Oikein koulutettu laumanvartijakoira tuo tiloille turvaa
WWF:n Laumanvartijahanke pyrkii tarjoamaan tiloille apua rinnakkaiseloon suurpetojen kanssa. Kärkölässä Nihtilän tilalla Agatha ja Somnus ovat kotiutuneet laumalliseen lampaita.
Päijät-Hämeessä Kärkölässä Nihtilän tilan tiluksille ei noin vain marssita. Keskiaasiankoira Agatha ja maremmano-abruzzese Somnus tietävät hyvin, kuka kuuluu porukkaan ja kuka ei.
Mutta kun tilan omistaja Nina Nihtilä toivottaa portilla kuikuilevat vieraat tervetulleiksi, Agatha ja Somnus ottavat rennosti. Somnus ei ensin tule edes tarkastamaan tulijoita vaan köllöttelee lampaiden kanssa laitumella niin, ettei pörröistä valkoista koiraa meinaa erottaa joukosta.
”Jos portille tulee ventovieras ja minä olen paikalla, koirat suhtautuvat ystävällisesti. Jos en ole täällä, koirat ovat portilla vastassa haukkumassa ja kertovat hyvin selkeästi, ettei tänne ole asiaa”, Nihtilä kertoo tilansa pihassa.
Laumanvartijakoirat Agatha ja Somnus siis suojelevat omaa porukkaansa. Porukka koostuu pääasiassa lampaista, joihin Agatha ja Somnus suhtautuvat kuin lajitovereihinsa.
Lammaslaumaan leimaantumisen taustalla on pitkäjänteistä työtä pennusta saakka. Laumanvartijakoiran työnteon kannalta on tärkeää, että koira kokee lampaat omikseen.
Somnus pitää lampaita silmillä mutta viihtyy myös Nina Nihtilän rapsuteltavana.
Tavoitteena ei ole tapella
Somnus ja Agatha tulivat Nihtilän tilalle vuonna 2025. Nina Nihtilän edellinen laumanvartijakoira oli kuollut äkillisesti mahalaukun kiertymään, ja jo ensimmäisen viikon aikana hän huomasi, kuinka paljon turvaa koira oli pihapiiriin tuonut.
Tavoitteena ei ollut ainoastaan pitää mahdolliset luvattomat ihmiskulkijat poissa. Vielä oleellisempi syy ovat sudet, joita ilmestyi alueelle viime vuonna. Nihtilä kertoo, että havaintoja alkoi tulla ensin viikoittain ja sitten päivittäin.
”Olimme tienneet, että alueella on tyhjä reviiri susille. Alkuvuonna 2025 havaintojen määrä lähti niin voimakkaaseen nousuun, että jo niiden perusteella hain Riistakeskukselta petoaitaa.”
Kevättä ja kesää kohti havaintojen määrä lisääntyi, ja varotoimista huolimatta susivahinkoja tuli, yksi myös Nihtilän tilalla. Ihmisten läheisyys ei tuntunut susia häiritsevän: Nihtilä kertoo, että hänen tilansa susivahinko tapahtui noin 50 metrin päässä asuintalon nurkalta.
Agathan ja Somnuksen tehtävä on siis kulkea lauman mukana, havaita lampaita tarkkailevat sudet ja viestiä niille, ettei laitumelle ole asiaa. Tappelua suden kanssa ei ole tarkoitus päästä syntymään, vaan jo koiran läsnäolo saa suden yleensä pysymään poissa.
WWF tarjoaa tukea tiloille
Laumanvartijakoirien avulla tiloilla pyritään elämään rinnakkain Suomen luonnon suurpetojen kanssa. WWF aloitti vuoden alussa uuden Laumanvartijahankkeen, jossa selvitetään koirien hankkimiseen ja käyttöön liittyviä mahdollisuuksia.
Somnus on elänyt lampaiden kanssa pikkupennusta asti, Agatha totutteli uusiin seuralaisiin saavuttuaan Kärkölään.
Somnus ja Agatha torkkuvat lampaiden seassa, eikä ilmekään värähdä, jos sorkka kulkee kuonon vierestä.
Koirat tulevat erinomaisesti toimeen sekä lampaiden että toistensa kanssa.
Agathan ja Somnuksen aikana Nihtilän tilalla ei ole tapahtunut petovahinkoja.
Aiemmissa hankkeissa on järjestetty muun muassa koulutuksia ja verkostoitumistilaisuuksia, ja nykyisessä hankkeessa seurataan koiria käyttävien tilojen kokemuksia ja selvitetään koirattomien tilojen tilanteita. WWF:llä hanketta koordinoiva Annaelina Kotilainen kertoo, että tilallisilta on kyselyssä kartoitettu muun muassa syitä siihen, miksei laumanvartijakoiraa tilalla ole.
”Vastauksissa nousee esiin se, että tilalliset tarvitsevat tietoa ja tukea. Suomessa ei ole ollut laumanvartijakoiria yhtä kauan kuin esimerkiksi Itä- ja Etelä-Euroopassa, joten meillä ei ole samanlaista kulttuuria koirien käyttöön.”
Kiinnostusta tiloilla on: aiempien hankkeiden webinaareissa oli vähimmilläänkin kymmeniä osallistujia, ja niitä voi edelleen katsoa WWF:n verkkosivulla. WWF on tuottanut myös Laumanvartijakoirien käyttöoppaan, jossa neuvotaan laumanvartijakoiran valinnasta ja koulutuksesta yksityiskohtaisesti.
Koulutus työlästä mutta ihanaa
Nina Nihtilälle WWF:n oppaasta oli suuri apu.
”Oli tosi hyvä käydä koulutusta ikä- ja kehitysvaiheittain läpi. Opas auttoi esimerkiksi pohtimaan, ovatko koirat ja lampaat valmiita etenemään seuraavaan askeleeseen.”
Jo sopivien koirien etsimiseen Nihtilä käytti lukemattomia työtunteja. Kun Agatha ja Somnus muuttivat Kärkölään, koirat alkoivat saman tien elää lampaiden kanssa.
Ei lampaiden jaloissa, Nihtilä korostaa. Vaikka nyt koirat makoilevat sorkkien keskellä eikä Agathan ilmekään värähdä, kun lammas astelee kuonon vierestä, noin kymmenkiloisia pentuja ei vielä voinut laskea lähes satakiloisten lampaiden sekaan. Alkuun kaksikko majaili lampolassa omassa karsinassaan.
”On tärkeää, että pennuilla on haju-, näkö-, kuulo- ja kosketuskontakti niin, että se on pennuille turvallista. Käytin koiria joka päivä valvotusti lampaiden seassa.”
Aikuisille lampaille koirien läsnäolo on vaatinut totuttelua.
Vaikka koulutus oli työlästä, se oli myös ihanaa.
”Samalla saa tutustua pentuun ja seurailla lampaiden reaktioita.”
Varttuneille lampaillekin tilanne oli uusi. Nihtilä kertoo, että koska tilan lampaat olivat tottuneet paimenkoiraan, piti olla tarkka, etteivät lampaat tulkinneet laumanvartijakoiran komentavan.
Työsuojelu kuntoon
Laumanvartijakoiraksi ei voi opettaa mitä hyvänsä koiraa. Siksi oppaassa esitellään tehtävään soveltuvia rotuja ja niiden ominaisuuksia.
Rotu ei ole tae siitä, että koiran persoona sopii pestiin tai että koulutus onnistuu. Esimerkiksi liian varhainen kohtaaminen suden kanssa tai ikävät kokemukset lampaista voivat aiheuttaa sen, ettei koirasta tule laumanvartijaa.
WWF:n Kotilainen korostaa koiran hyvinvointia.
”Koiran työsuojelun pitää olla kunnossa. Koiran on voitava oleilla sekä sisällä että ulkona, turkista on pidettävä huolta, hammashuollon on oltava asianmukaista ja ruokinnan kohdallaan”, hän sanoo.
Sekä Kotilainen että Nihtilä huomauttavat myös, että laumanvartijakoiran omistajan on pidettävä koirista.
”Täytyy olla valmis ymmärtämään koiran sielunelämää”, Nihtilä muistuttaa.
Nihtilän tilalla susivahinkoja ei ole Agathan ja Somnuksen aikana tapahtunut. Pelkästään koirien kontolla petovahinkojen torjunta ei ole: Nihtilän tilalla on käytössä myös petoaidat, ja lisäksi Nina Nihtilä telttailee laitumella kesäisin. Hän luottaa siihen, että heräisi pakenevien lampaiden töminään, jos laitumelle tulisi susi.
”En ole varma, kuinka paljon hyötyä siitä on, mutta nukun itse yöni paremmin. Eivät sudet ihmistä välttämättä väistä, mutta minulle on paineilmalla toimiva äänimerkkitorvi. Jos susi tulee, ainakin sillä korvat soivat.”
Luonteeltaan erilaiset koirat jakavat töitä keskenään. Toinen saattaa lähteä tarkastamaan epäilyttäviä ääniä, kun toinen jää lampaiden joukkoon.
-
Kuka tahansa koira ei sovellu laumanvartijaksi
Aina laumanvartijakoiraprojekti ei mene nappiin. Pohjois-Karjalassa Kiteellä sijaitsevalle Ollilan tilalle tuli vuonna 2024 samasta pentueesta kaksi keskiaasiankoiraa, uros Urho ja narttu Sylvi. Nyt jäljellä on enää Urho.
”Noin vuoden ikäisestä alkaen koirat eivät enää tulleet toimeen keskenään. Lisäksi Sylvi, joka oli muuten oikein mukava, ei hoitanut töitään”, kertoo tilan omistaja Minna Eronen.
Tilalla on sekä lampaita että nautoja, ja aiemmin petovahinkoja tapahtui useita. Eläimet laiduntavat niin suurella alueella, että jatkuva valvonta on mahdotonta, eikä petoaita aina riitä pidättelemään petoja poissa.
Myös Eronen hyödynsi koirien koulutuksessa WWF:n Laumanvartijakoiran käyttöopasta. Sylvi kuitenkin alkoi osoittautua persoonaltaan sopimattomaksi laumanvartijan tehtäviin.
Kun pentukoirat olivat alle vuoden ikäisiä, ilves kävi tappamassa yhden uuhista. Se oli Eroesn mukaan ratkaiseva tekijä. Urho vaikutti päässeen tapahtuneesta nopeasti yli, Sylvi ei.
”Sen jälkeen Sylvi ei enää kestänyt petoaidoissa vaan karkaili niiden läpi”, Eronen sanoo.
Opetteluprosessi aloitettiin moneen kertaan alusta, mutta samat ongelmat tulivat taas vastaan. Silloin tehtiin ratkaisu luopua Sylvistä.
Urhoa Eronen kuvailee enemmän alueen kuin lauman vartijaksi. Koira ei ole lampaista tai naudoista erityisen kiinnostunut, mutta reviirin rajojen tarkkailun Urho hoitaa tehokkaasti.
”Jos Urho haukkuu yöllä, tiedämme, että jotain on liikkeellä. Mitään mitätöntä asiaa Urho ei hauku.”
Ollilan tilalla eläimet laiduntavat yli 20 hehtaarin alueilla, joilla on monenlaisia maastonmuotoja ja monipuolista kasvillisuutta. Eronen sanoo, ettei koirakaan millään pysty vartioimaan koko aluetta koko ajan.
”Mutta tiettävästi petoja ei ole laumanvartijakoirien aikana näkynyt.”