YK:n il­mas­to­ko­kous – COP31

Ilmastonmuutos ei ole vain tulevaisuuden uhka: jo nykytodellisuudessa kuumuus ja kuivuus, maastopalot, tulvat sekä myrskyt ajavat ihmisiä kodeistaan. Myös jäätiköt sulavat nopeammin kuin koskaan mittaushistoriassa, kasvattaen riskiä esimerkiksi Nepalin tämänvuotisen katastrofin kaltaisille tapahtumille.

Toivoa ei silti ole menetetty, ja pahimmat uhkakuvat ovat edelleen vältettävissä – etenkin, kun niistä sovitaan yhdessä, ja sovitusta pidetään kiinni. Esimerkiksi vuoden 2015 ilmastokokouksessa solmitun Pariisin ilmastosopimuksen ja sen toimeenpanon ansiosta päästöjen kasvua on jo saatu hillittyä.

YK:n ilmastokokous on ainutlaatuinen foorumi, jossa maailman maiden päättäjien on näytettävä, että yhteiset päätökset kyetään myös viemään käytännön tasolle.

Päätöksistä päästävä tositoimiin

Aiemmissa YK:n ilmastokokouksissa on jo sovittu siitä, mitä tilanteen ratkaisemiseksi ja tulevaisuuden turvaamiseksi on tehtävä. Muutos on jo osin käynnissä: aurinko- ja tuulivoima kasvavat ja puhtaampi teknologia muuttaa liikennettä, asumista ja teollisuutta vähäpäästöisempään suuntaan. Muutoksen tahti on kuitenkin edelleen liian hidasta, eivätkä poliittiset julistukset ole siirtyneet käytäntöön tarvittavalla tasolla. Antalyan ilmastokokouksessa maailman maiden on näytettävä, etteivät päätökset jää vain paperille.

Luonnon oltava ilmastokokouksen ytimessä

Metsien, soiden ja merien kyky sitoa hiiltä on turvattava. Metsäkato on pysäytettävä ja metsien määrä saatava kasvuun.

Luonto on hidastanut ilmaston lämpenemistä sitomalla yli puolet ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä viimeisen vuosikymmenen aikana. Luonnon hiilinielut ovat laajassa mittakaavassa paras keino sitoa ihmisperäisiä hiilidioksidipäästöjä. Kriittisen 1,5 asteen rajan alapuolelle voidaan palata vain, jos luonnon hiilinielut pysyvät toimintakykyisinä. Ilmastomuutoksen ja luontokadon muodostamaa kaksoiskriisiä kuvastaa se, että nykyisillä aivan liian korkeilla päästötasoilla luonto kärsii niin paljon, että sen kyky sitoa hiiltä heikkenee.

Ilmasto- ja luontokriisit on ratkaistava yhdessä, ja siksi Antalyassa metsäkadon pysäyttämisen on edettävä sanoista tekoihin. Se onnistuisi esimerkiksi lisäämällä viime vuoden COP30-kokouksessa julkistetun trooppisten metsien suojeluohjelman TFFF:n rahoitusta.

Rahan suunta käännettävä

Pariisin sopimuksen mukaan rahavirtoja on ohjattava 1,5 asteen tavoitteen mukaisiksi. Sopimuksen toimeenpano on kuitenkin ontunut. Edelleen hyvin monessa maassa fossiilisten polttoaineiden hintoja pidetään alhaalla keinotekoisesti.

Fossiilisten käytöstä maksetaan tällä hetkellä tuplalaskua – ensin tukina ja sitten ilmastokriisin vaikutusten aiheuttamina kustannuksina. Esimerkiksi vuonna 2024 fossiilisia polttoaineita tuettiin Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mukaan maailmanlaajuisesti noin 725 miljardilla dollarilla USD julkista rahaa. Sen päälle tulevat fossiilisten käytön kiihdyttämän ilmastonmuutoksen aiheuttamat kustannukset, jotka nousevat 6 700 miljardiin dollariin vuodessa.

Dubain ilmastokokouksessa vuonna 2023 sovittu irtautuminen fossiilisista polttoaineista toteutuu vain, jos rahavirtojen suunta muuttuu päätöksen mukaiseksi: investoinnit on käännettävä uusiutuvaan energiaan, sähköistämiseen, energiatehokkuuteen ja puhtaampaan teollisuuteen. Antalyassa on osoitettava, että päätöksistä pidetään kiinni. Siksi WWF myös tukee puheenjohtajamaan Turkin aloitetta globaalista sähköistämistavoitteesta.

Sopeutumisrahoitus kolminkertaistettava vuoteen 2035 mennessä

Sopeutuminen – eli ilmastonmuutoksen vaikutusten ennaltaehkäisy ja niihin varautuminen – on halvempaa kuin vahinkojen korjaaminen.

Kehittyvät maat ovat jo vuosikymmeniä kamppailleet ilmastonmuutoksen vakavien vaikutusten kanssa, ja vähitellen myös Eurooppa ja muut rikkaat maat ovat havahtuneet haasteiden laajuuteen. Ilmastonmuutoksen hillintää on verrattain helppoa mitata hiilidioksidipäästöjen muutoksina, mutta ilmastonmuutokseen sopeutumisen ohjaaminen ja seuranta on monin verroin vaikeampaa. Antalyan kokouksen on vahvistettava mittarit sille, miten ihmisten kyky selvitä ilmastonmuutoksen vaikutuksista kehittyy.

Viime vuoden ilmastokokouksessa annettiin poliittinen signaali sopeutumisrahoituksen kolminkertaistamisesta ja hyväksyttiin yhteisiä sopeutumisen mittareita, mutta maita ei velvoitettu mihinkään. Antalyassa on luotava sekä aikataulutettu toteutussuunnitelma että yksiselitteinen laskentatapa sille, miten sopeutumisen mittareita käytetään.

Ilmastokriisin kustannukset iskevät kovimmin niihin maihin, jotka ovat vähiten vastuussa ongelman aiheuttamisesta. Suomi kuuluu maihin, joilla on sekä vastuu että varaa toimia oikeudenmukaisesti.

Yritykset ovat keskeisessä roolissa ilmastokriisin ratkaisemisessa. Valtaosa päästöistämme syntyy energiantuotannossa, teollisuudessa, liikenteessä, rakentamisessa ja ruoantuotannossa – siis pitkälti yritystoiminnassa. Toisaalta yrityksillä on myös kyky kehittää ja tarjota ratkaisuja, jotka mahdollistavat 1,5 asteen mukaisen elämäntavan maapallolla. Valtiot päättävät pelisäännöistä, mutta käytännön muutos toteutuu yritysvetoisesti.

Ilmastokokouksen poliittisilla viesteillä on suora vaikutus yritysten arkeen. Antalyasta odotetaan linjauksia muun muassa teollisen dekarbonisaation vauhdittamisesta eli siitä, miten teräksen, sementin ja kemianteollisuuden päästöjä saadaan vähennettyä. Lisäksi tarvitaan päätös siitä, että maiden välistä vuoropuhelua eri sektorien päästöjen tehokkaasta vähentämisestä ja toimien rahoittamisesta jatketaan niin sanotun Mitigaation työohjelman puitteissa.

Päätökset näkyvät ennemmin tai myöhemmin lainsäädännössä, rahoituksen hinnassa ja siinä, mitä asiakkaat yrityksiltä vaativat. Yritysten toimintaan vaikuttaa myös kauppapolitiikka. Viime vuosina YK:n ilmastokokouksissa on nähty lisääntyvää ilmasto- ja kauppapolitiikan välistä jännitettä ja aiheesta käydään varmasti kiivaita keskusteluja myös Antalyassa.

Ilmastokokoukset eivät ole puhtaasti valtioiden välisen sopimisen areena, sillä yritykset ovat yhä vahvemmin mukana kokouksessa. Yritykset, jotka ottavat aktiivisen roolin ilmastokriisin ratkaisemisessa ja suunnittelevat toimintaansa 1,5 asteen rajan mukaisesti, voivat hyötyä kasvavista globaaleista markkinoista.

WWF:llä on YK:n ilmastosopimuksessa virallinen tarkkailija-asema, ja seuramme neuvotteluja sekä Antalyassa että Suomesta käsin. Kansainvälisen verkostomme asiantuntijaryhmä vaikuttaa neuvotteluihin paikan päällä, keskustellen valtioiden neuvottelijoiden kanssa ja seuraten ja kommentoiden päätöstekstien luonnostelua. Olemme myös antaneet kirjallisia kannanottoja neuvottelujen valmisteluun.

WWF Suomen ilmasto-ohjelman johtaja Bernt Nordman seuraa neuvotteluja Antalyassa, osana WWF-verkoston asiantuntijaryhmää.

WWF järjestää kokouksen aikana useita korkean tason paneelikeskusteluja. Kaikki livelähetykset ja tallenteet löydät täältä.

Seuraa COP31-kokoukseen liittyviä aiheita ja asiantuntijoitamme somessa: