Runsaat talvisateet tietävät Itämeren lisääntyvää rehevöitymistä tulevaisuudessa – ratkaisu piilee ojituksen korjaamisessa luonnonmukaisemmaksi
Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen ovat avainasemassa tulvista aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi.
Päiväkausia kestäneet sateet ovat viime aikoina pyyhkineet erityisesti Etelä- ja Länsi-Suomea ja sulattaneet suuria määriä ennen joulua sataneita lumimassoja. Tämä on aiheuttanut voimakasta tulvimista niin ojissa, joissa kuin järvissäkin. Esimerkiksi Siuntionjoen pinta nousi Ympäristökeskuksen mukaan 18 cm korkeammalle kuin kertaakaan koko vuonna 1976 alkaneella havaintojaksolla. Myös Ypäjän Loimijoella vedenpinta nousi ennätyslukemiin, ja vesi tulvi niin teille kuin pelloille. Inkoon Ingarskilanjoen tulviminen ympäröiville pelloille on peittänyt alleen myös teitä, aiheuttaen liikkumisvaikeuksia alueella asuville.
Näin voimakkaat sadejaksot ja tulvat tietävät luonnolle ongelmia, sillä sateet ja sulanut lumi huuhtovat vesistöihin mukanaan myös suuria määriä ravinteita ja kiintoainetta. Ne aiheuttavat niin sisävesien kuin Itämerenkin rehevöitymistä ja ovat merkittävä syy vesistöjen tilan huononemiseen.
”Sateiden ja tulvien mukana veteen päätyy typpeä ja fosforia, jotka rehevöittävät vesistöjä, sekä kiintoainesta, joka aikaansaa vesistöjen pohjien liettymistä. Rehevöitymisestä hyötyvät erityisesti kukintoja aiheuttavat sinilevät ja muuta vesikasvillisuutta tukahduttavat rihmalevät, joista kärsivät jo nyt niin Itämeri kuin moni sisävesistökin”, kuvailee Jenny Jyrkänkallio-Mikkola, WWF Suomen sisävesivastaava.
Tammikuussa 2023 sateiden vesistöihin huuhtomat ravinnemäärät ovat olleet hurjia. Esimerkiksi Vantaanjoki kuljetti 16.1.2023 4–5 tonnia fosforia vuorokaudessa, joka on noin 10 % keskimääräisestä vuosikuormasta. Varsinais-Suomessa taas Paimionjoki, Aurajoki ja Laajoki kuljettivat 16.1.2023 yli 11 tonnia fosforia Itämereen. Vertailun vuoksi: Helsingin Viikin jätevedenpuhdistamolla fosforin vuosikuorma vuonna 2021 oli 18 tonnia. Jätevedenpuhdistamo käsittelee noin miljoonan asukkaan jätevedet.
Katso alla olevalta videolta, kuinka Ingarskilanjoen tulvat peittävät alleen ympäröivät peltoalueet:
Luonnonmukaisesta vesienhallinnasta apua tulvien hillitsemiseen
Suomea on ojitettu sotien jälkeen reippaalla kädellä, mikä on johtanut siihen, että vedet ja niiden mukana kulkeutuva maa-aines valuvat pelloilta, metsistä ja asuinalueilta liiankin tehokkaasti jokiin ja niiden kautta Itämereen.
”Liian tehokas ojitus on ongelmallista, sillä vesi siirtyy ojastoa pitkin liian nopeasti alavirtaan. Tämä johtaa alavirrassa olevien alavien alueiden tulvimiseen. Erityisesti peltoalueiden tulviminen aiheuttaa rehevöitymistä. Kaikilla on oikeus kuivattaa omia alueitaan, mutta veden virtauksen hidastaminen on yhtä lailla koko valuma-alueen vastuu”, sanoo Viivi Kaasonen, WWF:n suojeluasiantuntija.
Yksi ratkaisu tulvien aiheuttamaan vesistökuormitukseen on tehokkaampi vesienhallinta. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi ojien ja muiden uomien muokkaamista luonnonmukaisemmiksi, jolloin ne pidättävät vettä paremmin ja hidastavat sen virtaamisnopeutta. Tärkeää on myös hillitä pelloilta veteen valuvia ravinteita, minkä vuoksi talviaikainen kasvipeite on merkittävä vesiensuojelukeino. Pelloille voi istuttaa esimerkiksi talviruista. Kevytkin kasvipeite ehkäisee maa-ainesten ja ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin tehokkaasti.
WWF suojelee vesistöjä liialliselta kuormitukselta rakentamalla yhdessä maanomistajien kanssa erilaisia vesienhallintaratkaisuja Länsi-Uudellamaalla.
VALUTA-hankkeessa vähennetään sisävesien kuormitusta rakentamalla peltojen yhteyteen esimerkiksi tulvimista hillitseviä kaksitasouomia ja uomien pohjakynnyksiä, jotka vähentävät veden virtausnopeutta ja näin myös maa-aineksen huuhtoutumista runsaiden sateiden aikana.
RANKKU-hankkeessa puolestaan parannetaan Itämeren rannikkovesien laatua esimerkiksi rakentamalla valumavesiä puhdistavia kosteikoita, jotka pidättävät vettä ja imevät itseensä ravinteita.
Metsälähde-hankkeessa taas etsitään ratkaisuja metsätalousalueiden vesistökuormituksen vähentämiseen. Näitä ovat esimerkiksi suojavyöhykkeiksi kutsutut maa- ja metsätalousmaiden sekä vesistöjen väliin jätettävät käsittelemättömät alueet, jotka sitovat pelloilta ja metsistä valuvia ravinteita ja kiintoainesta. Tehokkaita vesiensuojelukeinoja ovat myös puita säilyttävät metsänhoitomenetelmät kuten poimintahakkuut ja pienaukkohakkuut. Kun puita jätetään riittävästi, ne auttavat haihduttamaan vettä.
(Juttu jatkuu kuvien jälkeen)
Siuntionjoki tulvi läheisille pelloille tammikuussa 2023.
Tulvat lähestyivät myös tietä.
Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja sopeutumistoimet ehkäisevät tulvista aiheutuvia haittoja
WWF:n sisävesiasiantuntija Jenny Jyrkänkallio-Mikkolan mielestä keskeisin huoli eivät ole yksittäiset runsaat tulvat vaan se, että ne ovat yleistymässä. Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä kuten rankkasateita ja merkkejä tästä on jo nähtävissä. Vasta kolme vuotta sitten vuonna 2020 runsaat talvisateet aiheuttivat tulvimista ja voimakasta ravinne- ja kiintoaineiden huuhtoutumista Itämereen.
”Ilmastonmuutoksen myötä erityisesti talviaikaiset sateet tulevat lisääntymään. Jotta pystymme sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin, on alueellisesti toimivien vesienhallintaratkaisujen löytäminen ja niiden määrän merkittävä lisääminen tärkeämpää kuin koskaan”, toteaa Jenny Jyrkänkallio-Mikkola.
Talvi 2019–20 oli Suomessa paitsi mittaushistorian lämpimin myös poikkeuksellisen sateinen. Etelä-Suomessa jokien virtaamat nousivat tulvakorkeuksiin useaan kertaan joulu–helmikuussa. Kolmen kuukauden fosforikuorma Saaristomereen oli lähes yhtä suuri kuin koko ennätysvuoden 2008 aikainen kuorma.
Auta Itämeri-kummina
Itämeri on yksi maailman herkimmistä ja saastuneimmista meristä. Suojelemme Itämerta ja sen lajeja pitkäjänteisesti sisävesistämme saakka. Sinun tuellasi se on mahdollista.