Näillä lajeilla menee nyt aiempaa paremmin
WWF:n Living Planet -raportti kuvaa luonnon köyhtymistä, mutta nostaa esiin myös lajeja, joiden tilanne on kohentunut aiemmasta. Esimerkiksi tiikereiden, tonnikalojen ja liemikilpikonnien populaatiot ovat elpyneet oikein kohdennettujen suojelutoimien ansiosta.
WWF:n tuoreessa Living Planet -raportissa julkaistu Living Planet -indeksi (LPI) seuraa selkärankaisten villieläinpopulaatioiden koon keskimääräistä suhteellista muutosta vuodesta 1970 lähtien. Indeksi perustuu 35 803 populaation seuranta-aineistoihin, jotka kattavat eripituisia ajanjaksoja vuosien 1970 ja 2022 välillä. LPI osoittaa, että seurattujen selkärankaisten villieläinpopulaatioiden koko on pienentynyt keskimäärin 73 prosenttia. Yhdessä muiden mittareiden kanssa indeksi antaa viitteitä luonnon köyhtymisen mittakaavasta.
Vaikka isossa kuvassa luonto köyhtyy, on raportista löydettävissä myös toivoa, sillä kymmenistä tuhansista seurattavista eläinpopulaatioista puolet on vakaita tai kasvussa. Tässä artikkelissa esitellään lajeja, joiden tilanne on kohentunut jopa niin, ettei osaa enää luokitella lainkaan uhanalaisiksi.
1. Tiikerien määrä kasvoi 70 prosentilla
Vuonna 2010 villejä tiikereitä arvioitiin olevan maailmanlaajuisesti jäljellä vain 3200 ja nekin levittäytyneenä 13:sta valtion alueelle. Nämä tiikerivaltiot ryhtyivät toimeen, ja lupasivat yhdessä tuplata tiikereiden määrän vuoteen 2022 mennessä.
Tiikerien määrä saatiinkin kasvuun ensimmäistä kertaa koko tilastoidussa historiassa. Vuonna 2025 tiikereiden määräksi arvioitiin 5700 yksilöä, eli määrä on kasvanut 70 prosentilla!
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Tiikerit ovat edelleen erittäin uhanalaisia, mutta niiden määrän kasvu viimeisen reilun vuosikymmenen aikana luo toivoa lajin tulevaisuudelle.
Vaikka kokonaisuudessaan tiikerikantaa ei saatu kaksinkertaistettua, esimerkiksi Nepalissa tavoite on jopa ylitetty: heinäkuussa maa ilmoitti kolminkertaistaneensa tiikerien määrän. Nepalissa on muun muassa tuettu elinkeinoja, jotka eivät perustu tiikereiden kotimetsien hakkaamiseen ja perustettu vapaaehtoisia salametsästyksen vastaisia kyläpartioita.
Käänteen aikaansaaminen onkin monen suojelutoimen summa. Se on vaatinut esimerkiksi kansallisten tiikerinsuojelusuunnitelmien laatimista ja suojelualueiden laajentamista sekä salametsästyksen vastaisia partioita ja valtioiden rajat ylittävää laittoman villieläinkaupan vastaista työtä.
2. Tonnikalan ja idäntonnikalan ylikalastus saatiin loppumaan
Vuonna 2010 myös tonnikalojen tilanne näytti hyvin heikolta. Atlantin valtameressä ja Välimerellä elävien tonnikalojen populaatiot olivat romahtaneet 80 prosentilla ja laji oli luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Tyynellämerellä elävä idäntonnikala oli niin ikään ahdingossa: kanta oli romahtanut vain kahteen prosenttiin kalojen historiallisesta määrästä.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Tonnikalat ovat nopeita uimareita ja ne taittavat vaelluksillaan jopa tuhansien kilometrien matkoja.
Nyt reilun kymmenen vuoden jälkeen kumpikaan tonnikaloista ei ole enää uhanalainen tai ylikalastettu. Se vaati toimenpiteitä kutualueiden suojelusta kalastuksen rajoituksiin.
Yksi merkittävä seikka oli se, että tonnikalojen huolestuttava tilanne sai paljon huomiota. Kampanjoinnin ja julkisuuden seurauksena ruuantuotanto- ja kulutusketjun toimijat ruokakaupoista ravintoloihin ja kuluttajiin ryhtyivät boikotoimaan kestämättömästi pyydettyä tonnikalaa.
Vinkki: WWF:n Kalaopas auttaa välttämään ylikalastettuja tai kestämättömillä kalastusmenetelmillä pyydettyjä kaloja ja mereneläviä.
3. Liemikilpikonna ei ole enää uhanalainen
Liemikilpikonnasta tuli vuonna 2025 ensimmäinen merikilpikonnalaji, jonka luokitus on muuttunut erittäin uhanalaisesta elinvoimaiseksi. Lajin toipuminen vaati vuosikymmenien työn jopa 80 valtion alueella.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Kuvassa vapaaehtoiset mittaavat liemikilpikonnan ja asettavat siihen lähettimen ennen vapauttamista takaisin mereen.
Liemikilpikonna munii hiekkarannoille, josta poikaset suuntaavat kuoriuduttuaan mereen. Iso uhka liemikilpikonnalle on ollut munimiseen soveltuvien hiekkarantojen katoaminen muun muassa rakentamisen ja turismin vuoksi. Jos muniminen ihmisasutuksen lähelle onnistuukin, sekoittavat rakennusten valot kilpikonnien suuntavaiston, ja poikaset saattavat ryömiä meren sijaan kohti maata, jossa ne ovat alttiina saalistajille.
Rantojen suojeleminen, sääntöjen laatiminen valaistukselle ja munivien naaraiden sekä munien suojelu ovat olleet tärkeitä toimia liemikilpikonnien auttamiseksi. Tärkeää on ollut myös kilpikonnaystävällisten kalastusmenetelmien käyttöönotto, jottei niitä jäisi kalastuksen sivusaaliiksi, sekä liemikilpikonnien laittoman pyydystämisen torjuminen.
Liemikilpikonnia suojellaan myös WWF Suomen tuella Länsi-Papualla Indonesiassa. Työstä kerrotaan tässä WWF-lehden jutussa.
Suojele elämää WWF-kummina
Monimuotoinen luonto on kaiken elämän edellytys maapallollamme. Silti luontoa tuhotaan nyt nopeammin kuin koskaan ihmisen historian aikana. Meillä on ratkaisuja pysäyttää luonnon hätätila, mutta se on mahdollista vain tukijoidemme avulla. Nyt tarvitaan jokaista luonnonsuojelijaa!