Leirien loihtija
Antti Lappo on nukkunut 3,5 vuotta elämästään teltassa WWF:n talkooleireillä.
– En ole maaseudun poikia, mutta olen aina viihtynyt paremmin luonnon helmassa kuin Helsingissä, sanoo WWF:n talkooleireiltä tuttu mies, Antti Lappo.
Vuonna 1977 biologian opettaja vinkkasi 18-vuotiaalle Antille WWF:n ensimmäisestä talkooleiristä. Sen jälkeen hän on ollut mukana joka vuosi – ensin leiriläisenä, sitten järjestäjänä. Talkooleirien pyörittämisen lisäksi Antti hoitelee toimistolla sekalaisia käytännön hommia.
– Maastossa selviämisen taito ei ole nykyään enää itsestäänselvyys. Tuntuukin hienolta antaa ihmisille mahdollisuus oppia uusia asioita luonnosta ja luonnossa oleskelusta. Leirillä oppii käyttämään työkaluja, suunnistamaan, tekemään tulet tai vaikkapa rakentamaan pajupillin, Antti kertoo.
Leirien onnistuminen vaatii hyvää valmistelua. Alueella täytyy olla hoitosuunnitelma, jotta työn tulokset kantavat pitkälle. Luontoarvot, lajisto ja esimerkiksi kulttuurihistoria painavat vaa’assa, kun kohteita valitaan. Talviaikana suunnitellaan ohjelmaa, ilmoitetaan leireistä ja kerätään osallistujia, palkataan kokkeja ja pärekaton tekijöitä, huolehditaan että kalusto on kunnossa.
– Talkooleiriläiset laittavat likoon oman lomansa, se on yksi kesän kohokohdista. Leirit on järjestettävä niin hyvin, että on varaa sanoa, että me ollaan tämä tehty. Olisi noloa, jos ihmiset eivät olisi tyytyväisiä ja tulisi uudelleen. Leiriläisillä on hirveän lyhyt irtisanoutumisaika.
Ääriolosuhteet muistetaan
Parhaiten Antin mieleen ovat painuneet ne leirit, kun kaikki ei mennyt ihan tasaisen helposti. 1990-luvulla töitä paiskittiin Krunnien saaristossa ääriolosuhteissa.
– Keskellä Perämerta sijaitsevalle saarelle oli neljän tunnin kuljetus veneellä myrskyssä ja kaatosateessa. Yöllä iski yli kaksituntinen raivokas ukkosmyräkkä, ja teltassa pystyi lukemaan kirjaa salamoiden valossa. Pois lähtiessä meidät noudettiin eri puolelta saarta kuin oli ajateltu, ja kaikki varusteet piti kantaa parin kilometrin päähän käsin ja rikkinäisillä maitokärryillä.
Myös Venäjällä järjestetyllä leirillä erikoiset olosuhteet ja kulttuurierot aiheuttivat mielenkiintoisia tilanteita.
– Rajaa ylitettäessä meiltä tivattiin, mihin ihmeeseen tarvitsemme kokonaisen laatikollisen työhanskoja, Antti nauraa.
Antti Lappo
kenttävastaava
WWF:ssä vuodesta 1990, kesätöissä jo vuodesta 1984
Ikä: 52
Kotoisin: Helsingistä
Koulutus: gradua vaille valmis metsänhoitaja
Harrastukset: kalastus, pyöräily, hiihto, punttisali
Tärkein työväline: Pakettiauto. ”Se on toimistoni lähes puolet vuodesta ja taipuu tarvittaessa majapaikaksikin.”
Luonnossa olisin: Lohi. ”Sen elämässä on sopivasti erilaisia vaiheita – voimakkaampia ja heikompia, vaellusta, koko elämän kiertokulku.”
Teksti: Mira Hannuksela