Sananjalan kepittämistä ja kitkemistä, harvennustyötä ja niittoa — Vehmaanniemen upeaa perinnemaisemaa kunnostetaan talkoovoimin
WWF:n omistama Vehmaanniemen alue Sastamalassa sulkee sisälleen arvokkaita perinnemaisemia, joiden kunnossapito vaatii aktiivista hoitoa. WWF:n vapaaehtoiset ehostivat viime viikonloppuna alueen niittyjä ja hakamaita, jotta pienen luontoparatiisin lajit pääsevät kukoistamaan jatkossakin.
Perinteistä riukuaitaa seurailevan hiekkapolun varsi sykähdyttää alkukesän väreillään. Kuljeskelemme polulla kukkaloistoa ihastellen vain reilut parikymmentä metriä, kun kirkkaana soiva vihellyssarja pysäyttää askeleemme. Harmaapäätikkapoikue on aloittanut lentoharjoituksensa vieressä kohoavien haapojen suojissa.
Sastamalan Vehmaanniemellä on käynnissä yksi WWF:n kesän aikana järjestämistä talkooleireistä. Valtakunnallisestikin arvokas, Natura 2000-verkkoon kuuluva perinnemaisemakohde on nähnyt vuosien varrella monia olomuotoja. Useat rautakautiset hautaröykkiöt kertovat kauan sitten alueelta kadonneesta asutuksesta, ja vuoteen 1953 asti seitsemänhehtaarisen Vehmaanniemen tiedetään toimineen laidunalueena hevosille ja lehmille. Laidunnuksen loputtua alue pääsi pusikoitumaan ja metsittymään pahasti, kunnes se siirtyi lahjoituksen myötä WWF:n omistukseen vuonna 1977.
Toisin kuin esimerkiksi luonnontilaiset metsät, vaativat perinneympäristöt säännöllistä hoitoa – joko eläinten laidunnusta tai niittoa – pysyäkseen loistossaan. Etenkin umpeenkasvu uhkaa lajirikkaita perinneympäristöjä, jotka tarjoavat kodin monille uhanalaisille kasveille sekä hyönteisille. WWF:n toimesta aluetta on ennallistettu säännöllisesti talkoovoimin 1980-luvulta asti ja kivisinä kumpuilevat hakamaat, vehmaat niityt ja kesäkuun kukkaloistossa edukseen erottuvat kalliokedot ovat saaneet uuden elämän. Niemen ympäri kiertää reilun kilometrin pituinen luontopolku, jolla riittää tutkittavaa pidemmäksikin toviksi talkoilun lomassa.
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Mäkitervakko ja keto-orvokki ovat tyypillisiä kalliokedon kasvilajeja.
Satojen lajien koti
Harmaapäätikkojen konsertin ja kukkameren jatkeena riukuaidan takaa aukeaa kesäinen niittymaisema. Sitä reunustavat pilvetöntä taivasta kohti kohoavat männyt ja lehtipuut, joiden takana maisema laskeutuu jyrkästi sinisenä hohkaavaan järveen. Aivan rannan tuntumassa, puiden varjoissa lepäilee pieni lammaslauma. Ne eivät ole alueella ainoastaan kesäloman vietossa, vaan tärkeissä työtehtävissä perinneympäristöjen raivaajina. WWF:n suojeluasiantuntija Eeva-Liisa Korpela kertoo, että laidunnuksen etuja ovat niin umpeenkasvun ehkäisy kuin maaperän ravinteikkuuden vähentyminen.
Korpela poimii niittypolun vierestä violettina kukkivan kasvin ja nostaa sen talkoolaisten nähtäville.
”Aitovirnaa. Tuo purppurainen on mäkitervakko ja sen juurella kukkii keto-orvokkeja”, kertoo Korpela ja osoittaa auringossa kylpevän kalliokedon suuntaan.
Vehmaanniemeltä löytyy runsaasti keto- ja niittykasvilajeja, ja lisäksi alueelta on laskettu satoja muurahaispesiä. Muurahaisten runsaus ei jää huomaamatta. Ärhäkkäästi polkujaan puolustavat kekomuurahaiset saavat meidät pistämään jalkaa reippaammin toisen eteen. Korpela viittaa metsän reunalta vaivihkaa niityn puolelle levittäytyvään saniaiskasvustoon. Sananjalka on yksi syypää siihen, miksi alueella tarvitaan talkoovoimaa.
”Niittyleinikin ja tuoreen nokkosen tapaan lampaat jättävät sananjalan yleensä syömättä. Se levittäytyy tehokkaasti metsiköistä niityille varjostaen ja vieden elintilaa alueen muilta tärkeiltä lajeilta sekä levittäen ympärilleen hapanta kariketta”, sanoo Korpela.
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Töiden lomassa talkooporukka tutustuu Vehmaanniemen runsaaseen lajistoon WWF:n suojeluasiantuntija Eeva-Liisa Korpelan opastuksella.
WWF:n 18-päinen talkooporukka kitkee viikonlopun aikana sananjalkaa sekä ”kepittämällä” että repimällä sitä paikoin maasta juurineen. Kepittäminen on nopeampi ja toimivaksi todettu torjuntamuoto. Siinä sananjalkaa lyödään kepillä napakasti lehtiruotiin, jolloin kasvi murtuu ja sen kasvuvoima hiipuu. Lisäksi alueella tehdään tarvittavia harvennustöitä ja avustetaan lampaiden kesätyöurakkaa niittämällä niityiltä varjostavaa kasvustoa pois.
Pieni kurkistus suomalaiseen perinnemaisemaan alkaa olla lopuillaan. Vuosien aikana tehdyn sinnikkään talkootyön tulokset näkyvät Vehmaanniemen maisemassa. Suurin osa 50-luvun jälkeen pusikoituneista niittyalueista on onnistuttu avaamaan alkuperäiseen kukoistukseensa, mutta perinneympäristön säilyttäminen vaatii aktiivista ennallistamista tulevaisuudessakin.
Kepitys on tehokas keino torjua sananjalkaa.
Vehmaanniemen talkoot olivat osa WWF:n perinnemaisemahelmet hanketta, joka saa rahoitusta valtion Helmi-elinympäristöohjelman kautta. Kunta- ja Järjestö-Helmi -avustuksella toteutettavassa hankkeessa kunnostetaan myös Helsingin Uutelan perinnemaisemaa ja Vantaan Vehkalanmäen uuselinympäristöä vuosina 2023-2024.
Kiinnostaako sinua WWF:n vapaaehtoistoiminta?
Vapaaehtoistyö tarjoaa ikimuistoisia elämyksiä ja käytännön mahdollisuuksia toimia luonnon hyväksi. Löydä oma tapasi osallistua WWF:n tapahtumakalenterista.