Laivojen jätevedet: mereen vai viemäriin?

Huhtikuisena perjantai-iltapäivänä Silja Serenade -matkustajalaiva täyttyy Helsingin Olympialaiturissa hilpeistä matkaajista. Osin vapaana lainehtiva meri välkkyy auringossa ja loiskii laivan kylkiä vasten. Kohta laiva kyntää merta, suuntana Tukholma.

Harva ulapalle tähyävä matkaaja tulee ajatelleeksi, että myös laivan sisällä on vettä – paljon vettä. Laivan autokannen alapuoliset laidat on kokonaan vuorattu vesitankeilla. Niissä on puhdasta käyttövettä vesijohtoverkostosta, käytössä likaantunutta jätevettä sekä merestä otettua painolastivettä, jota käytetään tasaamaan aluksen painoa ja vakauttamaan laivan kulkua. Kaikkiaan Silja Serenade kuljettaa tällä matkalla lahden poikki noin 2 000 kuutiometriä vettä vajaan 2 000 matkustajan lisäksi.

– Laivalla käytetään vettä samoihin tarkoituksiin kuin maissakin: peseytymiseen, siivoukseen, vessojen huuhteluun, ruoanlaittoon ja tiskaukseen. Lisäksi laivalla on muutama poreallas, kertoo Silja Serenaden konepäällikkö Torolf Nyman.

– Yksi matkustaja kuluttaa matkan aikana keskimäärin noin sata litraa vettä, hieman kansallisuudesta riippuen. Esimerkiksi kauempaa tulevat venäläiset käyttävät suihkua paljon enemmän kuin suomalaiset.

Putkesta puhdistamolle

Laivojen jätevedet koostuvat niin sanotusta harmaasta vedestä, eli peseytymiseen ja tiskaukseen käytetystä vedestä, sekä mustasta vedestä, joka on käymälöiden jätevettä ja kiinteätä ruokajätettä.

Silja Serenaden matkustajat eivät koskaan törmää syvällä laivan uumenissa sijaitseviin jätevesitankkeihin. Niiden tummanpuhuva tai vaahtoava sisältö tyhjennetään laivan viipyessä satamissa putken kautta Helsingin tai Tukholman kaupungin viemäriverkkoon ja johdetaan puhdistamolle. Näin ei ole ollut aina.

– Vuoteen 1996 saakka jätevesiä puhdistettiin laivan omassa laitoksessa monien eri kemikaalien avulla, mikä oli varsin monimutkaista ja hankalaa, kertoo Nyman.

Siljan laivojen lisäksi myös muut säännöllisessä matkustajaliikenteessä olevat, Helsingissä poikkeavat laivat jättävät jätevetensä satamaan. Helsingissä jätevesien tyhjentäminen on maksutonta.

Risteilyvieraiden kikkaroita päätyy yhä Itämereen

Lainsäädäntö ei pakota laivoja jättämään jätevesiään satamaan. Kansainvälisessä liikenteessä olevat alukset voivat tyhjentää käsittelemättömät käymäläjätevetensä mereen yli 12 meripeninkulman (noin 22 kilometrin) ja käsitellyt käymäläjätevetensä yli kolmen meripeninkulman (noin 5,5 kilometrin) etäisyydellä lähimmästä rannikosta. WWF:n keräämien tietojen mukaan osa Itämerellä vierailevista kansainvälisistä risteilyaluksista käyttää tätä lainsäädännössä olevaa aukkoa hyväkseen.

Risteilyalukset poikkeavat Itämeren satamissa yli 2 100 kertaa vuodessa. Alusten tuottaman jäteveden arvioidaan sisältävän 74 tonnia typpeä ja 18 tonnia fosforia. Rehevöittävien ravinteiden lisäksi jätevesi sisältää bakteereita, viruksia ja muita patogeenejä sekä raskasmetalleja. Ulapalla kelluu kikkaroita.

WWF on toiminut vuosia kansainvälisillä areenoilla saadakseen aikaan kattavan jätevesien päästökiellon. Lokakuussa 2010 Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) hyväksyi Itämerta koskevan, matkustaja-alusten jätevesien päästökiellon. Se astuu voimaan uusilla aluksilla vuonna 2013 ja vuonna 2018 kaikille aluksille.

Kiellon voimaan astuminen edellyttää kuitenkin riittävien ja ilmaisten vastaanottojärjestelmien saatavuutta satamissa. Satamat Helsingissä ja Tukholmassa toimivat jo nyt hyvinä esimerkkeinä muille satamille, kuten Tallinnalle, Riialle, Klaipedalle, Gdanskille, Rostockille ja Kööpenhaminalle. Niistä riittävät vastaanottojärjestelmät edelleen puuttuvat.

Tukemalla vaikutat

WWF:n Operaatio Merenneito tarjoaa kaikille suomalaisille mahdollisuuksia tukea Itämeren suojelutyötä ja toimia itse Itämeren hyväksi. Liity Merenneidon kummiksi osoitteessa www.wwf.fi/liity. Lisätietoja WWF:n merityöstä: www.wwf.fi/itameri.

Teksti: Anne Brax