Suklaan kitkeristä sivumauista voidaan päästä eroon – pe­li­sään­tö­jen on oltava kaikille samat

Kun suklaapatukka päätyy suomalaisen kuluttajan ostoskoriin, se – tai ainakin osa siitä – on jo taittanut pitkän matkan. Valtaosa suklaan tärkeästä raaka-aineesta eli kaakaosta saapuu Eurooppaan Länsi-Afrikasta, erityisesti Norsunluurannikolta ja Ghanasta.

Juuri samoilla alueilla on monimuotoisuuden kannalta kriittisen tärkeitä trooppisia metsiä. Kaakaopuu vaatii kuuman ja kostean ilmaston, ja sellainen löytyy nimenomaan sademetsistä.

WWF:n alkuvuonna julkaisema raportti From Past to Future: How Business-as-Usual Cocoa Drives Forest Loss and What We Can Do varoittaa, että nykyisenlainen kaakaonviljely uhkaa yhä uusia metsiä maailman monimuotoisimmilla alueilla esimerkiksi Liberiassa ja Kongon altaalla.

Kun viljelyn kuluttama maaperä ei tuo enää tuottoa, viljelyä viedään yhä syvemmälle metsään, jolloin metsäkato laajenee entisestään. Monet viljelijät ovat esimerkiksi siirtyneet Norsunluurannikolta Liberian puolelle aiemmin koskemattomiin metsiin. Raportin mukaan pelkona on, että Norsunluurannikolla nähty katastrofaalinen metsäkato jatkuu nyt Liberiassa.

”Sekä Liberian että Kongon altaan metsät ovat globaalisti ainutlaatuisia ja laajalti vielä koskemattomia. Niissä elää lukuisia uhanalaisia lajeja, kuten metsänorsuja, kääpiövirtahepoja ja simpansseja. Lisäksi metsät ovat edelleen merkittäviä hiilivarastoja, jotka hillitsevät ilmastonmuutosta”, sanoo WWF:n kansainvälinen metsäasiantuntija Maija Kaukonen.

Lainsäädäntö apuun

Hiilivarastojen huvetessa metsäkato siis kiihdyttää ilmastonmuutosta, joka osaltaan edelleen kiihdyttää metsäkatoa. Kun perinteiset viljelyalueet muuttuvat liian kuumiksi tai kuiviksi kaakaontuotantoon, paine raivata uusia alueita jälleen kasvaa.

”Metsien kaataminen kaakaoviljelmiksi on ollut halpa ja kannattava malli niin viljelijöille kuin valtioille ja kaakaota ostaville yrityksille, eikä sen haitallisia vaikutuksia ole ymmärretty”, Kaukonen sanoo.

Kierteen katkaiseminen ei onnistu niin kauan kuin metsien kaataminen on tuottoisaa. Ratkaisuksi tarvitaan sekä lainsäädäntöä että tukea viljelijöille siirtymisessä kohti metsiä säästävää kaakaontuotantoa.

EU:n metsäkatoasetus, jonka on määrä tulla velvoittavaksi vuoden 2026 lopussa, kieltää metsäkatoon kytkeytyvien tuotteiden tuonnin EU:n markkinoille. Tämä tarkoittaa, että yritysten on pystyttävä todistamaan, että kaakaontuotannossa ei ole aiheutunut metsäkatoa. Se tuo toivoa myös Länsi-Afrikan metsille, joita yhä laajeneva kaakaonviljely uhkaa.

Edistys on hidasta

Ympäristövaikutusten lisäksi suklaan tuotantoon liittyy vakavia ihmisoikeusongelmia. Kaakaonviljelijät elävät usein köyhyydessä eivätkä saa työstään riittävää toimeentuloa. Lisäksi suklaan kitkeränä sivumakuna voi olla lapsityövoimaa.

Eurooppalaiset kuluttajat syövät merkittävän osan maailman kaakaotuotteista. Vaikka metsäkato ja köyhyys eivät suoraan näy suomalaisen supermarketin asiakkaalle, vastuuta on kannettava myös kuluttajamaissa.

”Kaakaolla on selkeästi isoin metsäkatojalanjälki, kun tarkastellaan EU:ssa kulutettuja tuotteita, yli 40 prosenttia”, Kaukonen sanoo.

Ongelmia ei voi kuitenkaan sälyttää kuluttajien ratkottaviksi. Usein suklaan ostaja ei voi varmuudella tietää, mistä patukassa käytetty kaakao tulee ja millaisissa olosuhteissa se on tuotettu, sillä hankintaketjut ovat monimutkaisia ja hämärtävät raaka-aineiden alkuperää.

Kaukonen korostaakin sekä poliittisten päättäjien että kaakaota käyttävien ja myyvien yritysten vastuuta. Osa yrityksistä on viime vuosina kertonut parantaneensa esimerkiksi käyttämiensä raaka-aineiden jäljitettävyyttä ja viljelijöille maksettavia korvauksia. Erot yritysten välillä ovat kuitenkin suuria.

Ratkaisut jo olemassa

Jos kaikille yhteisiä pelisääntöjä ei ole tai niiden noudattamista ei valvota, vastuullisesti toimivat yritykset voivat korkeampien kustannusten vuoksi jäädä kilpailussa heikompaan asemaan. Kaukonen painottaa, että yksittäisten toimien sijaan tarvitaan sekä yritysvastuuta, tehokasta sääntelyä että valveutuneita kuluttajia.

”EU:n metsäkatoasetus asettaa kaikki suklaa-alan toimijat samalle viivalle. Asetus on jo nyt kirittänyt kaakaosektorin yrityksiä parantamaan jäljitettävyyttä ja metsäkadon seurantaa, ja lisäksi se on edistänyt metsä- ja maankäyttöhallinnon parannuksia lukuisissa tuottajamaissa”, hän sanoo.

Kuluttajat voivat käyttää suklaaostoksilla apunaan suklaapisteytystä eli Chocolate Scorecardia. Vaikka täydellistä vaihtoehtoa ei ole, pisteytyksessä hyvin pärjäävät yritykset pyrkivät huomioimaan valinnoissaan niin ympäristön kuin ihmisoikeudet.

Kaakaon kysyntä kasvaa globaalisti samaan aikaan kun viljelylle soveltuvat alueet kutistuvat. Siksi viivyttelyyn ei ole varaa.

”Ratkaisut, kuten EU:n metsäkatoasetus ja luonnontilaa turvaavat viljelymallit, ovat jo olemassa. Ne tulee nyt laittaa käytäntöön mitä pikimmiten.”