Kurtturuusuille kyytiä Muumipapan maisemissa

Helsingin Vuosaari kylpee auringossa syksyisen kirpeänä aamuna. Hyväntuulinen porukka kantaa tavaroita laiturin vieressä odottavaan saaristoristeilijään. Liityn lastausseurueeseen, tartun pariin vesitonkkaan ja nostan ne laivaan.

Siniset työhaalarit, työhanskat ja pelastusliivit jaetaan jo merimatkalla. Suuntana on Söderskärin luonnonsuojelualue Porvoon ulommassa saaristossa. Laivan matkustajina on 15 WWF:n ja Allergia-, iho-, ja astmaliiton talkooleirin innokasta osallistujaa ja järjestäjää.

Tunnin matkan jälkeen kannelle kerääntyneitä leiriläisiä kohtaa upea näky. Edessä häämöttävä Söderskärin majakkasaari on kuin suoraan maalauksesta. Ei ihme, että Tove Janssonin arvellaan saaneen inspiraationsa Muumipappa ja meri -kirjansa tapahtumapaikkoihin juuri täältä. Kallioisen saaren näkymiä hallitsee yli 30 metrin korkeuteen kohoava tornimainen majakka.

Ensimmäisen päivän talkootyön kohteena on majakkasaaresta muutaman kilometrin päässä sijaitseva Jussinkari. Matka taitetaan neljä henkilöä kerrallaan kuljettavilla moottoriveneillä. Vedän pelastusliivit ylleni ja hyppään vuorollani veneeseen.

Jussinkarille rantautuminen on hankalampaa kuin majakkasaarelle, sillä laituria ei ole. Kun kaikki talkoolaiset, työkalut, eväät ja muut tarpeelliset tavarat on saatu sujuvalla yhteistyöllä maihin, seuraa ohjeistus. WWF:n suojeluasiantuntijat Petteri Tolvanen ja Lotte Suveri kertovat, että tänään työskennellään haitallisiin vieraslajeihin luokiteltavan kurtturuusun torjumiseksi.

”On tärkeää tehdä työtä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi erityisesti alueilla, joilla on harvinaisia ja uhanalaisia luontotyyppejä. Pyrimme Söderskärin suojelualueella kitkemään tiheät kurtturuusuesiintymät pois, jotta alueelle ominainen herkkä saaristokasvillisuus pääsee palaamaan takaisin kurtturuusun valtaamille alueille”, Lotte Suveri kertoo.

Vieraskasveiksi kutsutaan lajeja, jotka ovat siirtyneet ihmisen mukana uusille alueille. Osa lajeista on luokiteltu haitallisiksi, koska ne leviävät ja menestyvät valitettavan hyvin: esimerkiksi merenrannoilla viihtyvä kurtturuusu tukahduttaa tieltään miltei kaiken muun kasvillisuuden. Kun Suomen luontoon kuuluvat alkuperäiset kasvit kärsivät tai katoavat, häviävät myös monet niistä riippuvaiset hyönteiset, kuten perhoset, kovakuoriaiset ja pistiäiset.

Paikalle on saapunut Söderskärillä 37 vuoden ajan työskennellyt ja pitkiäkin jaksoja asunut Gustaf Nordenswan, joka kertoo alueen olevan merkittävä muiden luontoarvojensa ohella myös linnustonsa puolesta. ”Täällä pesii noin 1 500–1 800 paria haahkoja. Muita alueelle ominaisia lajeja ovat esimerkiksi riskilä, pilkkasiipi
ja luotokirvinen”, Nordenswan sanoo.

Pienen evästauon jälkeen on aika kääriä hihat ja ryhtyä tositoimiin Ensimmäinen tuntemukseni on epäusko. Kurtturuusu on levittäytynyt alueella laajaksi ja tiiviiksi pusikoksi. Pystyykö tuollaisen kasvuston muka raivaamaan yhden viikonlopun mittaisella leirillä?

Talkoolaiset tarttuvat kuitenkin rivakasti oksasaksiin. Ensimmäiset työvaiheet ovat maan pinnalla näkyvän kurtturuusupusikon leikkaaminen ja oksien kasaaminen. Hyvät työhanskat ja haalarit ovat tosiaan tarpeen! Työ on rankkaa, mutta talkoolaisilla vaikuttaa olevan hauskaa. Aurinko paistaa, eikä edes navakka merituuli haittaa liiaksi.

Alkuvaiheen epäilyksistäni huolimatta työ etenee vauhdikkaasti, ja muutaman tunnin kuluttua kohdealue on karsittu. Tämän jälkeen kurtturuusuista siivottu alue peitetään pressuilla, jolloin juurikasvusto tukahtuu muutamassa vuodessa. Tätä kutsutaan peittämismenetelmäksi.

”Tärkeintä hommassa on se, että näkee saavansa konkreettisesti jotain aikaan ihan muutamassakin tunnissa. Jos jokin on palkitsevaa, niin tämä”, Varsinais-Suomen Taivassalosta aamutuimaan leirille matkannut Anna Schauman kommentoi.

Ankara tuuli tarjoaa melkoisen haasteen pressujen paikallaan pysymiselle. Niinpä talkoopäivän huipentaa kuntosaliharjoittelusta käyvä työvaihe. Pressujen päälle kannetaan yhteisvoimin painoksi useita kymmeniä kivenmurikoita.

Kivisavotan jälkeen päivä on töiden osalta pulkassa. Tunnelma vaikuttaa olevan väsynyt, mutta onnellinen. Talkoolaiset pääsevät moottoriveneiden kyydissä takaisin majakkasaarelle, jossa odottavat puusauna ja leirikokin valmistama ilta-ateria. Rankka talkootyö jatkuu seuraavana päivänä, mutta nyt on aika nauttia ulkosaariston tunnelmallisesta syysillasta.

”Parasta leireissä on se, että täällä tehdään hiki hatussa hommia ja normaali kaupunkilaiselämä unohtuu. Täällä voi nollata itsensä. Jotkut käyvät retriiteillä, mietiskelemässä tai joogaamassa. Mielestäni tämä on samanlainen juttu”, Helsingistä leirille saapunut Raita Koskenala kuvailee.

• 37 talkoo- ja koulutustapahtumaa
• 625 vapaaehtoista osallistujaa
• Järjestäjät WWF ja Allergia-, iho- ja astmaliitto
• Talkoissa torjutaan haitallisten vieraskasvien leviämistä

Teksti: Juho Talja