Perinnemaisemaksi kutsutaan perinteisten maankäyttötapojen muovaamaa maisemaa. Suomalainen perinnemaisema koostuu lähinnä niitto- ja laiduntalouden muovaamista luonnonalueista sekä niihin liittyvistä rakennetuista ympäristöistä.
Perinnemaisema koostuu perinneympäristöistä, joista valtaosa on laidunnuksen, niiton tai lehdestyksen avulla avoimina ja valoisina pidettyjä ympäristötyyppejä, kuten:
- niittyjä
- ketoja
- hakamaita ja
- laitumia.
Perinneympäristöjen synty
Perinneympäristöt syntyivät ns. vanhan maatalouden aikakaudella. Se kesti pysyvän maatalouden syntyajoista 1800-luvun loppupuolelle asti. Vanhan maatalouden aikana maata raivattiin, kaskettiin ja kydötettiin pelloiksi, niityiksi ja laidunmaiksi.
Karjaa pidettiin lähinnä peltojen lannoituksen vuoksi, työjuhtina ja viljatalouden täydentäjinä. Karja laidunsi kesät hakamailla ja metsissä. Se pääsi niityille vasta, kun talvirehu oli korjattu niittämällä pois. Niittyjä, hakamaita ja laitumia olikin tuolloin huomattavasti enemmän kuin peltoja. Vuonna 1880 peltoja oli 810 000 hehtaaria, mutta pelkästään niittyjä oli yli kaksinkertainen määrä.
Perinneympäristöjen väheneminen maatalouden muutoksen myötä
Aina 1950-60-luvulle asti harjoitettiin perinneympäristöjä ylläpitäviä maankäyttötapoja, kuten luonnonniittyjen hoitoa.
Tämän jälkeen tehostuneen maatalouden myötä perinneympäristömme ovat dramaattisesti vähentyneet.
Lue hankkeesta Puustoisten perinneympäristöjen hoito luonnonlaiduntamisella
