Norppa, kamera, käy!

WWF:n Norppaliveä on katsottu vuosien varrella 11 miljoonaa kertaa. Kymmenen tuotantokauden aikana lähetys on säilynyt pitkälti muuttumattomana, mutta saimaannorppien tilanne on kohentunut.

Tiesitkö, että...

Voit myös kuunnella jutun. Klikkaa tästä.

Pilvet roikkuvat matalalla ja laskeutuvat järvenselkää reunustavien rinteiden ylle, sulkien ne kostealta näyttävään syleilyynsä.

Taivaalta tihuttaa vettä, ja kun Juha Taskisen kipparoima työvene kiihdyttää 30 solmun nopeuteen, pisarat pistelevät kasvoja pienten neulojen lailla.

Kevät on ottanut Saimaalla aikalisän.

Eletään sitä aikaa vuodesta, jolloin norppien kuuluisi nousta rantakiville kuivattelemaan ja vaihtamaan karvaansa. Tähystämme rantoja, mutta toiveet erittäin uhanalaisen hylkeen näkemisestä tuntuvat kaukaisilta. Tällä kelillä turkki ei kuivu, vaikka kuinka terhakkaasti pötköttelisi.

Taskinen ohjaa venettä kymmenien vuosien kokemuksella karttaa tai plotteria vilkuilematta. Sade hellittää sopivasti, kun veneen teräksinen keula kolahtaa tutun saaren rantakiviin.

Käynnistymässä on Norppaliven 10. tuotantokausi, ja kameraa ollaan asentamassa samaan saareen kuin yhdeksällä edellisellä kerralla. Näky ei kuitenkaan tunnu tutulta, sillä Saimaan vesi on tänä vuonna niin matalalla, että Pullervon pötköttelypaikka on pelkkää pirunpeltoa.

”Absurdi näky tämä kivierämaa. Kaikki kivet, joissa norpat ovat aikaisemmin makoilleet, ovat nyt täysin kuivilla”, WWF:n kehityspäällikkö Justus Hyvärinen päivittelee.

Hyvärinen, Taskinen ja WWF:n livekameroiden teknisessä toteutuksessa avustava Janne Neuvonen ryhtyvät nostamaan tarvikkeita rannalle: akku, lähetinlaatikko, kamera, työkalupakki, aurinkopaneelit, antennit, kymmeniä metrejä tietoliikennekaapelia… Sama joukko on vastannut Norppaliven pystytyksestä joka kerta, joten tavarat ja asentajat löytävät paikkansa rutiinilla.

Neuvonen hakeutuu antennien ja lähetyslaatikon kanssa saaren korkeimmalle nyppylälle virittämään verkkoyhteyttä, ja Hyvärinen ja Taskinen jäävät mittailemaan rantaa katseellaan. Kevään edetessä Saimaan vedenkorkeus nousee, ja louhikko voi muuttua nopeasti hyvinkin eri näköiseksi. Tämä on otettava huomioon kameran sijoittelussa.

”Tuossa on hyvännäköinen paikka”, Taskinen sanoo ja hypähtää sateen liukastamalta lohkareelta toiselle tarkastamaan, olisiko kiveen jo tarttunut norpan karvaa lepäilyn seurauksena.

”Jäkälää oli, ei karvaa. Tästä norppa kuitenkin aloittaa ja tulee ensimmäiseksi lepäilemään.”

Sopiva paikka kameralle löytyy karulla maalla kasvavien mäntyjen helmasta. Jalusta kasataan puutavarasta, jota Taskinen on polttanut maastoon paremmin sulautuvaksi.

”Vuosien aikana olen oppinut, että asennus on parempi tehdä porukalla. Yhden on hyvä tietää, mitä paikkaa kannattaa kuvata, toisen tehtävänä  on huolehtia tekniikasta, ja näiden lisäksi tarvitaan myös raakaa voimaa”, Hyvärinen sanoo.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Justus Hyvärinen ja Juha Taskinen kiinnittävät rannassa etäohjattavaa kameraa jalustaan. Taustalla näkyy Saimaata.

Justus Hyvärinen (vasemmalla) ja Juha Taskinen kiinnittävät etäohjattavaa kameraa jalustaan.

Ilmiöstä ikisuosikiksi

WWF avasi Norppaliven ensimmäisen kerran vuonna 2016. Suorasta lähetyksestä muodostui suomalaisia yhdistävä ilmiö, josta puhuttiin niin kahvipöydissä kuin kansallisessa mediassa. Vuosia myöhemmin uutuudenviehätys on ymmärrettävästi laantunut, mutta lähetys saavuttaa edelleen miljoonayleisön. Norppaliveä on katsottu yhteensä noin 11 miljoonaa kertaa.

”Voi sanoa, että Norppalive on löytänyt pysyvän paikan suomalaisten sydämissä”, WWF:n ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen sanoo.

Maailman tunnetuin saimaannorppa Pullervo on noussut kivelle jokaisella tuotantokaudella. Myös sen lajitovereista on saatu positiivisia uutisia.

”Norppaliven alkaessa kanta oli noin 360 yksilöä, ja tämänhetkinen kanta-arvio on 495 yksilöä. Kanta on siis kasvanut vajaan kymmenen vuoden aikana ilahduttavasti noin 135 yksilöllä. Kyllä sitä ilman muuta voi pitää onnistumisena pitkäjänteisessä, vuosikymmenien suojelutyössä”, Tolvanen sanoo.

Suurimmat syyt norppakannan kasvuun ovat olleet verkkokalastusrajoitusten laajentuminen ja apukinosten kolaaminen saimaannorpan pesinnän tueksi.

Suojelutoimien vahvistuessa Norppalive on samaan aikaan tehnyt saimaannorppaa entistäkin tutummaksi ja läheisemmäksi suomalaisille. Tolvanen uskoo, että silläkin on ollut myönteisiä vaikutuksia.

”Vaikka suhtautuminen saimaannorppaan on aina ollut myönteistä, Norppalivellä moni on saanut henkilökohtaisen, vaikkakin virtuaalisen suhteen saimaannorppaan.”

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Pullervo-saimaannorppa makoilee rantakivellä. Kuvakaappaus on otettu vuoden 2016 Norppalivestä.

Pullervo rantakivellä ensimmäisessä Norppalivessä vuonna 2016.

Maltti on valttia

Kamera saadaan paikoilleen kolmen tunnin työskentelyn jälkeen, ja asentajat kokoontuvat tietokoneen ruudun ääreen tarkastelemaan kuvaa.

”Ei tiennyt tuokaan Macbook mihin se päätyy, kun sitä oltiin hakemassa kaupan hyllystä”, Neuvonen nauraa.

”Kuva näyttää tosi hyvältä. Tässä näkyy vettä ja taustaakin mukavasti”, Hyvärinen sanoo.

Kun veneen keula irtoaa Saimaan saaresta, norpasta ei ole näkynyt vielä vilaustakaan. Aiempina vuosina ne ovat saattaneet tulla seuraamaan asentajajoukon työskentelyä.

”Ovat tulleet katselemaan, että lähtekäähän jo, että päästään pötköttelemään”, Taskinen muistelee.

Tuuli on yltynyt, eikä keli kutsu edelleenkään kiville. Hyvärinen tuijottaa veneen kyydissä lähetystä puhelimen ruudulta.

”Vuodet ovat osoittaneet, että maltti on valttia Norppaliven seuraamisessa ja elämässä ylipäätään”, Hyvärinen sanoo.

Taskinen ohjaa veneen suojaisan lahden ohi, ja yhtäkkiä kaukaa vedestä pilkistää tumma pää. Norppa sukeltaa lähemmäksi ja nousee tarkkailemaan venettä ja siellä istuvaa seuruetta.

Epäselväksi jää, onko kyseessä Pullervo vai sen tunnistamattomaksi jäävä lajitoveri. Ehkäpä se kelien parantuessa löytää tiensä vähän matkan päässä sijaitsevalle kivelle, joka juuri vapautui saimaannorpan hyväksi huhkineelta asentajajoukolta.

  • Norppalivestä Luontoliveksi
    • Norppalive oli WWF:n ensimmäinen livekameralähetys luonnosta. Se saavutti suuren suosion vuonna 2016.
    • WWF laajensi palvelua Luontoliveksi vuonna 2018. Livelähetyksissä on nähty muun muassa liito-oravia, metsäpeuroja, sääksiä, lapinpöllöjä, kyitä, taimenia, ahmoja ja jokihelmisimpukoita.
    • Yhteensä WWF:n livelähetykset ovat keränneet jo noin 35 miljoonaa katselua.

Kuuntele juttu