Orangit pakenevat liekkejä In­do­ne­sias­sa – metsäpalot uhkaavat äärimmäisen uhanalaista lajia

Kun elää puissa, metsäpalo tarkoittaa, että koti on liekeissä. Indonesiassa puissa elävät borneonorangit ovat suuressa hädässä, kun äärimmäisen uhanalaisen lajin elinympäristöt liekehtivät.

Poikkeuksellisen vakavat palot ovat olleet voimakkaimmillaan viime kuukausina, ja niistä on uutisoitu ympäri maailman. Pahiten on kärsinyt Borneon Indonesialle kuuluva osa Kalimantan, jossa sijaitsevat suojelualueet ovat korvaamattomia koteja maailman viimeisille luonnonvaraisille orangeille.

WWF Suomi on lahjoittanut Luonnonkatastrofirahastostaan 10 000 euroa sammutus- ja pelastustöihin. Paikalliset järjestöt ja muut luonnonsuojelukumppanit ovat pelastaneet paloista kymmeniä orankeja, joista moni on kärsinyt vakavista palovammoista, savumyrkytyksistä ja hengitysvaikeuksista.

Suuren eläimen pelastaminen on työläs operaatio. Esimerkiksi Kalimantanin Hampangenin kylässä öljypalmuviljelmältä löytyi paloja paennut urosoranki. Myös WWF Indonesia oli ympäristöviranomaisten ja orankiensuojelujärjestö Borneo Orangutan Survivalin mukana pelastusoperaatiossa, jossa käytettiin muun muassa lämpökameralla varustettua droonia. Vajaan sadan kilon painoinen eläin kuljetettiin kuntoutuskeskukseen toipumaan ja odottamaan, että luontoon palaaminen on taas turvallista.

Monen orangin luokse apu ei ole ehtinyt. Paloissa arvioidaan kuolleen kymmeniä orankeja.

El Niño on yksi muttei ainoa tekijä

Paikalliset vapaaehtoiset ovat partioineet metsissä ja jokivarsilla ja sammuttaneet paloja hyvin vähäisellä kalustolla, kuten sammutuspumpuilla ja lyhyillä letkuilla. Työ on vaativaa, jopa hengenvaarallista.

”Monet paloista kärsivät kylät ovat syrjäisiä ja vaikeakulkuisia ja asukkailla on hyvin vähän osaamista tai välineitä torjua paloja omatoimisesti”, sanoo WWF Suomen kansainvälinen metsäasiantuntija Maija Kaukonen.

Palot ovat vaarallisia paitsi villieläimille myös ihmisille. Myrkyllinen savusumu on levinnyt Kaakkois-Aasiassa laajalti, mikä on aiheuttanut hengitystieoireita muun muassa lapsille.

Historiallisen laajoja paloja lietsoo myös El Niño -ilmiö, joka on pitkittänyt kuivuutta ja helleaaltoja. El Niño ei kuitenkaan ole palojen perimmäinen syy: taustalla on vuosikymmeniä jatkunut metsäkato, joka on seurausta muun muassa metsien raivaamisesta maatalouskäyttöön sekä turvemaiden kuivattamisesta öljypalmuviljelmiksi. Turvemailla palot ovat myös erittäin vaikeita sammuttaa, sillä tuli voi kyteä maan alla jopa kuukausia ja vapauttaa samalla maahan sitoutunutta hiilidioksidia.

Luonto tarjoaa ratkaisuja

Indonesian orankien ja luonnonmonimuotoisuuden turvaaminen vaatii enemmän kuin vain liekkien sammuttamista. Elinympäristöjä on suojeltava, metsäkatoa ehkäistävä ja ekosysteemejä ennallistettava.

WWF Suomi osallistui sademetsien ja orankien suojeluun Sademetsä-kummien ja ulkoministeriön tuella Borneolla vuosina 2009–2024. Yhteistyön tuloksena yli 2,4 miljoonaa hehtaaria metsiä saatiin suojelun tai aiempaa vastuullisemman metsänhoidon piiriin, ja työllä vahvistettiin myös esimerkiksi paikallisyhteisöjen mahdollisuuksia suojella ja hoitaa metsiään kestävästi.

”Alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen rooli metsäpalojen ehkäisyssä ja torjunnassa on keskeinen. Pitkäjänteisen suojelun onnistumisen näkökulmasta on oleellista, että heidän maankäyttöoikeutensa ja päätöksentekoon osallistumisensa turvataan”, Kaukonen sanoo.

Parhaat keinot ehkäistä paloja löytyvät luonnosta. Jäljellä olevien luonnonmetsien suojelu ja kuivattujen alueiden ennallistaminen ovat luontopohjaisia ratkaisuja niin hiilivarastojen säilyttämiseksi, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Lisäksi maankäyttöä on suunniteltava ja valvottava sekä säänneltävä nykyistä paremmin.

Kaukonen korostaa myös EU:n ja Suomen vastuuta. Indonesiasta tuodaan Suomeen muun muassa palmuöljyä, kahvia, kaakaota ja puutavaraa, ja niiden tuotanto on voinut aiheuttaa metsäkatoa. Vuoden lopussa voimaan tuleva EU:n metsäkatoasetus eli EUDR edellyttää, että jatkossa metsäkatoa aiheuttaneiden tuotteiden tuominen EU-markkinoille ei ole sallittua.

”Lainsäädäntöä on valmisteltu vuosia, ja nyt sen toteutus vihdoin alkaa. Uskomme, että tehokkaasti toimeenpantuna asetus voi vähentää metsäkatoa myös Indonesiassa.”