Liisa ja Asko
Tietokoneen ruudulle piirtyvät GPS-paikantimista kahden sarvikuonon liikkeet. Toinen on juuri ylittänyt Nepalin ja Intian rajan WWF:n tukemia metsäkäytäviä pitkin, toinen viihtyy parhaillaan Nepalissa jokien reunustamilla viheriöillä. Sarvikuonot ovat nimeltään Liisa ja Asko.
Teksti: Mari Paavoseppä
Intiansarvikuono Liisa makaa Nepalin Bardian kansallispuistossa tietämättömänä siitä, että sen liikkeitä tullaan seuraamaan ainakin seuraavan vuoden ajan. Liisan kaulaan asennettavassa pannassa on GPS-paikannin, joka välittää Liisan liikkeet tutkijoiden käyttöön. Liikkeiden avulla saadaan arvokasta lisätietoa sarvikuonojen käyttäytymisestä. Samalla esimerkiksi eläinten kulkemista varten rakennettavia metsäkäytäviä voidaan suunnitella niin, etteivät sarvikuonot eksy viljelyksille.
WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder kokeilee Liisa-sarvikuonolle asennettavaa seurantapantaa. Pannan koko antaa viitteitä siitä, kuinka valtavia sarvikuonot ovat. Kuvassa ovat myös WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen (vas.), WWF Nepalin ohjelmajohtaja Shiv Raj Bhatta sekä sarvikuonoihin erikoistunut biologi Naresh Subedi (oik.) National Trust for Nature Conservation –järjestöstä. Arvaatko, kenen mukaan Liisa-sarvikuono nimettiin?
GPS-paikannin toimii pattereilla. Aurinkopaneeli ei sovellu energianlähteeksi, koska viidakossa valoa ei riitä tarpeeksi energian tuottamiseen. Paikantimen avulla suojelutoimia voidaan ohjata nykyistä paremmin. Nepalissa on jo onnistuttu sarvikuonojen suojelussa, kun WWF:n tuella salametsästys on saatu loppumaan. Vuoden 2013 ja 2014 helmikuun välisenä aikana Nepalissa ei salametsästetty ainuttakaan sarvikuonoa, tiikeriä tai norsua.
Kuvan Asko-sarvikuono sai pannan viime vuoden marraskuussa. Se nimettiin Suomen Nepalin suurlähettilään Asko Luukkaisen mukaan. Nimestään huolimatta Asko-sarvikuono on naaras. Sen pannoitus tapahtui WWF:n tuella rakennetussa, nepalilaisen ja intialaisen kansallispuiston yhdistävässä metsäkäytävässä. Eläimet voivat liikkua käytävää pitkin maasta toiseen ja Asko on liikkunut sekä Nepalissa että Intiassa pannoituksensa jälkeen. Sarvikuonojen liikkeitä saavat seurata vain tutkijat, jotta tiedot eivät päädy salametsästäjille.
Pannoituksen aikana Liisa-sarvikuono tutkittiin. Liisan säkäkorkeus on noin kaksi metriä ja sen arvioidaan painavan yli kaksi tonnia. Samalla Liisan ikä arvioitiin: se on noin neljävuotias. Sarvikuonot voivat elää lajista riippuen 30–60-vuotiaiksi.
Pannan asettamisen jälkeen Liisa-sarvikuonolle annettiin herätyspiikki. Suojelutyöntekijät nousivat nopeasti norsujen selkään, koska sarvikuono virkoaa unesta nopeasti ja olisi vaarallinen maassa olevalle ihmiselle. Liisa-sarvikuono tunsi herättyään kaulassaan noin kaksi kiloa painavan pannan ja ihmetteli sitä tovin. Parin päivän jälkeen sen pitäisi olla jo tottunut pantaan, joka putoaa itsestään pois vuoden tai kahden kuluttua. Pannan ei tiedetä aiheuttavan ärsytystä tai vammoja sarvikuonon paksuun ihoon.
WWF Suomi on Suomen ulkoasiainministeriön kumppanuusjärjestö. WWF:n tekemää sarvikuonojen suojelua Nepalissa toteutetaan ulkoministeriön tuen lisäksi yksityishenkilöiltä ja yrityksiltä saatujen lahjoitusten avulla.