Tukea kuivuuden ja metsäpalojen keskelle – katso kansainvälisen työmme tuoreimmat saavutukset
Lukuisat lajit ja kymmenet tuhannet ihmiset hyötyivät työstämme ympäri maailmaa vuonna 2024. WWF Suomen kehitysyhteistyöohjelman tuella esimerkiksi edistettiin alkuperäiskansojen oikeuksia, suojeltiin sademetsiä ja sopeuduttiin uuteen normaaliin, johon kuuluvat kuivuus ja metsäpalot.
Vuonna 2024 suojelimme luontoa useissa upeissa maisemissa: Amazonin alueella Boliviassa, Itä-Afrikassa Keniassa, Tansaniassa, Ugandassa ja Madagaskarilla sekä Aasiassa Nepalissa, Indonesiassa ja Laosissa.
Edistystä saavutettiin varsinkin inklusiivisessa eli vähemmistöt huomioivassa suojelutyössä, ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisessa ja kestävässä luonnonvarojen hallinnassa.
“Viime vuosi oli nykyisen kehitysyhteistyöohjelman kolmas, ja jo nyt näemme suuren osan toivomistamme tuloksista. Esimerkiksi ohjelman alussa asetettu tavoite suojelluille metsähehtaareille on täytetty 615-prosenttisesti, kun ohjelmaa on vielä vuosi jäljellä”, kertoo WWF:n kansainvälisen työn ohjelmajohtaja Anne Tarvainen.
“Muuttuva ilmasto on vaikuttanut työhömme entistä konkreettisemmin viime vuosina. Siksi on hyvin tärkeää, että ohjelmamme keskittyy erityisesti ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.”
Työtä tehdään ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroilla sekä kummien ja yrityslahjoittajien tuella.
Katso alta kuusi poimintaa WWF:n kehitysyhteistyön saavutuksista vuodelta 2024!
Miljoonia suojeltuja metsähehtaareja
Elinympäristöjen turvaaminen on yksi vaikuttavimmista keinoista suojella monimuotoista luontoa. Vuonna 2024 saimme suojeltua yli 500 000 hehtaaria metsiä, joista 71 000 hehtaaria on alkuperäiskansojen hallinnoimia ja valtaosa trooppista sademetsää.
Eniten sademetsää saatiin suojelun piiriin Borneon saarella Indonesiassa, missä perustettiin valtava metsäkäytävä. Lähes puolen miljoonan hehtaarin suuruinen metsäalue yhdistää pirstottuja elinympäristöjä toisiinsa ja auttaa esimerkiksi orankeja ja gibboneja metsäkadosta kärsivällä saarella.
Niin ikään Indonesiaan kuuluvalla Länsi-Papuan saarella tuimme alkuperäiskansojen maaoikeuksia: paikalliset alkuperäisheimot saivat viimein virallisen hallintaoikeuden 68 000 hehtaarille pitkälti koskematonta sademetsää. Näin esimerkiksi yritykset tai valtio eivät voi ottaa maita haltuunsa.
Yhteensä kolme vuotta jatkuneen kehitysyhteistyöohjelman aikana on suojeltu 1,8 miljoonaa hehtaaria – Pohjois-Karjalan maakunnan verran. Lisäksi 17 000 hehtaaria metsää on ennallistettu ja 2,3 miljoonaa hehtaaria saatettu paremman ja kestävämmän metsänhoidon piiriin.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Tiesitkö, että...
olemme koonneet aluekohtaista tietoa suojelutyöstämme? Tutustu kohteisiimme täällä.
Sarvinokkalintu on yksi Borneolla elävistä uhanalaisista lajeista.
Suunnitelmallisuudella suurempi vaikutus
Työmme ei lopu siihen, kun metsäalue tai muu luonnonympäristö suojellaan.
Päinvastoin jatkamme puurtamista kulissien takana. Esimerkiksi aiemmin suojeltujen alueiden ja kansallispuistojen hallinnoinnin tukeminen, hoitosuunnitelmien päivittäminen, monimuotoisuuden tilan seuraaminen, laittomuuksien vastainen partiointi sekä suojelutyöntekijöiden ja viranomaisten kouluttaminen ovat tärkeä osa kehitysyhteistyötämme.
“Nämä toimet eivät kasvata suojeltuja hehtaarimääriä, mutta ne ovat elintärkeä osa työmme vaikuttavuuden kasvattamista ja sen varmistamista, että tulokset kestävät aikaa”, Tarvainen kertoo.
Esimerkiksi Boliviassa olimme laatimassa vesienhoitosuunnitelmaa Rio Blancolle, joka on julistettu Ramsar-alueeksi eli erityistä suojelua vaativaksi kosteikko- ja vesialueeksi. Borneolla laadittiin hoitosuunnitelma aiemmin mainitulle, orankeja auttavalle valtavalle metsäkäytävälle.
Viime vuonna onnistuttiin myös ennallistamaan eli palauttamaan luonnontilaan reilut 4 000 metsähehtaaria. Pinta-ala saattaa äkkiseltään kuulostaa vaatimattomalta, mutta juju on siinä, että ennallistetut alueet sijaitsevat suojelualueiden välisillä käytävillä, suojelualueita reunustavilla puskurivyöhykkeillä tai laajempien metsäalueiden laitamilla. Ennallistamisen tavoitteena on yhdistää pirstoutuneita monimuotoisia alueita toisiinsa, ja siten niiden vaikutus on paljon hehtaarimääriä suurempi.
Ennallistetun alan pieni koko kertoo myös työn vaativuudesta ja hitaudesta. Kerran tuhottua on vaikeaa saada takaisin.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Sundoy-heimoon kuuluva Juzak Johanis Sundoy harjoittaa Länsi-Papualla WWF:n tuella perinteistä luonnonsuojelua, ”sasia”.
Kaikki ihmiset huomioon ottavaa luonnonsuojelua
Vuonna 2024 työstämme hyötyi yli 36 000 ihmistä, joista lähes 10 000 kuuluu etnisiin vähemmistöihin ja alkuperäiskansoihin. Tavoitimme myös 2 400 nuorta.
Yksi keskeinen toimintatapamme on toimeentulon ja ruokaturvan vahvistaminen, sillä kuivuus, ankarat sääolot ja muut ilmastonmuutoksen vaikutukset uhkaavat monen yhteisön päivittäistä selviytymistä ohjelma-alueillamme. Näin on varsinkin köyhillä ja syrjäisillä seuduilla, joissa ihmisten toimeentulo perustuu usein pienimuotoiseen viljelyyn ja lähimetsän antimiin.
Tuellamme lähes 6 000 pienviljelijää sai viime vuoden aikana parempia tuloja ja varmemman sadon.
Toinen tärkeä toimintaperiaate on inkluusio eli vähemmistöjen erityisten tarpeiden huomioiminen – esimerkiksi sen varmistaminen, että myös liikunta-, näkö- tai kuulovammaisilla on pääsy järjestämiimme koulutuksiin tai vaihtoehtoisten elinkeinojen pariin. Mahdollisuus osallistua suojelutyöhön on tärkeä osa yhteisössä toimimista ja kaikkien oikeus.
Vuonna 2024 jatkoimme vammaisinkluusion edistämistä ja tuimme yli 400 vammaisen osallistumista työhömme. Esimerkiksi Länsi-Papuan ja Bolivian syrjäisissä yhteisöissä kartoitimme vammaisten ihmisten tarpeita ja pystyimme näin tarjoamaan heille parempia palveluita ja valmiuden toimia hätätilanteissa, kuten metsäpaloissa.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Sarvikuonojen määrää on saatu kasvatettua Keniassa ja Tansaniassa. Yksi onnistumisen avaimista on salametsästyksen kitkeminen. Aiemmin salametsästystä on saatu kuriin Nepalissa ja oppeja on siirretty Itä-Afrikkaan.
Enemmän sarvikuonoja ja vähemmän salametsästystä
Kehitysyhteistyöohjelmamme tukee uhanalaisten lajien elinympäristöjen turvaamista ja laittoman villieläinkaupan ja salametsästyksen vastaista työtä.
Toissa vuonna saimme kertoa, että äärimmäisen uhanalaisten pensassarvikuonojen määrä oli kasvanut tuhanteen yksilöön Keniassa. Nyt niitä on vieläkin enemmän: 1 059 yksilöä! Nousu on huima, sillä vielä 1980-luvulla pensassarvikuonoja oli Keniassa alle 400.
Myös Tansaniassa sarvikuonoja laskettiin vuonna 2024 aiempaa enemmän, ja yksilöitä on nyt 212.
Onnistumisen taustalla on pitkään jatkunut suojelutyö, jonka satoa nyt korjataan. Jatkoa varten Keniassa on laadittu sarvikuonojen suojelua viitoittava suunnitelma Black Rhino Action Plan, jonka työstämisessä olimme mukana.
Samaan aikaan salametsästyksen uhriksi joutui viime vuonna aiempaa vähemmän sarvikuonoja: koko Itä-Afrikassa vain kolme, joista kaksi Keniassa. Myös norsujen salametsästys on vähentynyt. Keniassa raportoitiin alle 20 ja koko Itä-Afrikassa alle 50 norsun salametsästystapausta.
Tulokset osoittavat, että tukemamme salametsästyksen ja laittoman villieläin kaupan vastainen työ, kuten tehostettu valvonta, puree. Esimerkiksi Maran alueella eteläisen Kenian ja pohjoisen Tansanian rajalla ei raportoitu viime vuonna yhtäkään salametsästettyä norsua eikä sarvikuonoa. Nepalissa on tehty uraauurtavaa työtä salametsästyksen kitkemiseksi, ja tukemme avulla näitä oppeja on nyt pystytty siirtämään Itä-Afrikkaan.
Salametsästys on kuitenkin edelleen vakava ongelma, ja sen kitkemiseksi tarvitaan paljon työtä.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Hunajanviljelyä Ugandassa.
Luontopohjaisia ratkaisuja muuttuneisiin oloihin
Koska ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat tulleet jäädäkseen, myös vuonna 2024 autoimme yhteisöjä sopeutumaan muuttuneisiin oloihin. Uuteen normaaliin kuuluvat äärimmäiset kuivuusjaksot ja arvaamattomat sääolot, joihin sopeutumiseksi on esimerkiksi otettava käyttöön uusia viljelymenetelmiä ja kehitettävä vesienhallintaa.
Monet sopeutumiskeinot, kuten metsäpeitteinen viljely ja kosteikot, lisäävät samalla myös luonnon monimuotoisuutta.
Tällaisia toimia kutsutaan luontopohjaisiksi ratkaisuiksi: luontoa hoidetaan tavoilla, jotka auttavat myös ihmistä. Luontopohjaisissa ratkaisuissa toimitaan luonnon kanssa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi.
Vuonna 2024 kehitimme ja otimme käyttöön 35 luontopohjaista ratkaisua, joista hyötyi lähes 23 000 ihmistä. Tuimme esimerkiksi kahvin, hunajan ja vaniljan tuottajia viljelymenetelmissä, jotka ovat sekä kestävämpiä että tehokkaampia.
Esimerkiksi Tansaniassa metsäpeitteinen viljely ja terassiviljelmät ovat tehostaneet mausteiden kasvatusta. Nepalissa tuimme viranomaisia ja paikallisyhteisöjä tulvatasankojen ennallistamisessa, mikä lisää monimuotoisuutta ja tekee viljelymaasta viljavampaa.
Boliviassa keskityimme erityisesti metsäpalojen hallintaan osana ilmastonmuutokseen sopeutumista. Bolivia kärsi vuonna 2024 ennennäkemättömän laajoista ja tuhoisista metsäpaloista, ja perustimme katastrofikeräyksen sammutustöiden tukemiseksi. Varoilla esimerkiksi hankittiin sammutuslaitteistoa ja lääketarpeita sekä toimitettiin tuhoalueille logistista apua.
Lisäksi koulutimme niin kansalaisyhteiskunnan edustajia, kaakaon tuottajia, karjankasvattajia, alkuperäiskansojen edustajia, vammaisia ihmisiä kuin valtion viranomaisia ennaltaehkäisemään metsäpaloja ja toimimaan niiden sattuessa. Paloihin varautumista on tuettu kehitysyhteistyövaroin ja kummien ja muiden lahjoitusten avulla jo useita vuosia.
Työmme vaikutukset voivat olla välittömiä: eräässä kunnassa koulutukseen osallistuneet henkilöt onnistuivat saamaan maastopalon hallintaan ja pelastamaan läheiset kodit tuhoutumiselta.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Nepal on onnistunut kolminkertaistamaan tiikereiden määrän. Ihmisten ja villieläinten välisten konfliktien ehkäiseminen on maassa yhä tärkeämpää.
Lisätukea villieläinkonflikteihin
Villieläinten määrän kasvu on yksi onnistuneen suojelutyön osoitus. Esimerkiksi Nepalissa tiikerin ja muiden lajien elintilaksi ja kulkuväyliksi perustetut metsäkäytävät ovat tehneet tehtävänsä, ja tiikerien määrä on kolminkertaistunut vuosikymmenessä.
Se on ilouutinen.
Samaan aikaan alueen ihmisasutus tihenee jatkuvasti, ja kasvavalle väestölle joudutaan raivaamaan tilaa eläinten elinympäristöstä. Ihmisten ja villieläinten väliset konfliktit ovatkin lisääntyneet Nepalissa jyrkästi.
Myös ilmastonmuutos lietsoo konflikteja. Muuttuneet sääolot, kuten kuivuus, vaikuttavat kummankin osapuolen liikkumiseen. Ihmiset esimerkiksi joutuvat hakemaan polttopuuta syvemmältä metsistä, ja eläimiä saapuu pelloille ja pihapiireihin ruuan perässä.
Joskus kohtaamiset päättyvät vammautumiseen tai jopa kuolemaan. Vammautunut henkilö jää usein tyhjän päälle, kun työtä tai tukea ei ole tarjolla.
Tällaiset kokemukset ja niiden pelko koettelevat ihmisten asenteita ja voivat kääntää heidät vastustamaan suojelutyötä tai vahingoittamaan eläimiä.
Vuonna 2024 ihmisten ja villieläinten välisestä konfliktinhallinnasta tuli tärkeämpää kuin koskaan. Siihen tarvitaan niin ennaltaehkäiseviä toimia, kuten aitoja, varoitusjärjestelmiä ja koulutusta, kuin taloudellista tukea ja vakuutusjärjestelmiä pahimman varalle.
Siksi myönsimme tähän työhön myös lisätukea. Vuonna 2024 tuellamme esimerkiksi pystytettiin 554 metriä verkkoaitaa ja 1 450 metriä sähköaitaa sekä hankittiin 17 varoitussireeniä Nepalin Terai Arcin alueella. Ennaltaehkäisevät toimet toivat avun 2 517 kotitaloudelle tiikerien ja muiden villieläinten naapurissa.
Auta Sademetsä-kummina
Tuellasi suojelemme luonnon monimuotoisuuden aarreaittoja, joita tuhotaan hälyttävällä vauhdilla. Tavoitteemme on pysäyttää maailman metsäkato vuoteen 2030 mennessä. Siihen pystymme vain yhdessä.