Naalien kotiinpaluu ei tunnu enää vain kaukaiselta unelmalta – WWF ja Metsähallitus ovat laittaneet naalityössä isomman vaihteen silmään

Helmikuussa 2021 ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen matkusti Kilpisjärvelle osallistumaan WWF:n naalityöryhmän työskentelyyn henkeäsalpaavan kauniisiin tunturimaisemiin.

Maisema muuttuu matkalla kohti pohjoista: aluksi katoavat tykkylumen painosta kapeiksi kynttilöiksi laihtuneet siperiankuuset, sitten männyt, kunnes jäljelle jäävät vain vänkyrät ja matalat tunturikoivut. WWF:n ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen on omistautunut lintuharrastaja ja aina välillä hänen katseensa kiinnittyy taivaalle tai puun latvoihin. Mielenkiintoinen näky ovat koivujen latvoissa kököttävät teeret, jotka näyttävät aivan liian suurilta ja fysiikan lakeja uhmaavilta ohuilla latvaoksilla.

”Näillä paikkeilla kalalastissa ollut rekka ajoi kuulemma ojaan joitain vuosia sitten”, Tolvanen aloittaa ajaessaan Muoniosta kohti Kilpisjärveä.

”Rekasta levisi maastoon paljon kalaa. Naali haistaa tuollaisen ravintolähteen hyvin kaukaa, ja useampi naali saapuikin apajille, vaikka ne vähälukuisia ovatkin. Ikävä kyllä, kaksi naalia jäi tuon tapauksen vuoksi auton alle”, Tolvanen selostaa.

Tarinan surullisesta lopusta huolimatta hyvin todennäköisesti ainakin jokunen naali pääsi jatkamaan jolkotteluaan vatsat täysinä. Rekasta purkautunut kalatarjoilu oli niille varmasti tervetullutta vaihtelua, naalit kun ovat viimeisten vuosikymmenien ajan joutuneet kärsimään huonosta ravintotilanteesta Lapin heikkojen myyrä- ja sopulivuosien vuoksi.

(Juttu jatkuu videon jälkeen.)

WWF:n naalityöryhmä teki paluun vuonna 2020

Kalarekan tarina osoittaa, että vaikka naaleja ei Suomessa tällä hetkellä pesikään, niitä samoilee kuitenkin edelleen säännöllisesti Tunturi-Lapissa. Metsähallituksen ylläpitämiin ruoka-automaatteihin kiinnitettyihin riistakameroihin tallentuu silloin tällöin paikalla ruokailevia naaleja. Kahtena vuonna myös pesintä on ollut lähellä.

Naaleja oli vielä sata vuotta sitten Suomessa arviolta ainakin tuhat yksilöä. Niitä kuitenkin metsästettiin niiden lämpimän turkin vuoksi, eikä Suomesta lähes sukupuuttoon tapetun lajin kanta elpynyt rauhoituksesta ja sinnikkäästä suojelutyöstä huolimatta. Viimeinen varma havainto Suomessa pesivistä naaleista tehtiin vuonna 1996.

Kilpisjärvellä sijaitsee Metsähallituksen huoltomökki, josta käsin Käsivarressa sijaitsevia ruokinta-automaatteja huolletaan. Automaatit täytetään koiran kuivamuonalla. Lähimmät ruokinta-automaatit sijaitsevat yli 10 kilometrin päässä lähimmästä tiestä. Mökin pihassa Metsähallituksen työntekijä Juho Keskitalo onkin pakkaamassa koiranruokasäkkiä moottorikelkan kyytiin. Paikalla on myös Metsähallituksen ylitarkastaja Tuomo Ollila, joka on tullut paikan päälle Rovaniemeltä.

Ollila on hyvin toiveikas naalien Suomeen paluun suhteen.

”Teemme paljon yhteistyötä Ruotsin ja Norjan kanssa Felles Fjellrev 2 -hankkeessa. Olemme myös lisäämässä yhteistyötä Venäjän suuntaan, Kuolan niemimaalle. Juuri eilen norjalaiset kävivät vapauttamassa Suomen rajan läheisyyteen 12 hankkeen tarhoissa syntynyttä naalia. Oletamme, että niitä alkaa pian liikkua myös Suomen puolella”, Ollila kertoo.

Tolvanen ja Ollila ovat pitkään tehneet yhteistyötä naalien tiimoilla. Nyt kaksikkoa kuvataan Kilpisjärvellä naalityöstä kertovaan Fjällrävenin Arctic Fox Initiativen videolle. Samalla kuvausryhmä tutustuu uusinta mallia oleviin ruokinta-automaatteihin, joita ollaan viemässä syvälle Käsivarren tunturierämaahan. Videota kuvataan niin tunturimaisemissa, Kilpisjärven jäällä kuin Metsähallituksen huoltotuvalla.

(Juttu jatkuu kuvagallerian jälkeen.)

Uhka numero yksi: kettu

Uusimmassa ruokinta-automaatissa on lisätty tuuletusta, jotta koiranruoka ei homehdu. Naali menee automaattiin sisälle putkesta, johon ei tavallinen kettu mahdu. Ketut ovatkin naalin kilpailija.

”Kettu on levittäytynyt 1980-luvulta alkaen ylimpiin tunturivyöhykkeisiin asti. Ilmastonmuutos varmasti auttaa kettua, mutta se ei ole ainoa syy. Kettu pystyy hyödyntämään ihmisten jätteitä ja siten pystynyt levittäytymään. Yksi syy ketun levittäytymiseen on myös se, että susi on käytännössä hävitetty Lapista”, Tolvanen huomauttaa.

Myös Metsähallituksen Ollila muistuttaa, että tuntureilla retkeilevien ei pidä jättää jälkeensä jätteitä tai ruuantähteitä. Ketulle ei pidä jättää ruokaa. Kaksi tärkeintä tehtävää naalin suojelun eteen Ollilan mukaan on viedä ruokinta-automaatteja eri puolille Lappia sekä vähentää kettuja.

Automaattien kamerat ja niissä käytettävä koiranmuona ovat WWF:n kustantamia. Fjällrävenin Arctic Fox Initiavien rahoituksen turvin naalityö saa lisäresurssia vapaaehtoisten kouluttamiseen ja ruokinta-automaattien ylläpitoon. Arctic Fox Initiative -ohjelma myönsi WWF Suomen naalityölle 40 000 euron tuen vuosille 2021-2022.

Metsähallituksen naalinsuojelukeinoihin lukeutuu myös kettujen metsästys. Lisäksi naalityöhön kuuluu vahvasti naalien vanhojen pesimäpaikkojen inventointi, johon WWF ja Metsähallitus ovat kouluttaneet vapaaehtoisia. Tämän vuoden heinäkuussa olisi tarkoitus järjestää uusi kurssi vapaaehtoisten kouluttamiseen.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Naali talvella ruokinta-asemalla Metsähallituksen riistakamerassa

Naali ruokailee vanhempaa mallia olevalla ruokinta-automaatilla Lapissa.

Naalit ovat äärimmäisten olojen samoajia

Kun pääsemme puurajan yläpuolelle paljakalle, tuuli yltyy kovemmaksi, korvissa soi, poskionteloita sekä otsaa kivistää ja silmät vuotavat valtoimenaan.

”Mieti nyt naaleja. Ne elävät ja metsästävät näissä oloissa ja vaeltavat satoja kilometrejä etsien ruokaa rankoissa oloissa”, Tolvanen muistuttaa tuiskussa tunturin rinteellä.

Naalin lisäksi myös maisema on uhattuna: Ilmastomallien mukaan ilmastonmuutos vähentää puutonta tunturipaljakkaa. Jokainen 0,6 asteen lämpötilan nousu siirtää metsänrajaa sata metriä korkeammalle. Erityisesti Lapin matalat tunturit uhkaavat metsittyä. Ilmastonmuutos lisää myös pensaiden, pusikoiden ja varpujen määrää.

Naalit ovat sinnikkäitä, mutta myös naalien suojelutyö vaatii sinnikkyyttä. Naalit olivat ensimmäisiä nisäkkäitä, jotka tulivat Suomeen jääkauden jälkeen ja ne kuuluvat Suomen luontoon.

”Naalit olivat täällä jo paljon ennen meitä ja kuuluvat tänne. Olisi unelma nähdä naalit jälleen pesivänä lajina Suomessa. Kun suunnittelimme Metsähallituksen kanssa aikanaan Ruotsissa ja Norjassa kehitettyjen ruokinta-asemien kokeilua Suomessa, tuntui aika kaukaiselta ajatukselta saada naalit takaisin pesimään Suomeen. Nyt toivoa kuitenkin jälleen on”, Tolvanen toteaa.

”Naalihavainnot tuntuvat lisääntyvän vuosi vuodelta ja Ruotsissa ja Norjassa kanta on kasvussa. Naali kuuluu suomalaiseen tunturiluontoon ja toiveeni on, että jo 20 vuoden kuluttua Suomessa olisi vähintään sata naalia”, Ollila sanoo.

Petteri Tolvanen Kilpisjärvellä Saanan rinteellä.

Petteri Tolvanen valokuvasi tuntureita Saanan rinteellä.

Naalityöstä lyhyesti

  • WWF:n naalityöryhmä perustettiin uudelleen vuonna 2020.
  • Vuonna 2021 naalityö vastaanotti 40 000 euron lahjoituksen Fjällrävenin Arctic Fox Initiative -ohjelmalta.
  • Ruokinta-automaatteja on tällä hetkellä yhteensä 17 kappaletta.

    Tänä vuonna niitä on tarkoitus viedä maastoon kahdeksan kappaletta lisää.

  • Ruokinta-automaatteja on Käsivarren, Paistunturin ja Kaldoaivin erämaa-alueella.

    Tarkoitus on viedä automaatteja myös Pöyrisjärven erämaa-alueelle.

  • Uusia vapaaehtoisia koulutetaan kesällä.

Haluatko suojella naalia?

Ole pelastamassa pohjoista luontoa

Arktisen alueen kohtalo tulee vaikuttamaan koko maapallon tulevaisuuteen. Lumesta ja jäästä riippuvaiset eläimet ovat vakavasti uhattuna jo nyt – myös Suomessa.

Auta Lumi-kummina

Ole pelastamassa pohjoista luontoa

Arktisen alueen kohtalo tulee vaikuttamaan koko maapallon tulevaisuuteen. Lumesta ja jäästä riippuvaiset eläimet ovat vakavasti uhattuna jo nyt – myös Suomessa.