Merikotka

(Haliaeetus albicilla)

Uljas merikotka on maamme suurin petolintu. WWF pelasti sen Suomessa menestyksellisesti sukupuuton partaalta 1970-luvulla. Vuonna 2013 kuoriutui 420 poikasta. 

  • 420poikasta kuoriutui vuonna 2013
  • 25 vuottavanhin rengastettu yksilö
©Pertti Saurola / WWF

WWF suojelee merikotkia

WWF suojelee merikotkaa monin tavoin:

  • seuraa pesintää vuosittain, inventoi pesät ja rengastaa poikaset
  • edistää pesäpaikkojen suojelua yhdessä maanomistajien ja viranomaisten kanssa
  • edistää suojelua palvelevaa tutkimusta sekä
  • tiedottaa merikotkasta, sen elintavoista ja suojelusta.

WWF:llä on kunniakas historia merikotkan suojelutyössä. WWF pelasti lajin Suomessa sukupuutolta 1970-luvulla.

WWF perusti vuonna 1973 merikotkatyöryhmän. Suomessa tunnettiin tuolloin vain noin 35 pesivää merikotkaparia, jotka olivat ympäristömyrkkyjen takia melkein lisääntymiskyvyttömiä.

WWF:n merikotkatyöryhmän ensimmäisiä toimenpiteitä oli järjestää merikotkien talviruokinta rannikoilla ja saaristossa. Tämä pelasti merikotkan. Yli 20 vuoden ajan WWF:n merikotkatyöryhmän sitkeät vapaaehtoiset ovat raahanneet luodoille ja rannikon kallioille lihaa merikotkien ruuaksi. Liha on ollut kotkalle puhtaampaa ruokaa kuin kalat ja vesilinnut, joita ne itse pyydystävät Itämereltä. Talviruokinta jatkui vuosina 1973–2000. Nyt merikotkakanta selviää jo ilman talviruokintaa, eikä ruokintaa ole jatkettu enää kuin paikoin.

WWF on myös ostanut merikotkalle suojelualueita.

WWF tekee yhdessä Luonnontieteellisen keskusmuseon kanssa merikotkien satelliittiseurantaa. Lähettimien avulla saadaan uutta tietoa siitä, kuinka lähellä suunniteltuja ja jo toimivia tuulivoimaloita linnut liikkuvat.

WWF:n ohje kaavoittajille merikotkan huomioon ottamisesta

WWF Suomi on laatinut ohjeen siitä, miten merikotkan esiintyminen tulee ottaa huomioon, kun suunnitellaan tuulivoimaloiden sijoituspaikkoja. Ohje on tarkoitettu energiayhtiöiden, suunnittelijoiden, kaavoittajien ja ympäristöviranomaisten käyttöön. Ohje on päivitetty toukokuussa 2012.

WWF pitää tuulivoiman lisärakentamista myönteisenä asiana, mutta tuulivoimaloiden sijoittamispäätökset pitää tehdä harkiten. Merikotka kuuluu niihin lintuihin, joita huonosti suunniteltu tuulivoimarakentaminen uhkaa.

Merikotka ja tuulivoima -ohje (päivitetty toukokuussa 2012, pdf)
Parhaat merikotkien poikastuotantoalueet vuosina 2002–2011 (pdf)

Anvisningar för hur havsörnen bör beaktas vid planering av vindkraftverk (uppdaterade maj 2012, pdf)
Havsörnens viktigaste ungproduktionsområden (pdf)

Kannan koko

Tällä hetkellä Suomessa elää noin 1500 merikotkayksilöä. Vuoden 2013 poikaslaskennassa löytyi 420 poikasta. 

Koko Itämeren alueella pesii yli 1500 merikotkaparia. Euroopan alueella arvioidaan olevan noin 3500 paria.

Klikkaamalla ao. kuvaa pääset tarkastelemaan merikotkan poikasmääriä vuosina 1970–2011 (pdf-tiedosto).

Levinneisyys

Merikotka pesii Suomessa lähinnä rannikkoalueilla ja saaristoissa. Viime vuosina merikotkia on pesinyt myös sisämaassa.

Merikotka on levinnyt Euroopan lisäksi Grönlantiin ja Islantiin sekä Pohjois-Aasiaan, Ukrainaan, Japaniin, Intiaan ja Kiinaan.

Vanhat merikotkat pysyvät reviiriensä tuntumassa läpi vuoden, mutta nuoret merikotkat muuttavat. Rengastustietojen perusteella suomalaiset merikotkat saattavat muuttaa Etelä-Eurooppaan asti.

Ominaispiirteet

Merikotkien ominaispiirteitä ovat:

  • paino: naaras 5–7 kg, koiras 4–6 kg
  • pituus: 78–102 cm
  • siipien kärkiväli: 180–244 cm
  • sukukypsyys: noin 4–5-vuotiaana
  • munia: 1–3, helmi-huhtikuussa sekä
  • elinikä: jopa 40 vuotta; vanhin rengastettu yksilö on ollut 25 vuotta.

Pesä ja pesintä

Merikotkan pesä on yleensä puussa. Suosituimpia pesäpuita ovat mänty, kuusi, haapa ja koivu. Laji pesii samassa puussa joskus hyvinkin pitkiä aikoja yhteen menoon. Usein lähistöllä on yksi tai useampia vaihtopesiä, joissa sama pari pesii vaihdellen.

Merikotkille on rakennettu myös tekopesiä. Niillä on pyritty auttamaan lajin asettumista häiriöttömille alueille.

Ravinto

Merikotka ei ole erikoistunut saalislajeihin. Sille kelpaa kaikenlainen elävä ja kuollut syötävä. Poikasilleen merikotka kantaa aluksi kalaravintoa. Vähitellen kalaravinto alkaa osittain korvautua mm. lokinpoikasilla, sorsalinnuilla, piisameilla ja minkeillä.

Merikotka pyrkii yllättämään saaliinsa väijymällä pitkään sopivalla korkealla paikalla tai lentämällä matalalla metsän yli rantaan. Merikotkan näkö on hyvä. Talvisaikaan on havaittu lintujen siirtyvän hetkessä kymmeniä kilometrejä ruokintapaikalta toiselle.

Uhkat

Ympäristömyrkyt

Merikotkaa ovat 1950-luvulta alkaen uhanneet ympäristömyrkyt, kuten:

  • DDT
  • PCB
  • dioksiini ja
  • metyylielohopea.

DDT:n ja PCB:n käyttö on nykyisin kielletty Itämerellä. Käyttökieltojen ja -rajoitusten ansiosta myrkkyvaikutukset ovat vähentyneet, mutta eivät poistuneet.

Vielä 1970-luvulla merikotkan munien kuoret olivat ympäristömyrkkyjen vuoksi niin ohuita, että lajin lisääntyminen heikkeni. Myös kuolleiden lintujen kudoksista määritettiin sellaisia myrkkypitoisuuksia, että merikotkia saatettiin kutsua ”lentäviksi ongelmajätteiksi”. Nyt munankuoret ovat paksuuntuneet ja lintujen myrkkypitoisuudet laskeneet.

Vaino

Merikotkia on kautta aikojen ammuttu. Vielä 2000-luvullakin petoviha purkautuu esimerkiksi siten, että merikotkan poikanen ammutaan kuoliaaksi pesälleen. Joissakin tapauksissa pesää kannattava tukioksa on sahattu poikki ja pesä pudonnut.

Häiriöt

Elintapojen muuttuminen on lisännyt merikotkan pesinnän häiriöitä. Pesinnän onnistumista heikentävät esim.:

  • metsätiet; metsänhoito ja puunkuljetus
  • avohakkuut
  • lomamökit sekä
  • lisääntyneet veneily, moottorikelkkailu ja mönkijällä ajaminen.

Lisäksi eräillä pesäalueilla on tavattu tahallista häirintää juuri silloin, kun merikotka on hautomassa.

Sähköiskut

Merikotkille ovat kohtalokkaita eräät saariston sähköpylväät, joissa lintu voi koskettaa johtoja siivillään. Etenkin Ahvenanmaan saaristossa on sattunut tilanteita, jossa merikotka on kuollut pylväässä sähköiskuun ja lähitienoon sähköt ovat samalla katkenneet. Tällaisia pylväitä suojataan ja korjataan turvallisiksi.

Rauhoitettu laji

Merikotka on Suomessa rauhoitettu. Sen tahallinen häiritseminen on kiellettyä, erityisesti lisääntymisaikana ja muutonaikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla. Myös linnun pesälle kiipeäminen, linnun valokuvaaminen pesältä tai sen poikasten rengastus saattavat olla häirintää, joka edellyttää alueellisen ympäristökeskuksen luvan.

Lisäksi merikotkan säännöllisessä käytössä oleva pesäpuu on rauhoitettu. Tämän katsotaan tarkoittavan kaikkia puussa olevia kotkan rakentamia pesiä, sillä merikotkalla on tapana pesiä vuorotellen eri vaihtopesissä.

Ympäristöministeriö on määritellyt merikotkalle hinnan, jonka linnun kuoleman aiheuttanut henkilö voidaan tuomita maksamaan valtiolle vahingonkorvauksena. Merikotkan ohjeellinen arvo on 7432 €.

Tiesitkö, että...

  • Merikotkan ääni on kimakka sarja haukkuvia, kaklattavia ääniä.
  • Kun kaksi merikotkaa on muodostanut parin, ne ovat uskollisia toisilleen koko loppuelämänsä ajan.
  • Merikotkan poikaset oppivat lentämään vasta 11 viikon ikäisinä.

Muualla verkossa

Sisukkaat suomalaiset!

© Juha Taskinen / WWF

Saimaannorppaa ei jätetä.

Liity norppa-kummiksi

Suojelusaavutuksia 2013 kuvina

©Ola Jennersten / WWF-Canon

Kiitos! Ilman tukijoitamme ja yhteistyökumppaneitamme nämä saavutukset eivät olisi olleet mahdollisia.

Katso kuvat