Usein kysytyt

Täältä löydät lisätietoa WWF:n Lihaoppaasta.

Miksi WWF on julkaissut Lihaoppaan?

Ruokavalinnat ovat ympäristön kannalta tärkeimpiä arjen valintoja. Ruoantuotanto vaikuttaa merkittävästi ympäristön tilaan sekä meillä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Lihan, kananmunien ja maitotuotteiden tuotantoon tarvitaan aina myös kasvikunnan tuotteiden kasvatusta rehua varten, joten eläinperäisillä tuotteilla on lähes poikkeuksetta suuremmat ympäristövaikutukset kasviperäisiin tuotteisiin verrattuna. Lihantuotanto aiheuttaa suuria ilmastopäästöjä ja on sekä suoraan että välillisesti suurimpia uhkia hälyttävästi heikkenevälle luonnon monimuotoisuudelle. Myös suomalaisella lihantuotannolla ja -kulutuksella on vaikutuksia sekä globaalisti että paikallisesti, esimerkiksi järvien ja Itämeren rehevöitymiseen. Ilmastonmuutoksen, Itämeren ja luonnon monimuotoisuuden kannalta on siis ratkaisevaa, kuinka paljon ja minkälaista lihaa syömme.

WWF:n Lihaopas kannustaa suomalaisia syömään vähemmän ja ympäristön kannalta parempaa lihaa.

Mikä on oppaan pääviesti?

Maapallon resurssit eivät riitä ylläpitämään nykyistä lihankulutusta ja meille ihmisillekin elintärkeää monimuotoista luontoa. WWF:n Lihaopas kannustaa suomalaisia syömään vähemmän ja ympäristön kannalta parempaa lihaa: korvaamaan osan lihasta ruokavaliossaan kasviksilla ja kestävästi pyydetyllä tai kasvatetulla kalalla.

WWF:n Lihaoppaan punainen ”vältä”-merkintä kertoo, millä tuotteilla on suurimmat haitalliset ympäristövaikutukset. Ympäristön kannalta selkein ensimmäinen askel on jättää nämä tuotteet ostamatta. Keltaisen ”harkitse”-merkinnän saaneilla tuotteilla on punaisia pienemmät, mutta silti merkittävät kielteiset ympäristövaikutukset. Vihreä ”kohtuudella”-merkintä kertoo, silloin kun lihaa syö, mitkä lihatuotteista ovat ympäristön kannalta parempia valintoja.

Ruokavalion ympäristövaikutuksia voi vähentää vaihtamalla kulutustaan WWF:n Lihaoppaan punaisella merkityistä lihoista vihreällä merkittyihin vaihtoehtoihin. Ympäristön näkökulmasta tämä ei yksinään riitä. Lihan kokonaiskulutusta on pakko myös vähentää. WWF:n Lihaopas esittelee ”suosi”-kategoriassa myös vaihtoehtoja lihalle. 

Miksi ruokavalinnoilla on niin suuri merkitys?

Ruoka on yksityisen kulutuksen ilmastovaikutusten kolmen kärjessä yhdessä asumisen ja liikkumisen kanssa. Ruoka muodostaa noin 20 % yksityisen kulutuksen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä – saman verran kuin liikenne.  Tärkeitä päätöksiä ovat siis myös se, millä taitamme työmatkamme tai millä energiamuodolla kotimme lämpiää. Emme kuitenkaan päivittäin osta autoa tai tee kotiimme energiatehokkuusremonttia. Päätöksen siitä, mitä syömme, teemme sen sijaan jopa viidesti vuorokaudessa.

Muiden ympäristövaikutusten osalta ruoka on vielä merkittävämpi: Ruoka vastaa 70 prosentista globaalista makean veden kulutuksesta ja on ylivoimaisesti suurin maankäytön muoto. Noin kolmasosa kaikesta tuottavasta maa-alasta käytetään ruoan tuotantoon. Maanviljelyn ja karjatalouden laajeneminen ovat tärkeimpiä syitä metsäkadon lisääntymiseen. Viljelyskäyttöön ei voi jatkuvasti raivata uutta maata luonnon monimuotoisuuden kärsimättä. Sekä suoraan että välillisten vaikutusten kautta ruoantuotanto on suurimpia uhkia luonnon monimuotoisuudelle.

Miten opas arvioi tuotteita?

Eri ruoka-aineiden tuotannon vaikutusta ympäristöön voidaan mitata monilla mittareilla. Sekä Suomen että globaalin ympäristön kannalta tärkeimpiä mittareita ovat luonnon monimuotoisuus-, ilmasto- ja vesistövaikutukset sekä torjunta-aineiden käyttö. WWF:n Lihaoppaassa näillä neljällä kriteerillä on arvioitu lihojen lisäksi juustot, kananmunat sekä valikoima kasviperäisiä tuotteita. Lisätietoa kriteereistä löydät täältä.

Mihin opas perustuu?

WWF on kansainvälinen ympäristöjärjestö, joka pohjaa työnsä kansainväliseen tutkimukseen. Myös Lihaoppaan taustaselvityksissä on koottu tärkein ajankohtainen tutkittu tieto, mukaan lukien suomalaisten tutkimuslaitosten selvityksiä. Lisätietoa löydät täältä. 

Kuinka paljon lihaa on vähemmän lihaa? Kuinka paljon pitäisi vähentää?

Nykyinen lihankulutus on selkeästi liian suurta ympäristöä ajatellen, ja moni syö lihaa liikaa myös oman terveytensä kannalta. Julkaisimme vuonna 2019 ruokasuosituksen, joka perustuu arvostetun tiedejulkaisun Eat-Lancetin planetaariseen ruokavalioon. Suosituksen mukaan punaista lihaa (nauta, sika, lammas) tulisi syödä korkeintaan yksi annos, noin 100 grammaa, viikossa. Siipikarjanlihaa voi syödä pari-kolme kertaa viikossa. Kananmunia voi syödä yhden tai kaksi viikossa, mutta jos ei syö lihaa lainkaan, voi tietysti syödä reilummin munia. Maitotuotteista voi nauttia noin lasillisen maitoa tai pari siivua juustoa päivittäin.

Mitkä ovat parhaita valintoja?

Merkittävin teko, jonka lautasellaan voi tehdä, on korvata lihaa kasviksilla tai kasviperäisillä tuotteilla. Suosittelemme myös korvaamaan lihaa kestävästi kalastetulla tai viljellyllä kalalla. Erityisen suositeltavia ovat suomalaiset lähivesien kalat. Kalatuotteiden valintaan saat apua WWF:n Kalaoppaasta.

Lihoista ympäristön kannalta paremmat valinnat löytyvät WWF:n Lihaoppaan ”kohtuudella”-kategoriasta. Niitä ovat esimerkiksi luomu, luonnonlaidunliha ja riista eli kotimaiset hirvieläimet.  Jos syöt lihaa, valitse ”kohtuudella”-kategorian tuotteita.

Entä ruokahävikki?

Kotitalouksien ruokahävikillä on viime vuosien tutkimusten mukaan varsin pieni rooli ruokavalion ilmastovaikutuksissa. RuokaMinimi-hankkeen tulosten mukaan kuluttajahävikki muodostaa vain neljä prosenttia ruokavalion ilmastovaikutuksesta. Jos kuluttajahävikki puolitettaisiin, saataisiin siis vain kahden prosentin pienennys ruokavalion ilmastovaikutuksiin. Ruokavaliomuutoksella eli lihan ja maitotuotteiden vähentämisellä voidaan sen sijaan päästä 30 – 40 prosentin pienennykseen.

Vaikka kuluttajahävikkiin kohdistuvat toimet eivät juurikaan pienennä ruokavalion ympäristövaikutuksia, niin tietysti myös hävikki kannattaa minimoida, erityisesti eläinperäisten tuotteiden kohdalla. Syömiskelpoisen ruoan heittäminen pois on haitallista ympäristölle, sillä silloin haaskataan ruoan tuotantoon, kuljetukseen ja varastointiin käytetty energia. Lihan tuotantoon tarvitaan kasvituotteita enemmän resursseja, joten erityisen haitallista on syömäkelpoisen lihan heittäminen pois. Kaatopaikalle päätyvä ruoka aiheuttaa lisäksi metaanipäästöjä, jotka kiihdyttävät ilmastonmuutosta paljon voimakkaammin kuin hiilidioksidi.

Miksi Lihaoppaassa ei ole arvioitu poroa?

WWF:n Lihaoppaassa on arvioitu kotimaisista hirvieläimistä hirvi, metsäkauris ja valkohäntäkauris. Hirvieläinten osuus riistasta on kilomäärällisesti ylivoimaisesti merkittävin, ja näiden lajien kannat kestävät nykyisen kokoisen metsästyksen hyvin. Poronliha ei ole riistaa eikä luomulihaa, mutta villistä tunturipeurasta kesytetty poro kuuluu suomalaiseen luontoon ja se hankkii ravintonsa pääosin luonnossa laiduntamalla. Villejä tunturipeurakantoja esiintyy naapurimaissamme Norjassa ja Venäjällä. Niiden kantojen tiheys ja laidunnuspaine ovat pienemmät kuin porojen Suomessa tällä hetkellä.  Myös kaikki suurpetomme kuuluvat luontaisena osana Lapin luontoon. Poronhoito on keskeinen osa saamelaista kulttuuria, mutta toisaalta nykyiseen poronhoitoon liittyy myös luonnonsuojeluongelmia, kuten tunturielinympäristöjen laajamittainen kuluminen ylilaidunnuksen seurauksena sekä suurpetojen vaino. Lihaoppaan ensimmäisessä versiossa ei ole pystytty arvioimaan poronlihaa, sillä sen tuotannosta ja sen ympäristövaikutuksista tarvitaan lisää tietoa.

Mitä ovat Quorn, Seitan, Härkis ja Nyhtökaura?

Lihaopas esittelee ”suosi”-kategoriassa parhaita valintoja lautasella eli vaihtoehtoja lihalle. Näillä tuotteilla on eläinperäisiin tuotteisiin verrattuna pienet ilmasto- ja vesistöjä rehevöittävät vaikutukset. Mukana on palkokasvien lisäksi useita ympäristön kannalta oivia vaihtoehtoja lihalle, kuten Nyhtökaura, Quorn, Härkis, sekä soijatuotteet, kuten Oumph! Voit lukea lisää näistä tuotteista ”suosi”-kategoriasta.

Mikä on suomalainen soijasitoumus?

Lihaoppaassa ”vältä”-merkinnän saaneilla tuotteilla on suurimmat haitalliset vaikutukset ympäristöön muun muassa siksi, että niiden tuottamisessa käytetään rehuna soijaa, ja valitettavasti kaikki soija ei ole vastuullisesti tuotettu. Soijan vastuuton viljely aiheuttaa metsäkatoa ja vähentää luonnon monimuotoisuutta erityisesti Etelä-Amerikassa.

Suomalaisen soijasitoumuksen jäsenet sitoutuvat siihen, että vuoteen 2020 mennessä kaikki niiden omien tuotteiden tuotantoketjussa käytetty soija on vastuullisesti tuotettua, Roundtable on Responsible Soy (RTRS) – tai ProTerra-sertifioitua soijaa.

Soijasitoumuksen jäsenet: HKScan Finland, Kesko, Arla Suomi, Unilever Finland, Norvida ja Fazer. Lisää soijasitoumuksesta voit lukea täältä.

Heräsikö kysymys?

Kysy lisää WWF:n Lihaoppaasta: [email protected]

 

WWF:n Lihaopas on tuotettu osana Syö Itämeri puhtaaksi -hanketta. Uudenmaan ELY-keskus on myöntänyt hankkeelle avustusta.