Vain muutaman papanan tähden: kevätpäivä liito-oravan jätöksiä jahdaten

”Sammalen keskeltä loikkaa eteeni sammakko. Onneksi en astunut sen päälle!

Sammakko ja minä olemme suuren haavan juurella. Se voisi hyvinkin olla liito-oravan pesäpuu tai levähdyspaikka, sillä ympärillä on jykeviä puita ja sopivasti tilaa liitämiseen. Maassa ei kuitenkaan näy kellertäviä riisinjyvän kokoisia papanoita.

Oravat ovat lempieläimiäni. Niitä elää lähes kaikkialla maapallolla ja ne ovat uskomattoman sopeutumiskykyisiä. Esimerkiksi namibiansavanniorava suojautuu polttavalta auringolta käyttäen tuuheaa häntäänsä varjostimena. Muun muassa Siperiassa elävä napasiiseli – kyllä, siiselitkin lukeutuvat oravien heimoon – taas on sopeutunut äärimmäiseen kylmyyteen vaipumalla talvikuukausiksi horrokseen.

Ja sitten on liito-orava. Suurisilmäinen yöeläin näyttää siltä, että se kuuluisi Kaakkois-Aasian kummituseläinten joukkoon, eikä espoolaiseen sekametsään. Liito-orava on kuitenkin osa Suomen lajistoa. Tosin niiden määrä on vähentynyt metsien hakkuiden myötä. Puusta puuhun liitelevälle oravalle on tuhoisaa, jos metsä pirstoutuu avohakkuissa tai pesäpuuksi sopivat puut kaadetaan.

Paras tapa saada tietoa liito-oravan elinalueista ovat sen papanat. Siksi WWF, Metsähallitus ja Suomen luontokeskus Haltia ovat järjestäneet jo toisen kerran Nuuksion kansallispuistossa papanajahdin.

(Juttu jatkuu kuvien jälkeen.)

14 vapaaehtoisryhmää on jakautunut eri puolille metsää jätöksiä jahtaamaan.

Omaa ryhmääni johtaa Oulun yliopistossa liito-oravien genetiikkaa tutkiva Angelika Kiebler. Hän kertoo, että liito-oravat laskeutuvat usein saman puun alaosaan tekemään tarpeensa, ja niinpä sen juurelle voi kertyä jopa satojen papanoiden läjä. Käytöksen syytä ei tiedetä tarkkaan, mutta kyse saattaa olla reviirin merkkaamisesta tai oravien tavasta kertoa olemassaolostaan potentiaalisille kumppaneille.

Satoja papanoita ei tänään ole näkynyt. Noin tunti jahdin alkamisen jälkeen iNaturalist-sovellukseen tulee ensimmäinen havainto: tarkkasilmäinen vapaaehtoinen on löytänyt papanan!

Päivän aikana havaintoja kertyy lopulta neljä. Se on huomattavasti vähemmän kuin edellisellä kerralla, jolloin papanoita löytyi 55 paikasta. Se tuskin tarkoittaa, että liito-oravien määrä kansallispuistossa olisi yhtäkkiä romahtanut. Voi olla, että kaikkia papanoita ei tällä kertaa löytynyt, koska papanat paljastava lumi oli ehtinyt sulaa. Joinakin vuosina papanoita vain on vähemmän. Kartoituksia onkin tehtävä säännöllisesti, sillä yhden vuoden perusteella ei voi vielä tehdä varmoja päätelmiä alueen liito-oravista.

Oli miten oli, tieto papanoiden poissaolosta on tutkimukselle yhtä tärkeää kuin löytyneet papanatkin. Ne matkaavat nyt minigrip-pusseissa Oulun yliopiston laboratorioon liito-oravatutkimusta varten.”