WWF iloitsee ministeriön esityksestä laajentaa Itäisen Suo­men­lah­den kan­sal­lis­puis­toa

Kun Itäisen Suomenlahden kansallispuiston perustamista suunniteltiin 1970-luvulla, esitettiin, että siihen kuuluisi saarien lisäksi myös yli 100 000 hehtaaria merialueita. Kun puisto perustettiin 1982, siihen kuului saaria ja luotoja noin 700 hehtaaria, mutta merialueet jäivät kokonaan suojelematta. Joitakin saaria on sittemmin liitetty mukaan, ja nykyisin kansallispuiston pinta-ala on hieman yli 900 hehtaaria. Se ei siis nykyisellään täytä pinta-alaltaan luonnonsuojelulain edellytystä, jonka mukaan kansallispuiston vähimmäispinta-ala on 1 000 hehtaaria. Nyt saaria ja luotoja ympäröivät merialueetkin saattavat viimein saada kansallispuiston suojan, mikäli ympäristöministeriön esitys toteutuu.

”Nyt käsittelyssä oleva kansallispuiston laajennus on merialueiden osalta jopa suurempi, kuin mitä 2014 ehdotimme, vaikka nyt puistoon liitettäväksi esitettävät merialueet eivät täysin vastaa luontoarvojen perusteella tekemäämme ehdotusta. 63 000 hehtaarin laajuiset merialueet olisivat huikea lisä Suomen merelliseen kansallispuistoverkostoon”, WWF Suomen meriasiantuntija Vanessa Ryan iloitsee.

Ympäristöministeriö esittää, että kansallispuistoon liitetään merialueita Virolahdella, Haminassa, Kotkassa ja Loviisassa. Kansallispuistoon liitettäväksi suunnitellut alueet ovat valtion hallinnassa ja kuuluvat Natura-verkostoon.

WWF katsoo, että nykyistä ympäristöministeriön laajennusehdotusta voisi vielä parantaa merialueiden osalta lisäämällä esitykseen idässä Haminan Ulko-Tammion edustalta länteen Kotkan Kilpisaaren edustalle ulottuvan ulkomerialueen, joka kuuluu valtion yleisiin vesialueisiin. Vaikka ulkomerialueilta onkin huomattavasti vähemmän tietoa vedenalaisesta luonnosta, näiden alueiden merenpohjat ovat tärkeitä elinympäristöjä pohjaeläimille kuten kilkille, liejusimpukalle ja valkokatkalle.

Samalla olisi hieno mahdollisuus laajentaa kansallispuistoa myös saarille, jotka ovat jo valmiiksi suojeltuja tai Metsähallituksen luontopalveluiden hallinnassa.  WWF:n jo vuonna 2014 kansallispuistoon liitettäväksi ehdottama Loviisan Bysket lähiluotoineen onkin jo mukana laajennusehdotuksessa. Muita helposti toteutettavia laajennuksia olisivat muun muassa Kotkan Kirkonmaan eteläosa ja lähisaaret, osat Loviisan Orrengrundista lähisaarineen sekä suuri osa Loviisan Lehtisen saaresta.

Alueella rikas meriluonto

Itäisen Suomenlahden luonto on monimuotoinen sekä vedenpinnan ylä- että alapuolella. Alueelta löytyy monille lintulajeille tärkeitä pesimä- ja levähdysalueita, sekä itämerennorpan pesimäalueita.

Itämerennorppaa esiintyy eniten Perämerellä, mutta myös Saaristomerellä ja itäisellä Suomenlahdella elää pienet norppapopulaatiot. Jos eteläisten itämerennorppakantojen puolesta ei toimita mahdollisimman pian, ne voivat vähitellen hävitä. Norppa on jäästä riippuvainen laji, jonka lisääntyminen on uhattuna ilmastonmuutoksen myötä. Norppia on ollut Itämerellä jo yli 10 000 vuotta, ja lajin säilyttäminen kaikilla sen nykyisillä esiintymisalueilla on ihmisen vastuulla. Myös EU:n luontodirektiivi vaatii, ettei lajien levinneisyysalue saa pienentyä.

Merenpohja itäisellä Suomenlahdella on vaihtelevaa ja tarjoaa vedenalaiselle lajistolle esimerkiksi vedenalaisia riuttoja ja harjusaarten vedenalaisia jatkeita. Rakkohauru, näkinpartaiset ja meriahdinparta muodostavat selkärangattomille ja kaloille tärkeitä elinympäristöjä. Matalat hiekka- ja sorapohjat muodostavat hyviä kutualueita esimerkiksi merikutuiselle siialle ja silakalle.

“Nyt onkin erittäin tärkeää myös varmistaa, että kansallispuiston järjestyssäännöillä turvataan niin vedenalaisen kuin myös maanpäällisen luonnon monimuotoisuuden säilyminen kauas tulevaisuuteen”, Ryan sanoo.

Tutustu vuonna 2014 julkaistuun Saaristomme on suojeltava -raporttiin.