Suomen, Ruotsin ja Norjan naalit saivat ensi kertaa yhteisen suojelusuunnitelman

Suomi on ensimmäistä kertaa mukana Ruotsin ja Norjan kanssa suojelusuunnitelman laatimisessa, vaikka maiden rajat ylittävä yhteistyö naalin suojelussa on jatkunut jo pitkään. Yhteisen suojelusuunnitelman laatimiseen onkin hyvä syy, sillä naali palasi pesimälajistoomme kesällä 2022 yli 25 vuoden tauon jälkeen.  

WWF perusti naalityöryhmän vuonna 1985 ja vastasi alkuun lajin suojelusta Suomessa, kunnes naalin suojelu siirtyi Metsähallituksen vastuulle. Nykyisin WWF toimii Metsähallituksen kumppanina naalinsuojelutyössä ja vastaa naalityöryhmän toiminnasta, joka elvytettiin hiljaiselon jälkeen vuonna 2020. 

Kesän 2022 jälkeen naali on pesinyt maassamme joka vuosi. Tänä kesänä syntyi kolme pentuetta Enontekiölle. 

Naalin suojelusuunnitelman pitkän ajan tavoitteeksi on asetettu naalikannan elvyttäminen niin runsaaksi, ettei lajin selviytyminen ole enää riippuvaista ihmisen avusta.  

Suojelusuunnitelman tavoitteena on, että vuonna 2029 naalikanta on 750 yksilön vahvuinen, ja että 2035 mennessä naaleja eläisi Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa yhteensä tuhat yksilöä. Naalin lisääntymisen suhteen tavoite on, että hyvänä sopuli- ja myyrävuonna naalipentueita syntyisi maissa yhteensä 250. 

Lisäksi suunnitelmassa on linjattu, että seuraavan vuosikymmenen aikana naalin nykyisin laikuttaisen levinneisyysalueen tulisi laajeta yhtenäiseksi ja populaation olla terve. Pitkän ajan visio on, että naalikanta kasvaisi 2000 yksilön vahvuiseksi. 

Ilmastonmuutos asettaa haasteita kannan kasvulle

Vuosina 2022–2024 aikuisia, lisääntymiskykyisiä naaleja arvioitiin olevan Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa yhteensä noin 580. Suomessa naaleja arvioidaan elelevän parikymmentä, mutta naalit eivät tunne valtakunnanrajoja. Naalikannan kasvun kulmakivi on hyvä ravintotilanne, mikä vaatisi säännöllisiä runsaita sopuli- ja myyrävuosia. 

Aikaisemmin hyviä myyrävuosia nähtiin säännöllisesti noin neljän vuoden välein, mutta ilmastonmuutoksen myötä lämmenneet ja epävakaat talvet katkaisevat yhä useammin jyrsijäkantojen kasvun ennen kuin syntyy huippuvuosi.  

Keskelle talvea osuva lauha vesisateinen jakso, joka kestää useamman päivän, vaikeuttaa myyrien ja sopuleiden ravinnonsaantia. Sade- ja sulavesi valuu ensin lumipatjan läpi jäisen maan pinnalle. Kun pakkanen taas kiristyy, vesi jäätyy maan pintaan ja muodostaa jääkannen varpujen ja sammalten, eli myyrien ja sopuleiden ravinnon, päälle. Samasta ilmiöstä kärsivät myös porot. Hyvään myyrävuoteen tarvitaan siis vanhanajan pakkastalvi ilman monen päivän vesisateita. 

Lisäruoka auttaa vaikeiden aikojen yli

Suojelutoimena naaleja myös ruokitaan koiranruoalla. Tätä varten naalille on kehitetty ruokinta-automaatteja, joiden tarjontaa kettu ei pääse hyödyntämään. Erityisesti ensimmäistä talveaan viettävien naalien kuolleisuus on luontaisestikin hyvin korkea, ja niiden selviämistä voidaan auttaa lisäruokinnalla. 

”Lisäruokinta voi auttaa naaleja myös pesimään vuosina, jolloin myyriä ja sopuleita on hyvin vähän. WWF on ollut mukana rahoittamassa naalin ruokinta-automaattien ylläpitoa”, kertoo WWF:n ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen.   

Naaleja autetaan myös jatkamalla luonnonvaraisten naalien tarhakasvatusta erämaisissa tunturioloissa Norjassa niin, että eläimet ovat mahdollisimman vähän tekemisissä ihmisten kanssa. Tarhassa kasvaneet naalit vapautetaan Norjaan alueille, joiden naalikanta kaipaa vahvistusta. Nämä naalit eivät välttämättä jää sinne, minne ne vapautettiin, vaan ne etsivät oman elinpiirinsä sopivasta paikasta.  

Hätäapukeinona naalia suojellaan myös poistometsästämällä naalin pahinta vihollista kettua. Ketut runsastuvat tunturialueilla ilmastonmuutoksen ja ihmistoiminnan takia. Kettu kilpailee samasta ravinnosta naalin kanssa, valtaa sen pesäkoloja ja voi jopa tappaa naalin. Siksi naali ei asetu ketun elinpiirin läheisyyteen.

Kettujen metsästys herättää ristiriitaisia tunteita ja kritiikkiä, ja onkin surullista, että niitä joudutaan metsästämään naalien suojelun takia. Kettujen runsastuminen tuntureilla on kuitenkin ihmistoiminnan tulosta ja kettukannan rajoittaminen tärkeimmillä naalialueilla on naalin paluun kannalta välttämätöntä.

Myös ilmastonmuutoksen hillitseminen on ensiarvoisen tärkeää niin naalin kuin muidenkin lajien kannalta. Nyt tarvitsisimme nopeita päätöksiä ja toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, mutta poliittisesti asia on hyvin vaikea ja toimet etenevät liian hitaasti. Juuri siksi tarvitaan myös nopeita keinoja naalin ja muiden tunturilajien auttamiseksi.

WWF on puuttunut myös yhteen ketun runsastumisen juurisyistä, eli tunturialueilla lisääntyneen ihmistoiminnan haittoihin. Jokainen tunturialueilla liikkuva voi auttaa naalia huolehtimalla siitä, että jättää jälkeensä mahdollisimman vähän eloperäistä jätettä, joka kelpaa naalin kilpailijalle ketulle ravinnoksi. Tällaisia jätteitä ovat esimerkiksi kalanperkeet ja kalastuksen sivusaalis, retkeilijöiden ruoantähteet ja metsästyksen saalisjätteet.  

Osana suojeluohjelmaa ihmisiä myös muistutetaan, että luonnossa kohdattuja naaleja ei saa lähestyä. Hyvääkin tarkoittava lähestyminen voi olla naalille tai sen mahdollisille pennuille haitaksi. 

Naali on symboli tunturiluonnon uhanalaisuudelle

Tällä viikolla juhlistettiin WWF:n naalityöryhmän 40-vuotista historiaa, jonka kunniaksi Rovaniemellä järjestettiin työryhmän juhlaseminaari. Seminaarin tallenne on katsottavissa Youtubesta. 

Seminaarissa naalityöryhmän puheenjohtaja Heikki Henttonen kertoi naalin ja sen suojelun historiasta, Metsähallituksen Jukka Ikonen esitteli lajin nykytilaa ja Metsähallituksesta tänä vuonna eläkkeelle jäänyt Tuomo Ollila esitteli uunituoretta naalin suojeluohjelmaa ja lajin haasteita tulevaisuudessa. 

Alun perin naali metsästettiin sukupuuton partaalle Fennoskandian tunturialueilta. Nyt naali on ollut pitkään rauhoitettu, mutta se kohtaa uusia entistä vaikeampia uhkia. Ilmastonmuutos ja lisääntyvä ihmistoiminta tuntureilla ovat vakava uhka koko tunturiluonnon säilymiselle, eivät ainoastaan naalille.  

“Naalin palauttaminen Suomen pesimälajistoon on upea suojelusaavutus, johon harva vielä viisikään vuotta sitten uskoi. Tällaiset onnistumiset antavat uskoa muuhunkin luonnonsuojelutyöhön, mutta muistuttavat myös siitä, että luonnonsuojelussa tuloksiin pääseminen vaatii monesti vuosikymmenien määrätietoista työtä ja sitoutumista”, Tolvanen sanoo.

Katso alta tallenne WWF:n naalityöryhmän 40-vuotisseminaarista, jossa alan asiantuntijat valottavat Suomen uhanalaisimman nisäkkään suojelun historiaa, nykypäivää ja tulevaisuuden haasteita.