Valaat

Valaat ovat merten uhanalaisia nisäkkäitä. Niitä uhkaavat esimerkiksi valaanpyynti, maailman merten saastuminen sekä kalastuksen sivusaaliiksi joutuminen.

©Brian J. Skerry / National Geographic Stock / WWF

WWF suojelee valaita

WWF toimii tarmokkaasti valaiden suojelemiseksi, esim.:

  • suojelee valaiden elinympäristöä monipuolisesti
  • on mukana suunnittelemassa uusia mertensuojelu- ja valaiden rauhoitusalueita
  • kampanjoi valaanpyynnin lopettamisen puolesta: valaanpyyntiä koskevien säädöksien valvontaa on tiukennettava ja valaiden ryöstöpyynti tieteellisiin tarkoitusperiin vedoten sekä valaanpyyntitukialusten käyttö ulkomerellä on lopetettava
  • kehittää kestävää valasmatkailua taloudellisesti kannattavaksi vaihtoehdoksi valaanpyynnille ja
  • seuraa ja vaikuttaa Kansainvälisen valaanpyyntikomission (IWC):n toimintaan.

Lue kansainvälisen WWF:n verkkosivuilta englanniksi lisää WWF:n suojelutyöstä valaiden hyväksi.

Uhanalaisuus

Äärimmäisen uhanalaisia valaslajeja ovat:

  • kiinanjokidelfiini eli baiji (Lipotes vexillifer)
  • bajanpyöriäinen eli vaquita (Phocoena sinus)
  • sinivalas (Balaenoptera musculus) (Antarktisen populaatio) ja
  • harmaavalas (Eschrichtius robustus) (Luoteisen Tyynenmeren populaatio)

Erittäin uhanalaisiksi luokitellaan seitsemän lajia:

  • pohjanmustavalas (Eubalaena glacialis)
  • uuden-seelannindelfiini (Cephalorhynchus hectori)
  • seitivalas (Balaenoptera borealis)
  • sinivalas
  • sillivalas (Balaenoptera physalus)
  • Tyynenmeren mustavalas (Eubalaena japonica) sekä
  • induksendelfiini (Platanista gangetica minor) ja gangesindelfiini (P. g. gangetica), jotka luetaan nykyään saman lajin alalajeiksi.

Levinneisyys

Valaita tavataan kaikissa maapallon merissä, niin rannikkoalueilla kuin avomerelläkin. Eräillä lajeilla, kuten lahti- ja ryhävalailla, on hyvin laaja levinneisyys. Useimpien lajien elinpiiri on rajoittunut tietylle alueelle. Eräät delfiinilajit esiintyvät vain tietyissä jokisysteemeissä.

Ainoa Suomen vesillä säännöllisesti esiintyvä valaslaji on pyöriäinen.

Valaiden alalahkot

Valaiden lahkoon (Cetacea) kuuluu noin 80 varsinaisiin valaisiin, delfiineihin ja pyöriäisiin lukeutuvaa lajia. Valaat jaetaan kahteen ryhmään, hetulavalaisiin ja hammasvalaisiin.

Hetulavalaat (Mysticeti)

Hetulavalaat, eli valaanluuvalaat, ovat saaneet nimensä suulakensa kampamaisista hetuloista. Hetulat ovat ihmisen kynsien kaltaista sarveisainetta. Hetuloidensa avulla valas siivilöi planktonia ja pikkukaloja. Hetuloiden koko ja muoto vaihtelevat lajista ja ravinnonkäytöstä riippuen.

Hetulavalaiden kallo on symmetrinen. Niiltä puuttuu linssinmuotoinen vahamuodostuma, jota hammasvalaat käyttävät kaikuluotaukseen. Hetulavalailla on kaksi sierainaukkoa.

Hetulavalaat vaeltavat vuodenaikojen mukaan. Kesän ne viettävät ruokaillen napaseutujen kylmissä vesissä ja talvet tropiikin lauhkeissa vesissä, missä ne lisääntyvät. Hetulavalaat elävät usein pienissä ryhmissä, vaikka saattavatkin kokoontua laumaksi hyvän ruoka-apajan löydettyään.

Hetulavalaisiin kuuluvat heimot ovat uurteis-, silo-, kääpiö- ja harmaavalaat. Suuret valaat ovat pääasiassa hetulavalaita. Esimerkiksi sinivalas voi kasvaa 30-metriseksi. Niin sanottuja suuria valaita on 13 lajia:

  • grönlanninvalas
  • mustavalaat (3 lajia)
  • sinivalas
  • sillivalas
  • seitivalas
  • ryhävalas
  • lahtivalaat (2 lajia)
  • tropiikkivalas
  • harmaavalas ja
  • kaskelotti (ainoa hammasvalas, ks. lisätietoa hammasvalaista alla).

Hammasvalaat (Odontoceti)

Hammasvalaisiin kuuluvat:

  • delfiinit
  • jokidelfiinit
  • nokkavalaat
  • valkovalaat
  • kaskelotit ja
  • pyöriäiset.

Hammasvalaiden nimitys polveutuu osittain ruokailutottumuksista. Kalmaria ravinnokseen käyttävillä hammasvalailla ei ole kuin muutama hammas, kun taas monipuolisempaa ravintoa käyttävillä lajeilla – varsinkin kalansyöjillä – on pitkähkö nokka ja näyttävä hammasrivistö. Hammasvalailla on useita samanlaisia kartionmuotoisia hampaita, epäsymmetrinen kallo ja vain yksi sierainaukko.

Hammasvalaiden koko vaihtelee paljon. Esimerkiksi kaskelottiuros on 18 m pitkä, kun taas pienimmät delfiinit ja pyöriäiset jäävät alle kahden metrin pituisiksi.

Hammasvalaiden elintavat vaihtelevat suuresti. Jotkut vaeltavat pitkiäkin matkoja kesäisiltä ruokailualueilta talvehtimisalueille. Toiset taas saattavat elää parinkymmenen kilometrin säteellä koko ikänsä.

Hammasvalaiden sosiaalinen elämä vaihtelee myös lajista riippuen. Jotkut elävät pienissä ryhmissä tai yksin, toiset taas useiden satojen valaiden muodostelmissa.

Ominaispiirteet ja elintavat

Valaan ruumis on virtaviivainen. Takaraajat puuttuvat ja eturaajat ovat muuttuneet eviksi.

Valaiden sieraimet ovat muuntuneet tavallisesti päälaella sijaitseviksi puhallusaukoiksi. Niiden avulla hengittäminen käy sujuvasti uidessa. Valaat kykenevät säilyttämään ruumiinlämpönsä tasaisena ympäristössä, jossa lämmön haihtuminen on suurta.

Suurimmalla osalla valaista näkökyky on heikko mutta kuulo hyvä. Suurin osa valaslajeista viestii erilaisten äännähdysten avulla. Ryhävalaat ovat tunnettuja kauniista lauluistaan. Pullonokkadelfiinit viheltävät ja naksuttelevat. Miekkavalailla on tunnusomainen kutsuhuuto.

Useimmat hammasvalaat kykenevät kaikuluotaamaan pienten, korkeataajuisten naputusten avulla. Ne tekevät näin saadakseen tietoa ympäristöstään, löytääkseen saaliinsa ja toisinaan tainnuttaakseen sen.

Uhkat

Valaanpyynti

Aina viime aikoihin saakka valaita on uhannut valaanpyynti.

Kaupallinen valaanpyynti kiellettiin maailmanlaajuisesti jo vuonna 1986, mutta laiton valaanpyynti jatkuu vielä nykypäivänäkin mm. Norjassa. Lisäksi Japani ja Islanti pyytävät valaita tieteellisen tutkimuksen nimissä.

Uskomusta, jonka mukaan valaat kamppailevat keskenään ravinnosta ja elintilasta, on käytetty oikeutuksena laajoihin valaanteurastusoperaatioihin. Joidenkin tutkijoiden mielestä valaiden ja muiden merenelävien teurastus on olennainen osa ekosysteemin hoitoa. Vaikka tätä väitettä pidetään perustelemattomana merien ekosysteemien monimutkaisuuden takia, sitä on käytetty oikeutuksena lahtivalaan kaupallisen pyynnin uudelleen aloittamiselle.

Kalastus ja sivusaaliiksi joutuminen

Menehtyminen kalastuksessa käytettyihin keinokuituverkkoihin on muodostunut yhdeksi suurimmista uhkatekijöistä valaille. Edes tekniset apuvälineet, kuten varoituslaitteiden kiinnittäminen verkkoihin tai erilaisten verkkotyyppien käyttö, eivät näyttäisi tuovan apua sivusaalisongelmaan. Sen sijaan verkkokalastuksen kieltäminen kriittisillä alueilla on auttanut.

Huoli laajoilla vesialueilla 1980-luvulla yleistyneestä ajoverkkokalastuksesta sai YK:n yleiskokouksen vuonna 1992 kieltämään laajojen ajoverkkojen käytön määrittelemättömäksi ajaksi muilla kuin varsinaisilla kaupalliseen kalastukseen määritellyillä kalastusalueilla tai 200 mailin säteellä rannikosta.

Valaita jää kiinni myös hylättyihin verkkoihin, ns. kummitusverkkoihin. Ne saattavat vaarantaa meren elämää useita vuosia.

Elinympäristön pilaantuminen ja merten käyttö

Varsinkin rannikoilla, joissa ja jokisuissa eläviä valaita uhkaa elinympäristön pilaantuminen ja kelvollisen elinympäristön häviäminen. Esimerkiksi induksendelfiinikannat ovat pirstoutuneet patojen rakentamisen seurauksena.

Valaita uhkaavat myös törmäykset laivojen kanssa, öljy- ja kaasuporaukset ruokailualueilla sekä ilmastonmuutoksen ja ympäristön pilaantumisen vaikutukset.

Ympäristömyrkyt

Valaisiin kertyy ympäristömyrkkyjä ravinnon kautta. Kemikaalien ja valaiden terveyden välinen syy–seuraussuhde on nykyisin todistettu. Saasteiden on havaittu altistavan valaita sairauksille ja vaikuttavan valaiden lisääntymiskykyyn. PCB-yhdisteet ovat erityinen huolenaihe.

Norjan arktisten alueiden tutkimuslaitoksen (NPI) vuonna 2005 toteuttaman tutkimuksen mukaan miekkavalaiden elimistössä on eniten kemikaaleja arktisten alueiden nisäkkäistä. Koska miekkavalaat ovat pitkäikäisiä ja monet kemikaalit kertyvät niiden rasvakudokseen, ne ovat erittäin haavoittuvia kemikaalien vaikutuksille. Miekkavalaat käyttävät rasvakudostaan hyödykseen talviunien ja imetyksen aikana. Kemikaalit rikastuvat niiden veressä, sisäelimissä ja jäljellä olevassa rasvakudoksessa. Valaanpoikaset joutuvat imetyksen kautta alttiiksi kemikaaleille kehitysvaiheeltaan herkässä iässä.

Tiesitkö, että…

  • Valaanpoikaset syntyvät yleensä pyrstö edellä.
  • Sinivalas on maapallon suurin eläin.
  • Sinivalas voi puhaltaa jopa 12 m korkean vesisuihkun hengitysaukostaan.
  • Kaskelotit voivat sukeltaa jopa 2 km syvyyteen.
  • Kaskelotilla on maailman painavimmat aivot (9,2 kg).
  • Miekkavalaan evä voi olla jopa 1,8 m korkea.
  • Ryhävalasuroksen laulu on koko eläinkunnan pisin ja monimutkaisin.
  • Grönlanninvalaan hetulat ovat 4,5 m pitkät.
  • Valaiden fossiileja on löytynyt mm. Saharan autiomaasta.

Perusta oma synttärikeräys!

Valitse kohde ja osoita merkkipäivän huomionosoitukset luonnon hyväksi.

Lue lisää

Antamalla rikastuu!

©WWF

Ihminen, joka näkee luonnon rikkauden, ei ole koskaan köyhä. Tue työtämme.

Tee kertalahjoitus