Jo­ki­hel­mi­sim­puk­ka

Margaritifera margaritifera
Suomessa erittäin uhanalainen laji

Jokihelmisimpukka eli raakku on äärimmäisen pitkäikäinen nilviäinen – se voi elää  yli 200-vuotiaaksi. Virtaavissa vesissä elävää raakkua tavattiin aiemmin lähes koko maassamme. Nykyisin se on Suomessa erittäin uhanalainen. Työskentelemme raakun ja sen isäntälajien suojelemiseksi.

Tietoa lajista

Tiesitkö, että...

Jokihelmisimpukka on rauhoitettu luonnonsuojelulailla ensimmäisenä selkärangattomana vuonna 1955.

Jokihelmisimpukka on tummanruskea, lähes musta nilviäinen. Se viihtyy etenkin Lapin joissa, ja Etelä-Suomessa ainoa lisääntymiskykyinen kanta on Tampereen tienoilla virtaavassa joessa. Lajia esiintyy kuitenkin paikoin myös Länsi-Suomessa. Jokihelmisimpukkaa tunnetaan tällä hetkellä noin 120 joessa, mutta elinvoimaisten populaatioiden määrä on vain muutamia. Vielä 1900-luvun alussa Suomesta tunnettiin yli 200 jokea, jossa raakku pystyi elämään. Kaikista raakkuesiintymistä ei ole vieläkään tarkkaa tietoa, ja 2000-luvulla onkin löydetty kymmeniä uusia raakkujokia.

Opi lisää raakusta alla olevasta kuvagalleriasta.

Jokihelmisimpukan elinympäristövaatimukset ovat poikkeuksellisen tiukat sen toukka- ja nuoruusvaiheessa. Se tarvitsee muun muassa neutraalia ja hapekasta vettä sekä suotuisia virtausolosuhteita. Lisäksi joen pohjan on oltava ekologisesti vanhaa, mutta luontaisesti uusiutuvaa. Se tarvitsee myös taimen- tai lohikantaa toukkiensa väli-isännäksi.

Muutamien raakkujokien raakkuja on viety kuntoukseen Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalle. Kahden vuoden kuntouksen ja tutkimustyön jälkeen raakut on onnistuttu saamaan kutemaan altaissa. Raakkujen toukista kasvatetaan poikasia, ja kahden-kolmen vuoden jälkeen ne saavuttavat sellaisen koon, että ne pärjäävät nykyjokiemme liettyneellä pohjalla. Raakkujen menestyminen luonnossa täytyy varmistaa tekemällä ja ylläpitämällä poikasille sopivia soralaikkuja tai etsimällä hyvälaatuisia poikashabitaatteja.

Uhat

Jokihelmisimpukkaa uhkaavat nykyisin:

  • elinympäristön tuhoutuminen rakentamisen, vaellusesteiden, veden kuormituksen, metsä- ja suo-ojituksen ja happosateiden seurauksena.
  • veden laatuun ja määrään vaikuttavat valuma-alueiden muutokset
  • ympäristömyrkyt
  • torjunta-aineet
  • ilmansaasteet
  • öljyvahingot
  • vesien likaantuminen ja rehevöityminen sekä
  • isäntäkalakantojen (lohen ja taimenen) tilan heikkeneminen

Mitä WWF tekee?

Suojelemme jokihelmisimpukkaa monipuolisin keinoin:

  • Lisäämme tietoa

    Kerromme jokihelmisimpukan ahdingosta ja keinoista, joilla sitä voidaan auttaa.

  • Suojelemme ja kunnostamme virtavesiä

    Vedenlaadun paraneminen auttaa myös raakkua. Lue lisää virtavesityöstämme.

  • Edistämme sen isäntälajien suojelua

    Suojelemme raakkua vaikuttamalla sen isäntälajien eli lohen ja taimenen suojeluun. Samalla pyrimme raakun kantojen tilan parantamiseen.

  • Vaikutamme lainsäädäntöön

    Vaikutamme muun muassa lohi- ja meritaimen- sekä kalatiestrategian toimeenpanoon, jotka edesauttavat myös raakkukantojen tilaa.

Mitä sinä voit tehdä?

Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje

WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.

Tilaa uutiskirje

Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje

WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.