YK:n luon­to­ko­kouk­sen viesti on selvä: luontokadon py­säyt­tä­mi­nen vaatii li­sä­ra­hoi­tus­ta ja toimien kiih­dyt­tä­mis­tä

Tänään aamulla päättyneessä YK:n COP17 -luontokokouksessa onnistuttiin säilyttämään vuoden 2030 luontotavoitteet ja sopimaan toimeenpanon vauhdittamisesta. Tämä on tärkeä saavutus vaikeassa geopoliittisessa tilanteessa.

Maailman valtiot sitoutuivat pysäyttämään luontokadon vuoteen 2030 mennessä neljä vuotta sitten Montrealissa. Jerevanin kokouksen tavoitteena oli panna vauhtia tavoitteen saavuttamiseen. Luontokadon pysäyttämiseksi vaadittavasta rahoituksesta sopiminen kuului kokouksen vaikeimpien kysymysten listalle ja se jäi osittain edelleen ratkaisematta.

”Ilman selvää lisäystä rahoitus tulee jatkossakin olemaan YK:n luontokokousten ratkaisematon kysymys. Haasteena on löytää riittävät resurssit tavoitteiden saavuttamiseen ja samalla ohjata rahavirtoja pois luontokatoa kiihdyttävästä toiminnasta”, sanoo WWF:n kansainvälisen ohjelman johtaja Anne Tarvainen.

Kokouksessa määriteltiin ohjeistus luontoa elvyttävien toimien ja rahoitussitoumusten vauhdittamiseksi, sekä asetettiin 500 miljardin dollarin vähimmäistaso haitallisten tukien uudistamiseksi.

”Suomi toimi luontokokouksessa esimerkillisesti ja kannusti muita maita tarttumaan toimeen luonnolle haitallisten tukien uudistamiseksi. Suomen on kuitenkin hoidettava myös oma pesänsä kuntoon, sillä meilläkin tuetaan vuosittain miljardeilla luonnolle haitallista toimintaa”, Tarvainen sanoo.

”Emme voi yhdellä kädellä käyttää julkista rahaa luonnon heikentämiseen ja toisella etsiä lisää rahaa sen pelastamiseen. Haitalliset tuet paitsi aiheuttavat luontokatoa juuri nyt, mutta kannustavat siihen myös tulevaisuudessa. Näitä tukia uudistamalla voidaan saada aikaan positiivinen lumipalloefekti luontotavoitteiden toimeenpanossa. Rahavirtoja tulee muuttaa niin, että luontoa elvyttävää toimintaa tuetaan ja luontohaittojen aiheuttajat joutuvat maksamaan itse aiheuttamansa haitat, eivät veronmaksajat”, sanoo Tarvainen.

Kehittyville maille kohdennettava rahoitus hiersi jälleen myös Jerevanin kokouksessa. Suurimmat kiistat koskivat rahoittajapohjan laajentamista, rahoitusinstrumentteja ja sitä, miten varoja saataisiin ohjattua nykyistä enemmän kehittyviin maihin. Useat maat julistivat kokouksessa uusia rahoitussitoumuksia kehittyville maille, mutta Suomi ei tehnyt lupauksia.

”Suomen kehitysyhteistyövaroista alle prosentti kohdistuu luonnon monimuotoisuuden suojeluun, vaikka luonto ja luonnonvarat ovat kehittyvien maiden talouden, hyvinvoinnin ja kehityksen perusta. Monille näistä maista ilmastokriisi ja luontokato ovat äärimmäisen polttavia kysymyksiä, ja Suomen on otettava tämä huomioon kansainvälisissä kumppanuuksissaan”, sanoo Tarvainen.

YK:n luontokokouksessa esiteltiin ensimmäinen globaali arvio siitä, kuinka maat ovat toteuttaneet YK:n asettamia luontotavoitteita. Arvion lopputulema on, että vuoden 2022 Montrealin kokouksen jälkeiset toimet ovat riittämättömiä. Vaikka luontokadon pysäyttämisessä on pientä edistystä, on vauhti aivan liian hidasta.

”Mitä kauemmin lykkäämme toimia luontokadon pysäyttämiseksi, sen työläämpää ja kalliimpaa se on. Samalla vaikutukset ihmisiin, yhteiskuntiin ja talouteen käyvät yhä vakavammiksi”, Tarvainen toteaa.

”Suomeen on vihdoin saatava kansallinen biodiversiteettistrategia, jota on odotettu jo vuosia. Siinä täytyy määritellä eri toimialoille konkreettiset toimenpiteet, joilla luontokato pysäytetään.”