pysäyttämisessä ratkaisevassa asemassa, sillä biodiversiteettirahoitusta on kasvatettava. Sitä voidaan lisätä verottamalla nykyistä laajemmin luonnon monimuotoisuudelle haitallista toimintaa, leikkaamalla luonnolle haitallisia tukia ja ohjaamalla julkisia ja yksityisiä rahavirtoja tukemaan luontotavoitteita. Samalla on vahvistettava alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen mahdollisuuksia saada rahoitusta.

”Esimerkiksi Suomessa meillä on toimivia suojelumalleja ja ohjelmia, mutta resurssointi on riittämätöntä. Luontohaittoja verottamalla saadaan Suomessa valtiolle luonnon elvyttämiseen lähes miljardi euroa lisää”, Tarvainen kertoo.

WWF arvioi, että luonnonsuojelun rahoituksen pysyvän tason pitäisi Suomessa olla vähintään 300 miljoonaa euroa vuodessa. Tämän lisäksi vähintään 30 miljoonaa euroa vuodessa tarvitaan kehittyvien maiden tukemiseen sopimuksen tavoitteiden toimeenpanossa. Suomalaisten aiheuttamat luontohaitat eivät jää maamme rajojen sisäpuolelle, joten meillä on vastuu luontohaittojen vähentämisestä myös kansainvälisesti.

Luontotoimet ovat investointeja yhteiskunnan kestävyyteen

YK:n luontokokous on osa merkittävää kansainvälisten ympäristöneuvottelujen syksyä. YK:n aavikoitumissopimuksen kokous on jo pidetty, ja YK:n ilmastokokous pidetään marraskuussa.

WWF korostaa, ettei ilmastonmuutosta, luontokatoa ja maaperän heikkenemistä voida ratkaista toisistaan erillään. Luonnon monimuotoisuus on osa globaalia huoltovarmuutta. Kun turvaamme esimerkiksi pölyttäjiä ja toimivia ekosysteemejä, vahvistamme samalla ruokajärjestelmien kykyä kestää ilmastonmuutosta ja muita häiriöitä.

”Hyvinvoiville yhteiskunnille välttämättömät ruokaturva ja puhtaan veden saatavuus turvataan investoinneilla luontokadon ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Samat investoinnit suojaavat talouttamme esimerkiksi pölyttäjäkadon tai tulvien aiheuttamilta taloudellisilta tappioilta. Luonnon suojelu ja ennallistaminen sekä ilmastonmuutoksen hillitseminen voidaan toteuttaa toisiaan tukevilla toimilla, jolloin saadaan yhteishyötyjä. Esimerkiksi mangrovemetsän suojelu suojaa rannikkoa sään ääri-ilmiöiltä, ylläpitää hiilinielua ja vahvistaa yhteisöjen kykyä selviytyä ilmastonmuutoksen vaikutuksista, jotka uhkaavat myös ruokaturvaa”, Tarvainen sanoo.

”YK:n luontokokouksen onnistumista ei mitata uusien lupausten määrällä vaan sillä, saako kokous kannustettua maat panemaan toimeen jo sovitut tavoitteet. Vuosi 2030 lähestyy nopeasti. Nyt tarvitaan tekoja, jotka näkyvät luonnon tilassa”, Tarvainen sanoo.