Viisi väärää väitettä susista

1. ”Suden kanta-arvio (430 yksilöä) ei ole luotettava. Suomessa on todellisuudessa monta kertaa enemmän susia, etenkin, kun Venäjältä tulee koko ajan lisää.”

Luonnonvarakeskuksen kanta-arvio on paras saatavilla oleva arvio susien määrästä Suomessa. Se perustuu useisiin eri tietolähteisiin ja parhaalla asiantuntemuksella niitä yhdistävään matemaattiseen malliin, eikä kanta-arvion kyseenalaistamiselle ei ole uskottavia perusteita.  

Kantaa arvioidaan muun muassa suurpetohavaintojärjestelmään kirjattujen havaintojen, maastosta kerättyjen DNA-näytteiden, pannoitettujen susien GPS-seurannan ja susien lumijäljitysten avulla. Tarkempi kuvaus menetelmästä löytyy Luken sivuilta.

Kantaa arvioidessa otetaan huomioon myös maiden rajoilla elävät niin sanotut rajalaumat. Suomen ja Venäjän rajalla elävistä laumoista lasketaan Suomen kantaan puolet. Venäjältä Suomeen tulevien susien määrä – ja samalla Suomen susikannan geneettinen monimuotoisuus – on tutkimuksen mukaan kuitenkin vähentynyt. 

2. ”Susi ei ole uhanalainen, ja kanta kestää hyvin metsästystä.”  

Suomessa susi on kansainvälisillä, objektiivisilla kriteereillä arvioituna tällä hetkellä erittäin uhanalainen. Luken arvion mukaan Suomessa oli maaliskuussa 2025 arviolta 430 sutta, eli huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi saimaannorppia. 

Lisäksi susikantamme on eriytynyt kahteen osaan: Itä- ja Länsi-Suomeen. Nämä kaksi osapopulaatiota eivät ole geneettisesti elinvoimaisia nykyisen kokoisina ja erillään toisistaan.  

Tälle talvelle asetettu sadan suden metsästyskiintiö poronhoitoalueen eteläpuolisessa Suomessa vastaa noin neljäosaa maaliskuun 2025 susikannasta, eli sen myötä entuudestaan erittäin uhanalaisen susikannan tilanne heikkenee entisestään. 

Suomi on velvollinen saavuttamaan ja ylläpitämään suden niin sanotun suotuisan suojelun tason, joka tarkoittaa, että laji säilyy pitkällä aikavälillä elinvoimaisena osana luontaisia elinympäristöjään. Suomen susikanta ei kestä niin kovaa metsästystä, kuin tänä talvena on harjoitettu siten, että kanta olisi aidosti suotuisalla tasolla.

 3. ”Susien metsästäminen on ainoa tapa ehkäistä suden ja ihmisen välisisä konflikteja, kuten kotieläinten ja metsästyskoirien menetyksiä.”

Rauhanomaista rinnakkaiseloa suden ja muiden suurpetojen kanssa voidaan edistää monella tavalla.  

Laitumia ympäröivät sähköaidat ja karjan tuominen suojaan yöksi ovat tehokkaimpia ja Suomessa yleisimmin käytettyjä tapoja suojata karjaa suurpetojen hyökkäyksiltä. Myös ääni- ja valokarkottimia on kokeiltu pelottelemaan suurpetoja pois karjan läheisyydestä. Laumanvartijahankkeessamme kerätään ja levitetään tietoa laumanvartijakoirien käytöstä karjatiloilla.  

Koirien suojaamiseen kotipihoilla soveltuvat tarpeeksi korkeat ja tukevat verkkoaitaukset, mutta vaikeampaa on suojata metsästyskoiria metsästystilanteessa susilta. Paras keino on pyrkiä metsästämään koiran kanssa alueilla, joilla ei ole tiedossa susireviiriä. Metsästyskoirien suojaksi susia vastaan on myös kokeiltu erilaisia suojaliivejä. 

4. ”Laillisen metsästyksen lisääminen vähentää susien salametsästystä.”

Väitteelle, jonka mukaan laillisen metsästyksen lisääminen vähentäisi susien salametsästystä, ei ole kunnollista tieteellistä näyttöä. Jo ennen suden täysrauhoituksen poistamista ja kiintiömetsästyksen sallimista on ollut mahdollista hakea poikkeuslupaa vahinkoa aiheuttaneen tai vaaraksi koetun suden metsästämiseen. 

Susien salametsästystä on tutkittu laajasti Johanna Suutarisen väitöskirjassa. Laiton tappaminen on tutkimuksen mukaan susien yleisin kuolinsyy Suomessa. Arvioiden mukaan Suomessa poliisin tietoon tulee vain noin joka kymmenes tapaus. Eniten susia tapetaan laittomasti kevättalvella harvan asutuksen alueilla, joilla on runsaasti metsäteitä.  

 5. “Suomen luonto tulisi hyvin toimeen ilman susia.”

Sudella, kuten kaikilla luontaisilla lajeillamme, on itseisarvo. Suurpedoilla on lisäksi merkittävä tehtävä ekosysteemien huipulla. Ilman suurpetoja esimerkiksi hirvien ja kauriiden määrä kasvaa, mikä voi johtaa lisääntyneisiin kolareihin autojen kanssa. 

Pyydystämällä heikkoja ja huonokuntoisia yksilöitä sudet auttavat myös pitämään yllä saalislajien elinvoimaisuutta. Suurpedoista hyötyvät myös niiden jättämiä haaskoja syövät linnut ja pedot. Suden puuttuminen nykyisin käytännössä kokonaan Tunturi-Lapista on todennäköisesti osasyy naalin ahdinkoon.