Itämeren upeat lajit ja maisemat tarvitsevat lisää suojelua – tässä 12 suojelun arvoista aluetta
Suomen rannikolla on useita ainutlaatuisia vedenalaisia alueita, joiden suojelu on puutteellista tai sitä ei ole lainkaan. Esittelemme rannikoltamme 12 upeaa ja monimuotoista merenalaiskohdetta ja niissä esiintyviä lajeja, joita tavoittelemme suojelun piiriin.
Valitsemamme alueet ovat erityisen tärkeitä eri lajeille ja luontotyypeille. Tästä kertoo sekin, että kohteet kuuluvat Suomen ekologisesti merkittäviin vedenalaisiin meriluontoalueisiin. Silti niiden suojelu on hälyttävän vähäistä.
Suomen merellinen suojelualueverkosto suojelee tällä hetkellä vain noin neljäsosaa monimuotoisimmista ja arvokkaimmista merialueista. Tätä lukua on nostettava!
Tutustu kohteisiin ja niissä eläviin kasvi- ja eläinlajeihin alla olevassa kuvagalleriassa:
Salpausselkä, Saaristomeri
Kuvassa on rakkohaurua. Rakkohaurun seassa kuhisee elämää, sillä se antaa suojaa kaloille ja muille Itämeren asukkaille. Rakkohauru viihtyy kovilla pohjilla melkein koko Suomen rannikolla, myös Saaristomerellä sijaitsevalla Salpausselällä. Suuri osa Salpausselän alueesta kuuluu Natura2000-verkostoon, mutta suojelualuetta tulisi laajentaa ja alueen hoitoa tehostaa.
Högsåra, Saaristomeri
Kilkki on syvillä pohjilla viihtyvä saalistaja ja raadonsyöjä. Kilkin seurana pohjilla elää muitakin erilaisia selkärangattomia, kuten simpukoita, katkoja ja matoja.
Suuri osa Itämeren syvistä pohjista kärsii hapettomuudesta. Högsåran alueelta Saaristomereltä löytyy kuitenkin kilkkien asuinalueiksi sopivia hapekkaita liejupohjia. Tästä alueesta vain prosentti on suojeltua.
Seitlaxfjärden, Uusimaa
Kuvassa esiintyvää kiehkuraärviää kasvaa muun muassa Itä-Uudellamaalla sijaitsevan Seitlaxin kapeassa merenlahdessa. Alueelta löytyy myös uhanalaisia ja harvinaisia näkinpartaislajeja.
Seitlaxfjärden on arvioitu arvokkaaksi alueeksi erityisesti runsaiden näkinpartaisesiintymien vuoksi. Siitä huolimatta alue sijaitsee kokonaan merellisen suojelualueverkoston ulkopuolella.
Kökar, Ahvenanmaa
Meriajokas (kuvassa) on ainoa valtameristä kotoisin oleva vedenalainen putkilokasvimme ja yksi Itämeren avainlajeista.
Meriajokasniityt tuottavat runsaasti happea ja sitovat enemmän hiilidioksidia kuin samankokoinen metsä. Meriajokasniityt on luokiteltu vaarantuneeksi luontotyypiksi.
Ahvenanmaalla sijaitsevan Kökarin harjumuodostuman hiekka- ja sorapohjat ovat meriajokkaalle arvokkaita. Alueesta vain muutama prosentti on suojeltua.
Tornion- ja Kemijoen suistot, Perämeri
Tiesitkö, että sammalia kasvaa myös vedenpinnan alla? Erityisesti Perämeren alueella, jossa rakkohauru ei pärjää, vesisammalia kasvaa kovilla pinnoilla.
Kuvassa on tursonsammal, jota esiintyy esimerkiksi Tornion- ja Kemijoen suistojen riutoilla. Jokien suistoalueet ovat vesikasvillisuudeltaan monimuotoisia, ja ne ovat tärkeitä kalojen lisääntymisalueita.
Tornion- ja Kemijoen suistoalueista vain muutama prosentti on suojeltuja.
Krogars, Uusimaa
Krogarsin alueella kasvaa sekä kuvassa näkyvää ahvenvitaa että muita putkilokasveja kuten ärviöitä. Putkilokasvit tarjoavat meren asukkaille ravintoa ja suojaa.
Krogars on alueena ainutlaatuinen, koska se on ainoa Suomenlahdella sijaitseva merikutuisen siian lisääntymisalue. Alue on tällä hetkellä vailla suojelua.
Revöfjärden, Pohjanmaa
Flada on merenlahti, joka on maankohoamisen vuoksi menettämässä yhteytensä mereen. Fladat ovat tärkeitä kalojen lisääntymisalueita, sillä niissä on runsaasti kasvillisuutta ja lämmintä vettä.
Erityisesti hauki ja ahven viihtyvät fladoilla, kuten kuvassa näkyvä ahven näkinpartaisten suojassa.
Revöfjärden Pohjanmaalla on Itämeren suurin flada. Suurin osa Revöfjärdenin fladan vesialueesta jää suojelualueiden ulkopuolelle.
Kokemäenjoen suisto, Satakunta
Jokisuistot ovat alueita, joissa joki ja meri kohtaavat ja muodostavat jatkuvasti muuttuvia, monimuotoisia elinympäristöjä.
Kokemäenjoen suistoalue Satakunnassa on erityisen arvokas alue kaloille, sillä alueella lisääntyvät sekä siika (kuvassa), ahven, kuha että silakka. Jokisuisto on tärkeä myös simpukoille, kuten vaarantuneeksi luokitellulle vuollejokisimpukalle.
Suurin osa Kokemäenjoen suistoalueesta on suojelua vailla.
Majasaari-Nuokkojen saariryhmä, Kymenlaakso
Kymenlaakson välisaaristossa sijaitsevien Majasaari-Nuokkojen saarten vedenalaisilla alueilla kasvaa runsaasti erilaisia leviä, kuten kuvassa näkyvää punanäkinpartaa ja putkilokasveja.
Eri näkinpartaislajeja on Suomessa 21, ja joidenkin lajien tunnistaminen ja erottaminen toisistaan on hyvin vaikeaa.
Majasaari-Nuokkojen saarten alue on suosittua virkistysaluetta, jolta löytyy muun muassa rakentamatonta rantaa. Alueesta alle prosentti on suojeltua.
Väderskär, Ahvenanmaa
Sinisimpukka (kuvassa) on yksi Itämeren avainlajeista. Se viihtyy parhaiten koville pinnoille kiinnittyneenä, jolloin se voi muodostaa tiheitä ja laajoja yhteisöjä. Sinisimpukka siivilöi ravintonsa vedestä ja toimii näin ikään kuin vedenalaisena vedenpuhdistamona.
Suomen lounaisrannikolla sijaitsevat maamme laajimmat sinisimpukkayhteisöt, sillä siellä on riittävän suolapitoista vettä. Esimerkiksi Ahvenanmaan Väderskärin alueella sinisimpukalle on hyvät olosuhteet.
Väderskärin alue on tällä hetkellä vailla suojelua.
Summanlahti, Kymenlaakso
Kuvassa näkyvä meritaimen on erittäin uhanalaiseksi luokiteltu kala, joka lisääntyy esimerkiksi Summanlahteen laskevassa Summanjoessa Kymenlaaksossa.
Ruovikkoinen ja kaislikkoinen Summanlahti on keskisyvyydeltään vain metrin. Matala, kasvillisuuden valtaama lahti kuhisee kaloja: taimenen lisäksi siellä lisääntyvät muun muassa ahven ja kuha. Summanlahti on vailla suojelua.
Lestijoki, Keski-Pohjanmaa
Jokisuistot ovat kaloille, kuten kuvassa näkyville hauen- ja särjenpoikasille, tärkeitä alueita. Jokisuistojen kasvillisuuden seassa voi saalistaa tai joutua toisen suupalaksi.
Jokisuistot ovat tärkeitä paitsi vedenalaiselle luonnolle myös rantakasvillisuudelle ja linnuille pesimä- ja muuttoaikoina.
Lestijokisuun alue Keski-Pohjanmaalla on esimerkki jokisuistoalueesta, joka on rehevöitymisestään huolimatta arvokas ja monimuotoinen. Alueesta vain muutama prosentti on suojeltua.
Porkkala, Uusimaa
Punalevät, kuten kuvassa oleva haarukkalevä, tuovat nimensä mukaisesti merenpohjaan punertavaa väriä.
Punalevät hyödyntävät syvälle veteen tunkeutuvaa sinistä valoa ja voivat siksi elää syvemmissä vesissä kuin viher- ja ruskolevät.
Punalevät viihtyvät riittävän suolapitoisissa vesissä, kuten Porkkalan alueella läntisellä Uudellamaalla.
Porkkalan alueesta noin puolet kuuluu Natura-alueeseen. Porkkalan kansallispuiston perustaminen olisi tärkeää alueen suojelun tehostamiseksi!
Nykyisin Suomen meripinta-alasta noin 11 prosenttia on suojelun piirissä. WWF:n tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä 30 prosenttia Itämeren, kuten myös muiden merten, pinta-alasta kuuluisi tehokkaaseen suojelualueverkostoon. Suojelualueesta kolmanneksen tulisi olla tiukan suojelun aluetta, jota saisi käyttää ainoastaan tieteellisen tutkimuksen vertailualueena.
Auta Itämeri-kummina
Itämeri on yksi maailman herkimmistä ja saastuneimmista meristä. Suojelemme Itämerta ja sen lajeja pitkäjänteisesti sisävesistämme saakka. Sinun tuellasi se on mahdollista.
Auta Itämeri-kummina
Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje
WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.