Gorillat

Gorillat ovat isoista ihmisapinoista suurimpia ja vahvimpia. Niille tunnusomaista on tummasävyinen turkki, voimakas rakenne, suuret ihmismäiset kädet ja lähellä toisiaan olevat silmät. Aikuinen gorilla voi painaa jopa lähes 200 kilogrammaa.

Gorillat elävät vaihtelevissa trooppisissa metsäympäristöissä päiväntasaajan seudulla Länsi- ja Keski-Afrikassa. Ne elävät uroksen johtamissa perheryhmissä, joihin voi kuulua yli 40 jäsentä.

Ihmiset ja gorillat ovat läheistä sukua – jaamme peräti 98,3 prosenttia perimästämme. Sukulaisuussuhde ei ole toiminut kuitenkaan gorillan eduksi, sillä ihminen tappaa näitä upeita eläimiä esimerkiksi lihan vuoksi. Gorilloja pyydystetään myös lemmikeiksi ja uskomushoitojen tarpeisiin. Lisäksi niitä uhkaa elinympäristön tuhoutuminen ja pirstoutuminen.

Opi lisää gorilloista alla olevasta kuvagalleriasta:

Nykyisin gorillat luokitellaan kahdeksi eri lajiksi. Ensimmäinen lajeista on Gorilla gorilla, eli suomenkieliseltä nimeltään gorilla, joka on lajeista läntisemmillä alueilla elävä ja määrältään runsaslukuisempi. Gorilla gorilla jaetaan kahteen alalajiin, jotka ovat läntinen tasankogorilla (Gorilla gorilla gorilla) ja Gorilla gorilla diehli, jolla ei ole vakiintunutta suomenkielistä nimeä.

Länsi- ja Keski-Afrikassa elävä läntinen tasankogorilla on gorillan alalajeista runsaslukuisin ja laajimmalle levittäytynyt. Laji on siitä huolimatta äärimmäisen uhanalainen salametsästyksen ja elintilan häviämisen vuoksi. Niiden määrän on arvioitu romahtaneen 60 prosentilla viimeisen 20–25 vuoden aikana. Vuoden 2018 lopussa kansainvälisen luonnonsuojeluliitto IUCN:n arvio kannan kooksi oli noin 316 000 yksilöä, mutta tarkkaa lukumäärää on vaikea arvioida.

Gorilla gorilla diehli -alalajin yksilöitä elää luonnossa ainoastaan noin 200–300 yksilöä, jotka ovat jakautuneet arviolta 11 viljelmien eristämään populaatioon. Niiden elinympäristö on jatkuvasti uhattuna maanviljelyn, metsänhakkuun ja salametsästyksen vuoksi. Alalajin tutkiminen on erittäin haastavaa, sillä ne ovat arkoja ja elävät hankalakulkuisessa maastossa.

Toinen gorillalaji on Gorilla beringei, suomenkieliseltä nimeltään idängorilla, jota tavataan hieman idempänä Afrikassa. Sen alalajeja ovat vuorigorilla (Gorilla beringei beringei) ja itäinen tasankogorilla (Gorilla beringei graueri). Vuorigorillat elävät nimensä mukaisesti korkealla vuoristometsissä. Niillä on muita ihmisapinoita paksumpi turkki, joka auttaa niitä sopeutumaan vuoristossa usein matalalle tippuviin lämpötiloihin.

Vuorigorilloja arvioidaan olevan jäljellä 1 063 yksilöä (joulukuun 2019 arvio). Näistä noin 600 elää Virungavuorilla Ruandan, Ugandan ja Kongon demokraattisen tasavallan rajaseuduilla. Virungan populaatio on kasvanut WWF:n ja muiden luonnonsuojelujärjestöjen sekä metsänvartijoiden, paikallisyhteisöjen ja valtioiden yhteisen työpanoksen ansiosta. Toinen vuorigorillapopulaatio löytyy Bwindin kansallispuiston kupeesta Lounais-Ugandasta. Gorillojen määrä on kasvanut myös täällä viime vuosien aikana. 2018 tehtyjen laskentojen perusteella alueella elää arviolta 460 gorillaa.

Itäinen tasankogorilla on gorilloista suurikokoisin. Alalajia esiintyy vain Kongon demokraattisen tasavallan itäosien trooppisissa sademetsissä ja sen levinneisyys kattaa enää vain 13 prosenttia alkuperäisestä esiintymisalueesta. Vielä 1990-luvun puolivälissä itäisiä tasankogorilloja arvioitiin olevan noin 17 000. Nykyään arviot niiden määrästä vaihtelevat 3 800 ja 6 800 välillä.  Kannan väheneminen on pitkälti seurausta salametsästyksestä, elinympäristöjen vähenemisestä sekä alueella pitkään jatkuneista levottomuuksista, joiden vuoksi itäiset tasankogorillat ovat olleet erityisen uhattuina jopa suojelluilla alueilla.

Elinympäristöjen häviäminen

Elinympäristöjen häviäminen ja pirstoutuminen ovat gorilloille erittäin vakavia uhkia. Syvemmälle gorillojen elinalueille levittäytyvät ihmiset ovat tuhonneet ja pirstoneet metsiä hakkuilla ja raivanneet niitä kaivosten ja maanviljelyn tieltä. Tutkijat varoittavat, että gorillojen elinympäristöstä saattaa säilyä koskemattomana vain 10 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Gorillojen alueet eivät ole turvassa edes suojelualueilla, sillä laittomia hakkuita ja maanviljelyä esiintyy niilläkin.

Salametsästys ja alueelliset levottomuudet

Keski- ja Itä-Afrikan maita viime vuosikymmeninä riepotelleet sisällissodat ovat vaikeuttaneet gorillojen suojelua. Salametsästys on lisääntynyt ja suojelualueiden hoitoa laiminlyöty. Lisäksi aseellisten joukkojen läsnäolo vaikeuttaa gorillojen suojelutyötä ja tekee siitä jopa hengenvaarallista. Esimerkiksi Virungan alueella 140 puistonvartijaa on kuollut työssään vuoden 1996 jälkeen.

Bushmeat-kriisi eli metsästys lihan vuoksi on nykyisin gorilloille jopa elintilan häviämistä pahempi uhka. Gorillojen lihaa sekä syödään paikallisesti että myydään kaupunkeihin. Esimerkiksi levottomuuksien myötä alueilla olevat sotilaalliset joukot sekä kaivosten työntekijät tappavat gorilloja ruuakseen. Lisäksi gorillat vammautuvat tai menehtyvät myös muille riistaeläimille, kuten antiloopeille, viritettyihin pyydyksiin.

Gorilloja tapetaan paitsi ruuaksi myös uskomushoitojen ja taikauskon tarpeisiin. Gorillan ruumiinosilla uskotaan olevan parantavia ja maagisia ominaisuuksia. Gorillanpoikasia pyydetään myös lemmikeiksi, tavallisesti usean aikuisen gorillan hengen kustannuksella.

Tarttuvat sairaudet

Gorillaa uhkaa myös altistuminen ihmisistä tarttuville sairauksille. Erityisen vakava uhka on verenvuotokuumeen aiheuttava Ebola-virus. Joillain alueilla jopa 90 prosenttia läntisen tasankogorillan populaatioista on tuhoutunut.

Tavoitteenamme on suojella gorillojen elinalueita turvataksemme niiden selviytymisen myös tulevaisuudessa.  Päämäärämme on myös pysäyttää metsäkato kaikkialla maailmassa vuoteen 2030 mennessä. Näin myös gorillojen kotimetsät voidaan pelastaa. Lisäksi pyrimme lopettamaan gorillojen salametsästyksen.