Oppaana aaltojen alla

”Suomen eteläinen saaristo on maailman mittakaavassa ainutlaatuinen. Saariston upeaa luontoa suojaamaan on perustettu kolme kansallispuistoa: Saaristomeren, Tammisaaren ja Itäisen Suomen-lahden kansallispuistot.

Kasvavaan käyttöpaineeseen nähden saaristomme luonnonsuojelu on kuitenkin riittämätöntä. Suurimmat puutteet ovat pinnan alla – esimerkiksi Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa ei ole suojeltu vedenalaista luontoa lainkaan.

Halusimme nostaa tämän ongelman esille viemällä Suomen Kuvalehden toimittajan ja kuvaajan sukeltamaan Itäiselle Suomenlahdelle. Halusimme näyttää, mitä kaikkea suojelun ulkopuolelle on jäänyt ja mikä vedenalaista luontoa uhkaa.

Vedimme sukellusvarusteet yllemme Kotkan edustalla sijaitsevan Ulko-Tammion kupeessa. Sää oli pilvinen ja harmaanlainen, mutta pinnan alla oli värikästä: näimme syvänpunaista, vihreän eri sävyjä ja ruskeaa.

Rakkohaurua, entiseltä nimeltään rakkolevää, oli paljon. Pohjalla jököttävät siirtolohkareet olivat merirokon ja simpukoiden peitossa. Tokkoja vilahteli siellä täällä, ja levillä laidunsi leväkotiloita. Oli hauska huomata, että pohjalla elelee runsaasti sirokatkarapuja. Koiraat valtaavat pikku reviirinsä levämättäiden väleistä ja vartioivat niitä mustasukkaisesti. Oli sanalla sanoen kaunista.

Saari, jossa veneemme oli ankkurissa, kuuluu Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon ja siten suojelun piiriin. Mikään veden alla näkemämme ei. Se on epäkohta, jonka korjaamiseksi olemme ehdottaneet, että Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon pitäisi liittää 40 000 hehtaaria vesialueita. Se tarjoaisi merenalaiselle luonnolle kaivattua lisäsuojaa, sillä tulevaisuudessa merihiekan nosto, tuulivoimapuistot ja laivaväylien ja satamien rakentaminen voivat häiritä alueen ekosysteemiä. Luonnonsuojelualueen asema takaisi myös, että vedenalaista luontoa suojeltaisiin tehokkaasti vakavan öljyonnettomuuden sattuessa.

Mediaretki kansallispuistoon oli hyvää työajan käyttöä, koska yleisellä mielipiteellä on suuri merkitys luonnonsuojelupäätöksiä tehtäessä. Tiedotusvälineet tekevät ongelmat näkyviksi. Emme saa asiantuntijakuulemisissa aikaiseksi tuloksia, ellei yleinen mielipide puolla näkemystämme riittävästi.

Työnkuvaani kuuluu monenlainen mertensuojelu, ja pääasiassa teen töitä muussa vaatetuksessa kuin märkäpuvussa. Sukeltaminen on kuitenkin intohimoni: Mikään ei ole parempaa kuin leijua painottomana pinnan alla, täydellisen keskittyneenä, muut ajatukset jossain kaukana.

Tunsin heti ensimmäisellä sukelluskerralla olevani kotona, eikä tunne ole muuttunut vuosien saatossa. Tätä toista kotiani esittelen mielelläni myös medialle.”

Teksti: Joonas Fritze