Luonnon köyhtyminen ei ole mie­li­pi­de­ky­sy­mys

Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen on koko ikänsä yrittänyt yhdistää ympäristön ja talouden näkökulmat.

Ihminen ja hänen läheisensä eivät usein huomaa vanhenemista, koska se on asteittainen muutos. Saattaa mennä pitkiäkin aikoja – vuosia, vuosikymmeniä – katsoessa peiliin ja ajatellessa, ettei tässä paljoa ole muuttunut.

Asteittain muuttuu myös luonnon monimuotoisuus – valitettavasti huonoon suuntaan. Hiukan enemmän teitä ja tehtaita. Hiukan vähemmän varpusia ja nokkosperhosia. Ei siihen välttämättä kiinnitä huomiota.

Politiikka keskittyy hyvän luomiseen ja jakamiseen. Siihen, millä poliitikot kasvattavat suosiotaan: palkkojen nostamiseen sekä ruoan hinnan ja verojen laskemiseen. Politiikan yksi rooli on olla ihmisten mielissä hyväntuottamiskoneisto.

Kuitenkin silloin, kun ”hyvän tuottamista” pitäisi rajoittaa luonnon monimuotoisuuden takia, eivät keskustelut kohtaa. Toinen on aiheena tärkeämpi, toinen poliitikkojen silmissä kiireellisempi. Lyhyen näkökulman kysymykset menevät ensimmäisenä hoidettaviksi. Kansainvälisessä ympäristöpolitiikassa taas kansallinen etu ajaa liian usein ympäristön edelle – oma talouskasvu, työpaikat ja niin edelleen.

”Poliitikoilla on yllättävän vähän tietoa luonnon monimuotoisuudesta”

Politiikoilla on myös yllättävän vähän tietoa luonnon monimuotoisuudesta. Siihen suhtaudutaan yhtenä politiikan alana, kuten avaruuspolitiikkaan. Se on ongelma: poliitikko voi olla hyvä, vaikka ei avaruudesta mitään ymmärtäisikään, mutta luonnon monimuotoisuutta ei saisi sivuuttaa pienenä politiikan sivujuonteena.

Talouteen ei suhtauduta näin. Itsekin kauppatieteen maisterina olen sitä mieltä, ettei kukaan poliitikko voi olla täysin tietämätön talouden suurista kysymyksistä. Ylivelkaantuminen ei ole mielipidekysymys, mutta niin ei ole myöskään luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen.

Myös ympäristöstä ja luonnon monimuotoisuudesta tarvitaan vankempaa yleisymmärrystä. Kaikkien poliitikkojen pitäisi ymmärtää evoluution, ekologian ja biologian perusteet.

Ympäristö on totta. Elämämme rakentuu paljon vankemmin luonnon monimuotoisuuden kuin talouden pohjalle. Jos talousjärjestelmä romahtaa, syntyy paljon kärsimystä. Moni esimerkki on kuitenkin osoittanut, että talousjärjestelmän voi rakentaa uudelleen – ympäristöä ei.

Taloutta ei voi julkisesti kyseenalaistaa joutumatta naurunalaiseksi, mutta ympäristön, luonnon monimuotoisuuden merkityksen ja ilmastonmuutoksen voi edelleen sivuttaa vähäpätöisinä aiheina.

Faktat eivät auta. Mieleni tekisi usein kaivaa esiin lukuja siitä, miten luonnon monimuotoisuus pienenee ja lajikato kiihtyy. Luvuilla ei kuitenkaan ole argumentaatiossa painoarvoa, jos ihmisiltä puuttuu laajempi konteksti. Jotta tilanne saataisiin korjattua, tarvitaan paitsi tietämystä myös aitoa luontorakkautta. Paras pohja luonnon ja ympäristön suojelulle on rakastaa luontoa kuin lemmikkiään.

Luonnon monimuotoisuuteen pitäisi suhtautua politiikassa enemmän kuin talouteen – ekologia ja ekonomia rinnakkain.

P.S. Meillä suomalaisilla on tapana hymistellä omalla luontosuhteellamme – täällä kun on aina arvostettu, hoidettu ja suojeltu luontoa paremmin kuin missään muualla. Ehkä olisi pienen itsetutkiskelun paikka.

Sirpa Pietikäinen on europarlamentaarikko, joka on koko ikänsä yrittänyt yhdistää ympäristön ja talouden näkökulmat.