Muovikassilakko
Päätin lopettaa muovikassien käytön jo monta vuotta sitten. Aloitin yhden naisen sodan Tyynenmeren jätepyörteestä kuultuani ja aloin käyttää kestokasseja.
Alku meni helposti ja olin fiiliksissä kangaskassista reppuni pohjalla. Muovikassin ostamisen sijaan kaivoin kaupan kassalla repustani reteästi kestokassin ja aloin säästää maapalloa ostosreissu kerrallaan. Kävelin kotiin rinta rottingilla ja ajattelin jättäneeni muovikassit iäksi.
Törmäsin kuitenkin pian ongelmiin: kuinka punnita esimerkiksi läjä luumuja ilman muovikassia? Taitavimmallakin jonglöörillä on haastetta 10 luumun hallinnassa, eikä kassahenkilökunta ollut iloinen hihnaa pitkin vierivistä hedelmistä, joiden hintalapputarra oli juuttunut ostoskorin pohjalle. Irtovihannekset ja –hedelmät osoittautuivat paljon suuremmaksi haasteeksi kuin itse kauppakassi! Jouduin turvautumaan taas muoviin.
Onneksi hoksasin ekokauppojen myyvän verkkokasseja: ostin sellaisen hedelmiä ja vihanneksia varten. Taas olin jätepyörteen niskan päällä!
Muovikassin elämä ei kuitenkaan rajoitu vain ruoan kaupasta kotiin kantamiseen: päätinkin lopettaa roskien pakkaamisen. Bioroskille taittelin pussin sanomalehdestä kuten aikaisemminkin, muun osalta yksinkertaisesti lopetin pussittamisen. Aloin heittää roskat pussittomaan roskaämpäriin ja kippasin ne suoraan taloyhtiön astiaan. Nauratti: voiko tämä olla näin helppoa? Mihin kukaan tarvitsee yhden yhtä muovikassia? Vähänpä tiesin.
-Toimintasi on aivan älytöntä, romutat koko kaatopaikan idean! Jos kaikki tekisivät kuten sinä, leviäisivät roskat hetkessä kaatopaikalta ympäristöön, ymmärrät kai? Pussin idea on pitää roskat paikoillaan, valisti kollega ylpeiltyäni hänelle uudesta toimintamallistani. Selvitettyäni asiaa ymmärsin, että olin todellakin pakotettu pussittamaan roskani ympäristön nimissä. Lannistuneena palasin muovikassien käyttäjäksi sadatellen systeemin toimimattomuutta.
Nyt monen vuoden jälkeen olen kuitenkin päättänyt kokeilla revanssia. EU:n ympäristökomissaari Janez Potocnik haluaa rajoittaa muovikassien käyttöä Euroopassa merkittävästi: muovikassit saatetaan jopa kieltää EU-maissa kokonaan. Isoäitini olisi pöyristynyt; hänelle muovikassi toi aikanaan ison avun ja hän oikein hamstrasi niitä, kun osassa oli niin kauniita kuviakin.
Minä olen toista sukupolvea: meille muovi ei symboloi helppoutta, vapautta tai modernia aikaa, meille muovi on riesa ja symboloi halpuutta. Me haluamme laatua, kestävyyttä, ekologisuutta ja eroon siitä mainitusta jätelautasta! Olen vihdoinkin voinut aloittaa muovikassittoman elämän, koska taloutemme energiajae päätyy nyt polttolaitokselle. Jos energiajae koostuu noin jogurttipurkin kokoisista roskista, joita saa vähän survottua sisäkkäin niin, etteivät ne leviä roska-auton kipatessa ne säiliöönsä, ei muovipussia tarvitse mihinkään. Vihdoinkin!
Olen kuluttajana aloittanut elämäntavan, joka mahdollisesti on pian tulevaisuutta monille eurooppalaisille. Itselläni tähän meni kuusi vuotta, jännä nähdä, kauanko aikaa Eurooppa vaatii.
Noora Shingler on kestävästä elämäntavasta ja ympäristöasioista kiinnostunut helsinkiläinen toimittaja.